Tapasin 2 v. sitten tytön. Romanssi lähti heti pyörimään, seurauksena että vajaa vuoden jälkeen syntyi tällähetkellä 1.5 vuotias poikamme.
Emme ole naimisissa. Olemme täysin erilaiset persoonat joten suhde ei tunnu toimivan lainkaan. Asun itse ulkomailla (EUn ulkopuolella). Olen ajatellut eroa.
Miten tällaisessa tapauksessa "eroprosessi" käydään? meneekö se oikeuteen? Miten määrätään elatusmaksu osuus? Minulla on omaisuutta ja pääomatuloa suomessa mutta myös velkaa. Otetaanko elatusmaksua päätettäessä huomioon pelkkä suomessa saamani vuosittainen pääomatulo vaiko myöskin täällä ulkomailla ansaitsevani ansiotulo joka on aika huomattava suomeen tasoon nähden mutta kuitenkin aika pieni elämiseen täällä? Tuleeko minun jotenkin todistaa viranomaisille että tuloni joka olisi suuri suomessa onkin lähes minimi täällä johtuen korkeista elinkustannuksista.
Käyn harvoin suomessa, voiko avovaimoni (vai onko hän avovaimoni kun hänellä on osoite suomessa ja minulla täällä) kieltäytyä tapaamistani lapseeni juuri sillä hetkellä kun olen suomessa esim. jostain syystä vaikka että eivät ole juuri silloin kotona ja tästä johtuen en pääse tapaamaan poikaani?
Olisikohan kenelläkään kokemusta tällaisesta.
Kiitollinen asiallisista vastauksista
Emme ole naimisissa. Olemme täysin erilaiset persoonat joten suhde ei tunnu toimivan lainkaan. Asun itse ulkomailla (EUn ulkopuolella). Olen ajatellut eroa.
Miten tällaisessa tapauksessa "eroprosessi" käydään? meneekö se oikeuteen? Miten määrätään elatusmaksu osuus? Minulla on omaisuutta ja pääomatuloa suomessa mutta myös velkaa. Otetaanko elatusmaksua päätettäessä huomioon pelkkä suomessa saamani vuosittainen pääomatulo vaiko myöskin täällä ulkomailla ansaitsevani ansiotulo joka on aika huomattava suomeen tasoon nähden mutta kuitenkin aika pieni elämiseen täällä? Tuleeko minun jotenkin todistaa viranomaisille että tuloni joka olisi suuri suomessa onkin lähes minimi täällä johtuen korkeista elinkustannuksista.
Käyn harvoin suomessa, voiko avovaimoni (vai onko hän avovaimoni kun hänellä on osoite suomessa ja minulla täällä) kieltäytyä tapaamistani lapseeni juuri sillä hetkellä kun olen suomessa esim. jostain syystä vaikka että eivät ole juuri silloin kotona ja tästä johtuen en pääse tapaamaan poikaani?
Olisikohan kenelläkään kokemusta tällaisesta.
Kiitollinen asiallisista vastauksista
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kysymyksesi hyvin seikkaperäinen. Lyhyesti sanottuna, jos olet varma isyydestäsi (tarvittaessahan tehdään tutkimukset), niin pidä huolta oikeuksistasi lapsesi suhteen. Neuvoisin siis ottamaan yhteyttä lapsen kotikunnan sosiaalitoimen lastenvalvojaan.
Moi cat74
Kiitokset viestistäsi. En huomannutkaan mainita kirjoituksessani että vuosi sitten kun lapsemme syntyi kävimme yhdessä viranomaisenluona täyttämässä paperit, jossa ilmoitin olevani lapseni isä, eli sen suhteen ei ole mitään. Pelkään vaan sitä, että jos minulla tulisi riita partnerini kanssa voi siitä olla seuraus, että en pääse tapaamaan poikaani suomessa ollessa, hänhän voi aina keksiä jotain muuta menoa juuri silloin. En ole laittanut eroa vielä mitenkään alulle, mutta olen ajatellut asiaa jo moneen otteeseen.
Kiitos kuitenkin Sinulle tiedostasi.
Hei voivoi,
eron jälkeenhän tehdään huolto- ja tapaamissopimukset sekä elatusopimus. "Lapsen huolto- ja elatusturva" - hakusanoilla löytyy netistä paljon tietoa. Jos kumppanisi ei sitten noudata tehtyjä sopimuksia, niin sitä en valitettavasti tiedä, että mitä sitten tehdä. Edelleenkin siis neuvoisin, että ota yhteyttä lapsen kotikunnan sos.toimeen ja selvitä asiaa heidän kanssaan.
Avoeroahan sinällään ei tarvitse laittaa vireille minnekään viralliseen instanssiin. Omaisuus ym. yhteinen täytyy tietenkin jakaa.
cat74
Kiitos cat74, otankin yhteyttä jouluna suomessa käydessäni paikalliseen sossuun.
Minkäänlaista juridista eroprosessia ei tietenkään ole, koska ette olleet avioliitossa. Jos olet tunnustanut lapsen, olet ollut hänestä elatusvelvollinen tähänkin saakka ja lapsen äiti voi hakea lapsen puolesta hänelle elatusapua milloin hyvänsä ellette asu enää yhdessä.
Elatusapua määrättäessä (siis tuomioistuimessa ellette pääse asiasta sopuun) perusteena ovat lapsen elatuksen tarve ja sinun sekä lapsen äidin elatuskyky, joka siis ei tarkoita pelkkiä tuloja/menoja/varallisuutta vaan kykyä elättää lapsi koulutus, työkokemus jne. huomioonottaen.
Vanhemmat voivat sopia vapaasti lapsen elatusavusta. Viranomaisen tehtävä on sopimusta vahvistettaessa tarkastaa, että sopimus ei ole lapsen edun vastainen (käytännössä se tarkoittaa nykyisin samaa kuin se, että kunnalle ei jää maksettavaa...).
Sinuna antaisin asian ripeästi asianajajan hoidettavaksi ja samalla pyytäisin neuvottelemaan tapaamissopimuksen siten, että saat tavata lastasi saapuessasi Suomeen ja lomiesi aikana. Sopimuksessa on syytä myös sopia siitä, kuka maksaa lapsen tapaamismatkakulut kun hän vierailee luonasi.
Viranomaisten kanssa ette joudu välttämättä lainkaan tekemisiin - kukaan ei vaadi vahvistamaan sopimusta, vaikka se tietysti on kaikkien etu. Vahvistamisen voi hoitaa sitenkin, että sopimus toimitetaan käräjäoikeuden vahvistettavaksi. Silloin se on lainvoimainen ja täytäntöön pantavissa.
Paras elatusapu on sellainen, johon kumpikin vanhempi voi olla tyytyväinen. Ei kannata pihtailla lapsensa elatuksen suhteen tai odottaa kohtuuttomia (mikä sitten on kohtuutonta kenestäkin, on taas toinen juttu ;-)) maksajalta, siitä aiheutuu vain turhaa riitaa, joka heijastuu sitten lapsen elämään monin eri tavoin koko hänen elämänsä ajan.
Lisää: http://www.eroperhe.net/
Moi Tiina
Suurkiitokset tästä viestistäsi, joka sisälsi hurjasti vastauksia päässäni pyörineisiin kysymyksiin. Kävimme lapsen syntymän jälkeen viranomaisella täyttämässä kaikki tarvittavat paperit lapsen suhteen. Myönsin isyyteni, siinä ei ole mitään olemmehan seurustelleet. Hän on asunut täällä luonani mutta on tällähetkellä lapsen kanssa suomessa viettämässä kesää tarkoituksena tulla taas tänne. Halusin vaan selvittää tämän asian kun tai jos se tulee ajankohtaiseksi nimittäin partnerini veli on juristi, joten uskon että minulle tultaisiin tällaisessa tilanteessa yrittämään allekirjoitusta jos jonkinlaisiin papereihin.
Kiitos vielä kerran.
Miksi sinä et itse halua olla lapsen lähivanhenpi!!!???
Lapsesi saisi todella rikkaan ja antoisan alun elämälleen sinun kanssasi.
Kulttuuri on tänäpäivänä sellainen rikkaus, että sitä kannattaa lapselleen antaa, ja näin auttaa tulevaisuutta silmälläpitäen.
olethan sinä oikeassa. Kuitenkaan asia ei ole kiinni ainoastaan minusta. Tarvitsen ehdotukseeni myös toisen osapuolen suostumuksen, ja varmasti voit ymmärtää että jos suhde on kiristynyt ja riitelyissä ei kumpikaan osapuoli ole valmis antamaan minkäänlaisia kompromisseja on se aika huono neuvottelu alku asialle.
Kiitos viestistäsi.
Kannattaa pyrkiä selvittämään asiat parhaan mukaan lapsen äidin kanssa ilman mitään kiristyksiä viranomaisilla.
Todennäköisesti lapsesi äiti antaa sinun tavata lastasi, jos on vähänkin vastuuntuntoinen ihminen.(ellei sitten pelkää, että sieppaat lapsen ulkomaille...?)
Monesti kun viranomaiset puuttuu noihin asioihin niin siitä tulee vain harmia ja kokisin ainakin itse sen loukkaavana lapsen äidin kohdalla ja siinä vaiheessa tulee yleensä jo puolustus kannalle. Oikeustaistelut lasten asioista on ollut tapana kääntyä sitä pienokaista vastaan, eikä toisinpäin, kuten siinä alunperin on varmasti monissa tapauksissa tarkoitus ollut.
Lapsi on sinun ja lapsen äidin, ei viranomaaisten ja te lapsen vanhempina varmasti tiedätte mikä on lapsellenne paras.
Puhuminen on se mikä auttaa, ei uhkailu viranomaisilla ja heidän määräämillä tapaamisoikeuksilla. Muistathan, että varmasti lapsen äiti tarvii ehkä "sulattelu" aikaa aluksi, erot ovat aina raskaita. Eli älä hätäännyt heti, vaikka lapsesi äiti ei suostuiskaan heti sinun vaatimuksiisi ja muistathan, että lapsen äidilläkin on oma elämänsä, eli ei välttämättä aina pysty antamaan lasta sinulle juuri, kun sitä haluat.
Koittakaa elää sovussa, koska se on viime kädessä se helpoin ratkaisu kaikille teille kolmelle.
olet oikeassa ja olen samaa mieltä kanssasi, asian tekee vain vaikeaksi tämänhetkinen tilanne. aina kun on riitelyä niin meistä molemmat ovat kivikovia eikä kummaltakaan osapuolellta tule minkäänlaista kompromissi ehdotusta alulle.
Kuitenkin itse olen ajatellut myös samaa, olisi parhain kun pääsisi sopimaan avoimesti tästä asiasta niin että se on lapsen parhaaksi.
Kiitos viestistäsi.