Laitoin tänne joku aika sitten tarinani ja jäin odottamaan kommentteja. Huomasin aika nopeasti että siitä taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kommentit on niin ristiriitaisia ja aiheesta poiketaan aivan muualle. Innostuin laittamaan viestin ensimmäistä kertaa nettiin luettuani 8.8. laitetun viestin ”puhukaa järkeä” ja siihen ”miesolennon” vastauksen. Ajattelin että löytäisin apua ongelmiini.
Olen osiltani täysin tyrmistynyt siihen miten ihmiset suhtautuu pettämiseen. Joidenkin mielestä pettäminen kuuluu normaali parisuhteeseen ja on naiivia ajatella jotain muuta. Täytyyhän sitä käydä muutakin kokeilemassa mitäs sillä on väliä miltä kumppanista tuntuu. Teon vakavuutta pohditaan, onko pantu suudeltu vai pidetty kädestä kiinni. Eihän se mikään mittari ole mitä on tehty. Pääasia on, että on tehty väärin ja rikottu lupaukset ja vannotut valat. Porukka puolustelee pettämistä parantaakseen omaa huonoa omaatuntoa ja itsetuntoaan. On tietysti myös niitä jotka suhtautuvat jyrkästi pettämisen vääryyteen ja hyvä niin. Yleisesti kun olen näitä juttuja lukenut vastaukset menevät lähinnä kommentoijien keskinäiseksi väittelyksi, itse pääasia eli alkuperäiskirjoittajan auttaminen jää vähemmälle huomiolle. ”Jätä se ämmä/äijä saman tien” mentaliteetti menee myös vähän yli hilseen niin kuin ääripäät aina.
Niille kenen mielestä pettäminen kuuluu parisuhteeseen ja se hyväksytään ilman lisä kysymyksiä kumppanilta. Miettikää miten paljon oikeasti rakastatte ja kuinka paljon teitä rakastetaan. Todelliseen syvään rakkauteen pettäminen ja toisen tahallaan satuttaminen ei kuulu. Ikävä kyllä siihen ei myöskään kuulu ihastumisen ihana huuma mutta se täytyy tietää ja ymmärtää.
Elämä on valintoja täynnä, on täysin jokaisen oma asia miten sen haluaa elää. Puhukaa ihmiset kumppanillenne jos joku suhteessanne ei miellytä. Jos tulee sellainen olo että tarvitsee pettää tai kokeilla jotain muuta niin lähtekää suhteestanne pois. Miettikää vaan tarkkaan onko se sen arvoista. Edelleen elämä on valintoja mutta omien päätöksien takana TÄYTYY SEISTÄ!
Petetyille toivon sydämestäni voimia. Suhde voi kyllä pettämisen jälkeenkin jatkua kun oikeat pelisäännöt laaditaan. Petetty voi antaa anteeksi mutta ei koskaan unohtaa.
En todennäköisesti tule enää avaamaan tätä sivustoa joten ihan sama kommentoitteko vai ette.
Hyvää jatkoa ( jos oma ei riitä )
Olen osiltani täysin tyrmistynyt siihen miten ihmiset suhtautuu pettämiseen. Joidenkin mielestä pettäminen kuuluu normaali parisuhteeseen ja on naiivia ajatella jotain muuta. Täytyyhän sitä käydä muutakin kokeilemassa mitäs sillä on väliä miltä kumppanista tuntuu. Teon vakavuutta pohditaan, onko pantu suudeltu vai pidetty kädestä kiinni. Eihän se mikään mittari ole mitä on tehty. Pääasia on, että on tehty väärin ja rikottu lupaukset ja vannotut valat. Porukka puolustelee pettämistä parantaakseen omaa huonoa omaatuntoa ja itsetuntoaan. On tietysti myös niitä jotka suhtautuvat jyrkästi pettämisen vääryyteen ja hyvä niin. Yleisesti kun olen näitä juttuja lukenut vastaukset menevät lähinnä kommentoijien keskinäiseksi väittelyksi, itse pääasia eli alkuperäiskirjoittajan auttaminen jää vähemmälle huomiolle. ”Jätä se ämmä/äijä saman tien” mentaliteetti menee myös vähän yli hilseen niin kuin ääripäät aina.
Niille kenen mielestä pettäminen kuuluu parisuhteeseen ja se hyväksytään ilman lisä kysymyksiä kumppanilta. Miettikää miten paljon oikeasti rakastatte ja kuinka paljon teitä rakastetaan. Todelliseen syvään rakkauteen pettäminen ja toisen tahallaan satuttaminen ei kuulu. Ikävä kyllä siihen ei myöskään kuulu ihastumisen ihana huuma mutta se täytyy tietää ja ymmärtää.
Elämä on valintoja täynnä, on täysin jokaisen oma asia miten sen haluaa elää. Puhukaa ihmiset kumppanillenne jos joku suhteessanne ei miellytä. Jos tulee sellainen olo että tarvitsee pettää tai kokeilla jotain muuta niin lähtekää suhteestanne pois. Miettikää vaan tarkkaan onko se sen arvoista. Edelleen elämä on valintoja mutta omien päätöksien takana TÄYTYY SEISTÄ!
Petetyille toivon sydämestäni voimia. Suhde voi kyllä pettämisen jälkeenkin jatkua kun oikeat pelisäännöt laaditaan. Petetty voi antaa anteeksi mutta ei koskaan unohtaa.
En todennäköisesti tule enää avaamaan tätä sivustoa joten ihan sama kommentoitteko vai ette.
Hyvää jatkoa ( jos oma ei riitä )
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täyttä asiaa. Eipä siinä sen kummemmasta ole koskaan kyse kuin oikeasta ja väärästä.
täysin tai ainakin lähelle täysin. Pettäminen kun kertoo huonosta olosta, huonosta itsetunnosta ja kaikesta huonosta mikä ihmistä vaivaa. Kirjoitin tälle sivustolle oman huonon oloni nimimerkillä Pitääkö alkaa huoraksi ja voin kertoa, että en osallistunut pettämiseen halusta vaan epätoivosta ja sitä ei uskoakseni kukaan halua kokea elämässään. Vahvoja ihmisiä tarvitaan, se olen ollut itsekin, mutta kun heikko tulee vastaa, toivon ettet sylje päälle pelkästä inhosta. Minä en tee enää niin.
Joopa joo. Mutta uskottomuus kuten elämässä kaikki muutkin asiat eivät ole niin simppeleitä, joina ne esitit. Sehän elämän tekeekin mielenkiintoiseksi, kun yhtä valmista kaavaa ei voi soveltaa jokaiikkaan henkilökohtaisesti vaan jokaisella on oma idea siitä miten elämäänsä tallaa eteenpäin. Kun keskustelee ja etenkin kuuntelee toisia ihmisiä niin ymmärtää, ettei yksi ainoa tapa elää ole vain "se oikea". Minun elämäntyyliäni/moraalia/tapoja toimia jne. voin soveltaa vain itseeni, en edes puolisooni. Minusta suhteeseen on ihan turha laatia mitään pelisääntöjä. Tuntuisi typerältä jos mieheni kyselisi minulta vaikkapa lupaa suudella toista naista. Ystäväni mies on kyllä moiseen kysynyt lupaa ystävältäni. Se sopii heille.
Sanoin tuossa, että kuuntelu on keskustelua tärkeämpää. Jos on avoin ottamaan ihmisen sellaisena kuin hän oikeasti on niin mieluummin jättää kovin "osaaottavat" kommentit sanomatta. Minulle ainakin avoimuus tarkoittaa sitä, että olen avoin vastaanottamaan toisen ihmisen ajatuksia. Se ei siis tarkoita sitä, että lärpättäisin kaikista mahdollista asioistani toiselle niin paljon ja pitkään että meinaan läkähtyä enkä anna toiselle edes suunvuoroa :). Avoimuus on pikemminkin vastaanottamista kuin lähettämistä, joksi se erityisesti tällä palstalla mielletään. Todellinen vuorovaikutus syntyy kahden ihmisen välille syntyy vasta sitten, kun haluaa ymmärtää toista ja tulee itse ymmärretyksi, suurinpiirtein. Tilanteessa kuin tilanteessa.
Niinpä, olen myös sitä mieltä että tehtyjen päätösten takana seistään, eli kun on papin edessä luvattu rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Mieheni petti (pettää?)minua ja minä vain ja ainoastaan häntä rakastan.. Hullua sinällään, mutta en voi kuvitella elämääni ilman häntä ja haluan elää hänen kanssaan hautaan asti. Tottakai minua loukkaa syvästi, ettei hän pysty olemaan uskollinen minulle, mutta minulle riittää että kun hän on kotona niin hän on meidän kanssamme 100 %... Itse en ikinä petä, olen elänyt ihan tarpeeksi ennen avioliittoa ja nähnyt millaista elämä on avioliitobn ulkopuolella, omaa miestäni etsin monta vuotta ja nyt olen hänet löytänyt enkä hänestä luovu helpolla. Sitä mietin, kun monet sanovat että avioliitossa on joku vialla jonka takia joku pettää.. Olen eri mieltä, minusta vain miehet ovat biologisesti sellaisia etteivät he pysty olemaan uskollisia yhdelle naiselle.. Tai muuta selitystä en enää keksi, kun omasta mielestäni meidän avioliittomme oli täydellinen...Ja keskusteluissa mieheni kanssa hänkään ei pysty (tai sitten ei halua)sanomaan mikä olissi vialla.. Joka tapauksessa, minä en petä ja se mulle nyt riittää.
ääliö.
but I just