Olen lueskellut täällä näitä juttuja ja päätin kirjoittaa omasta anopistani.
Hän on alusta asti ollut mua kohtaan reilu, ystävällinen ja mukava.
Sen lisäksi olemme nykyään kuin äiti ja tytär (vaikkakin mulla on jo maailman paras äiti) :)
Eli ei kaikki anopit oo hirviöitä.
Mulla on ainakin anopin kanssa ollut hauskoja hetkiä vaikka millä mitalla ja lisää on tulossa!
Hän on alusta asti ollut mua kohtaan reilu, ystävällinen ja mukava.
Sen lisäksi olemme nykyään kuin äiti ja tytär (vaikkakin mulla on jo maailman paras äiti) :)
Eli ei kaikki anopit oo hirviöitä.
Mulla on ainakin anopin kanssa ollut hauskoja hetkiä vaikka millä mitalla ja lisää on tulossa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuka on milloinkaan väittänyt, että "kaikki anopit on kamalia"?
Ei kukaan.
Minusta ainakin on ihanaa, että voin edes tällä palstalla päästellä höyryjä ulos, sillä MINUN anoppini on hirviö enkä voi muiden perhesuhteiden vuoksi päästellä höyryjä yksityiselämässäni.
Ihan kiva jos jollain on mukava anoppi, kateeksi käy.
Ei ollu tarkoitus yleistää.
Kateeksi käy minun myös, kun olet saanut mukavan anopin. Tuollaisesta anopista minäkin haaveilin, mutta ikävä kyllä toisin kävi. Olisi ollut mukavaa, jos anoppi olisi ollut meidän perheen elämässä mukana. Kyselin monia kertoja lähtisikö hän minun kanssa viemään lapsia uimaan, puistoihin, minun kanssa ostoksille, mutta alkoholi oli anopista houkuttavampi vaihtoehto ja anoppi piti päänsä, että hän ei minua hyväksy, eikä siinä sivussa ole paljon lapsistakaan välittänyt paitsi silloin, kun haluaisi humalassa heitä hoitaa.
Toivottavasti muistat arvostaa kuinka hyvä tuuri sinulla on käynyt ja muistat iloita siitä.
Hieno homma kyllä, että sinua lykästi :)
Tässä sulle faktaa omasta elämästäni: ennen häitä 3 v seurustelua, suhteet anoppiin erittäin jees. Häät - kaikki hyvin vaikka pikkuisen näytti jo määrämishaluaan. Ensimmäisen lapsen syntyminen - anoppi muuttui toiseksi naiseksi eikä edes toinen lapsenlapsi auttanut asiaa. Tällä hetkellä anoppi esittää täydellistä isoäitiä tasan sen kaks kertaa kuukaudessa, jonka me käymme siellä kahvilla. Enemmän hän olis todellakin saanut ja isomman roolin elämässämme jos ei olisi niin hyökkäävästi käynyt kimppuuni. Eikä voi tosiaan laittaa edes ekan lapsenlapsen syntymän piikkiin, kun toinenkaan ei muutosta tuonut...
Että' sori, alku voi ola ihanaa, mutta muutakin voi olla odotettavissa... Mutta toiv. anoppisi tosiaan pysyy ihanana ja teidän suhteen lämpiminä!
Voi jösses maaria ihmiset on katkeria! Ei riitä että ketuttaa että toisella on mukava anoppi, pitää vielä sekin ilo ampua alas manaamaalla että "joo no ehkä nyt on, kohta se on hirviö".
Mulla on elämässäni ollu kaks "anoppia" (en ole ollu naimississa joten sellaisia avoppeja kai lähinnä). Ja molemmat on olleet ihania, lämpimiä, upeita ihmisiä. Ex-avoppiani kaipaan kamalasti, vieläkin ollaan jonkun verran yhteyksissä, mutta exän uuden naisen pyynnöstä/käskystä/toiveesta ei voida kauheasti tapailla. Ex- avopin kanssa oltiin aikoinaan paljon läheisemmät kun minä ja äitini, tai kuin hän ja poikansa, sen puoleen. Harrastettiin yhdessä ja puhuttiin kaikesta. Nykyinenkin avoppini on hieno ihminen ja kohtelee minua erittäin lämpimästi ja ystävällisesti. Kumpikaan ei edes VUOSIEN tuntemisen jälkeen päättänyt muuttaa luonnettaan vain minun kiusakseni.
Oletteko te katkeria jos jollakulla on mukavampi sisko/lanko/naapuri kuin teillä, vai onko tämä pahansuopa vastaanotto odotettavissa ainoastaan ihmisille, joilla on mukava anoppi? Totta hitossa jollakulla on pakko olla, ei kaikki Suomen naiset VOI olla häijyjä kusipäitä, pakko jonkun mukavankin naisen pojan on jossain vaiheessa löytää äidilleen miniä.
Minä tulen anoppini kanssa hienosti toimeen, osin siksi koska haluan tulla. Häntä saan kiittää siitä että minulla on noinkin upea mies ja ihanat lapset! Ja tämä ei ole mitään lällätystä eikä leuhkimista, kai sitä joku saa olla erimieltäkin siitä millainen anoppi on, meillä jokaisella kun sattuu olemaan ihan eri henkilö anoppina.
eikös täällä tai tällä palstalla ollut tarkoitus vaihtaa mielipiteitä? Ei pidä kiskoa herneitä nenään, jos joku sanoo omia kokemuksiaan alun perin hyvistä anopeistaan - sillä sitähän ne juuri ovat; kokemuksia!! On hienoa, että SINULLA on hyvä ja loistava avoppi, kaikille sitä ei ehkä ole siunattu, mutta kokemuksia on ihan ok kertoa, eikä niitä tarvitse tuolla lailla teilata.
Koitetaas kaikki kuitenkin olla jonakin ;)
Hetkinen nyt, eikös täällä saa vaihtaa muita kun negatiivisia kokemuksia, ilman että joku on kertomassa että niinhän sä NYT luulet, mutta ootapa vaan. En minäkään ole jankuttamassa ikävämpiä kokemuksia omaaville että no onhan se ehkä NYT kauhee mutta kohta siitä tulee tosi mukava, älä nyt valita. En minä tunne teidän anoppejanne. Et sinä tunne minun anoppiani. Vaihdetaan vaan kokemuksia, mutta sovitaanko ettei tiedetä toistemme asioita paremmin kuin asianomainen itse? En tiedä miten minun on ei-toivottua tulla teilaamaan toisten ikäviä kokemuksia hyvillä vastaavilla, mutta muille on ok teilata positiiviset kokemukset alentuvalla "no joo kyllähän noin alussa, ootapa vaan" -asenteella. Koska heillä on kokemusta?
Tarkoitus ei ollut leuhkia, vaan kertoa, että suinkaan kaikki anopit eivät missään vaiheessa muutu hirviöiksi. Jotkut varmasti muuttuvat, ja jotkut ovat sitä alunperinkin. Mutta ihan turha ennustella mitään takuuvarmaa perhehelvettiä, OOTAHAN VAAN, koska sitä ei kaikille ole tiedossa. Suottapa sitä noin varmuuden vuoksi valmiiksi inhoamaan sukulaisiaan - koska niistä kuitenkin tulee kohta kamalia, vaikka nyt niin mukavia ovatkin.
Koska kirjoitukseni näyttää nostaneen sinussa noin suuren vastarinnan jostain syystä, korjaan hiukan väärää käsitystäsi: tarkopitukseni ei missään nimessä ollut teilata ja ampua alas toisen positiivista kokemusta! Vaan ainoastaan kertoa omasta negatiivisesta kokemuksestani. Jos luit viestini, huomasit, että lopussa myös toivoín, että alkuperäisellä jatkuisi yhtä hyvä onni tulevaisuudessakin. Eli ainoa, joka hyökkäsi ja teilasi, olit sinä itse, ainakaan minun tarkoitukseni ei sellainen ollut eikä toivottavasti lopputuloskaan niin paha kuin annat ymmärtää... Mutta toivon sinullekin yhtä hyvää jatkoa!
"Tässä sulle faktaa..."
"Että sori, alku voi olla ihanaa..."
Niin, ehkä tarkoituksesi todella oli kertoa puhtaasti omasta kokemuksestasi mitenkään yleistämättä - valitsemasi sävy sai lopun "toivottelut" vaikuttamaan melko sarkastisilta. En minä ole vastarinnassa, esitän vain "sulle vähän faktaa" omista kokemuksistani.
Mutta toivottavasti joku tajuaa viestin sinunkin toivomallasi tavalla.
sulla paistaa negatiivisuus toista ja eriävää mielipidettä esittävää henkilöä kohtaan? " Toivottavasti joku tajuaa viestin sinunkin toivomallasi tavalla."
Voi voi..
Heh, kyllä te olette suloisia. Ideana oli nimenomaan alleviivata miten tuosta "toivottamisesta" paistoi negatiivisuus läpi, niin eiköhän joku ennätä innoissaan kirjoittamaan, että "tuosta toivottamisestas paistaa kyllä negatiivisuus läpi". Ihanaa ja hienoa ja kivaa että huomasit! Mahtavaa että pointti meni perille! Positiivista energiaa ja muuta noin niinkun kompensaatioksi.
Voi voi, toivottavasti et nyt kovin kauheasti pahoittanut mieltäsi tuosta negatiivisuudesta.
voi voi sua Asterikki kun oot sitten suloinen.. Ei kai ollu liian "negatiivista" korvillesi??
Kultaseni, ei ollenkaan, kuten muistat, minähän se koitin tässä kertoa että asiat voi olla niin mahdottoman positiivisestikin - eipä kai se tosiasia minua niin kauheasti masennakaan. Voivoi, ei kai sinua?
että kyllä se autuus muuttuu vuosien mittaan. Itse en tule enään oikein toimeen anopin ja apen kanssa. Olen 10 v ollut vaimoni kanssa josta 2 naimisissa.Alussa meni monta vuotta tosi hyvin mutta suhtautuminen meikäläiseen on muuttunut aika pahaan suuntaan vuosien saatossa. Mihinkään reissuun en enään lähde! Lastani kuulemma en osaa hoitaa! Harrastan urheilua aktiivisesti, turhaa kuulemma.Sanomista on tullut siitäkin kun olen huomattavasti korkeampikoulutetumpi kuin he tai vaimoni. Uusi autoni aiheutti aikas hyvän sopan (huomattavasti parempi kuin appiukon).
Että odotas vaan vähän aikaa !
Näinhän se on, että usein kateus ja huonommuuden tunteet toisia kohtaan pilaavat ihmissuhteet niin työpaikoilla kuin perheessä. Anoppini oli sairas, mutta ihana ihminen. Oman miniäni kanssa tulin hyvin toimeen alkuvuosina ja hän hyväksyi myös minut. Mutta sitten tulivat synnytykset ja masennuskaudet synnytysten jälkeen, yritin auttaa, hoitaa lapsia ym:ta, mutta kaikki oli väärin. Olen viisi vuotta ollut kuin kynnysmatto miniälleni, kaiken pahanolansa hän kaataa päälleni, hän käyttäytyy minua kohtaan kuin murrosikäinen omaa äitiään kohtaan. Olen täysin neuvoton, pahinta on hänen alkoholinkäyttönsä joka on lisääntynyt ja lisääntynyt. Minulle hän kelpaa kaikesta huolimatta, en ole tottunut vain terveisiin ja reippaisiin ihmisiin, mutta lapset ovat alkaneet kärsiä. Negatiiviset tunteet ovat vallanneet myös poikani, joten olemme hyvin harvoin enää tekemisissä, kuitenkaan en halua katkaista suhdetta heihin, vaikka niin useat tällä palstalla osoittavat meitä anoppeja sormelleen. Jokainen ihmissuhde on omalaisensa, ei pitäisi yleistää, meillä jokaisella on peiliin katsomisen paikka
Minun tuleva anoppi (menemme naimisiin 2006) on aivan mahtava ihminen. Tänäkin aamuna olemme jutelleet vaikka ja mitä ja tulemme toimeen :) Juhannus vietettiin avomieheni perheen kanssa ja molemmat mieheni vanhemmat olivat innoissaan josko ensi juhannuksena tanssittaisiin meidän häitä ym :) Käymme yhdessä vaatekaupoissa ja minusta on mukavaa kun anoppi viihtyy seurassani. Toivottavasti niitä mukavia anoppeja löytyy muualtakin.
Tulen anoppini kanssa paremmin toimeen kuin oman äitini.