Mitä ajattelisit ihmisestä joka...

Kysytkö nyt naisilta vai miehiltä? En itse ajattelisi sen kummempaa, koska en itsekään ole seurustellut vielä, 25-vuotiaana. Samoista syistä alun perin.

Hmmm, oletko ajatellut montako ihmistä tulet tuntemaan puolen vuoden ajan tai kauemmin, edes koko elämäsi aikana? Ensimmäisenä luovut tuosta ajatuksesta, huomannet itsekin miten paljon se rajaa ajatuksiasi ja sitä kautta mahdollisuuksiasi.

Sama kuin minä miehenä rajaisin kumppanin hakuni vain niihin naisiin jotka ovat heti valmiita ryhtymään lapseni äidiksi. Heitä löytyisi varmaan saman verran kuin miehiä jotka olet tai tulet tuntenut vähintään puolen vuoden ajan. Ja silti tiedän varmaksi ettei sillä metodilla kannata kumppania etsiä.

Olin arka nuorempana, mutta sosiaalistunut siitä tilanteesta huimasti. Yksi syy olla pidättyväinen sosiaalisesti on varmaan toisten ylenkatsominen, ts. minulla on paremmat ja puhtaammat elämänarvot kuin toisilla. Jätä arvomaailmaasi jäljelle ne kaikkein pyhimmät sisimpääsi kuvaavat reunaehdot ja hylkää loput. Älä ajattele mitä et missään nimessä tee, kun et ole aiemminkaan sitä tehnyt jne.. Arvomaailmasi määrittelee kyllä mitä voit tehdä, voit sen asettamissa puitteissa toteuttaa itseäsi paljon nykyistä monipuolisemmin.

Rautalangasta väännettynä:
Tila: ujo
Ajatuskehys:
tarkkaan ennalta määritellyt rajat miten tulee käyttäytyä missäkin tilanteessa.

Tila: sosiaalinen
Ajatuskehys:
tuntee omat arvonsa ja voi niiden puitteissa keskustella ja touhuta mitä haluaa.


Enempää tai tämän kummemmin en voi auttaa. Itse en pitäisi tilanteesta yrittää tutustua arkaan saati vielä hiljaiseen naiseen. Se ei vielä merkitse että heissä on mitään vikaa, asia vain tuntuu henkilökohtaisesti silkalta mahdottomuudelta.

Ei tule mieleen mitään muuta kuin lämpimiä ajatuksia. Ei sinussa mitään vikaa ainakaan ole. Sanoit että vaadit pitkän tutustumisajan etkä pidä siitä kun tuntematon mies tulee juttusille. Onhan se tällöin aika luonnollista ettei sinulle ole kertynyt niitä mies/seurustelu kokemuksia samalla tavalla kuin muille naisille.

Et tiedä miksi kirjoitit? Kaipasitko kenties pientä piristystä vai pientä potkaisua persuksiin (siis tsemppausta)?. :-). Itseäni ei ainakaan naisen puhumattomuus mitenkään vaivaisi. Tosin jos joku jota yritän lähestyä, kokisi olonsa seurassani hankalaksi, niin se kyllä karkottaisi. Mene vain ihan rohkeasti miesten juttusille, sillä ei niille juurikaan tarvitse puhua... Lisäksi jos lähestyt miestä eikä mies sinua niin tällöin mies myös ymmärtää pienet "kummalisuutesi" paremmin... Olethan muuten juuri nyt avoin tuntemattomilla miehille kun tänne uskalsit kirjoittaa... :-)

Sinussa ei missään tapauksessa ole mitään vikaa! Kuten itsekin sanoit, olet vain ujo. Eikä ole olemassa mitään oikeaa tai väärää tapaa elää. Eikä näin ollen myöskään mitään tiettyä ikää, johon mennessä olisi pitänyt seurustella.

Itse olen 21 ja seurustellut nyt kuukauden. Tämä on ensimmäinen suhteeni. Olen samankaltainen kuin sinä, kumppani on tunnettava kunnolla. Tytön kanssa oltiin ensin vuosi kavereita ennen kuin aloimme seurustella. Lähinnä sen vuoksi, että minun oli luotettava täydellisesti.

Aurinkoa elämääsi! :) Tiedä, vaikka löytäisit juuri sinulle oikean ihmisen hyvinkin pian.

En luota ihmisten arvostelukykyyn, joten arvioisin mieluummin itse onko sussa vikaa vai ei.

Sen sijaan kuulostaa pikkasen oudolta, että suhtaudut noinkin suurella varauksella tuntemattomiin ihmisiin. Aika hankala alkaa seurustelemaan, jos ennen sitä pitäisi olla takana puolen vuoden tuttavuus, mutta sitä tuttavuutta ei saisi tulla hieromaan, eikö?

Itsekin koin joskus vastakkaisen sukupuolen extra terrestrialina.

16-vuotiaana en ollut jutellut naispuolisten kanssa jos seuraavia ei lasketa: sukulaiset, opettajat, lääkärit, kioskin/kaupan tädit, paritehtävä/ryhmätehtävä koulussa.

Ehkä pari sanaa vaihtanut muiden kanssa, mutta ei mitään yli minuutin kestävää jossa ihan kokonaisia lauseitakin vaihdetaan. Tai ehkä joskus tarhassa jotain..

Naispuolisia serkkujakin kyllä on, mutta ikäero yli 10v ylös tai alas... Siskojakaan ei ole. Joten kauan oli ihan ufoja "naiset". Vähitellen sitten, monilla kymmenillä treffeillä, rupes tulemaan tutuiks. 25:es oli sitten se jota ekan kerran suutelin, olin silloin 20.

http://en.wikipedia.org/wiki/Shyness

Enpä minä ainakaan sinussa mitään huonoa näe. En tosin ole itsekään seurustellut. Oma vikani on myös ujous.

Tosin tuota kyllä hieman ihmettelen, että toinen pitäisi tuntea puoli vuotta ennen seurustelua. Ainakin minulle parin kuukauden tapailu olisi varmaankin riittävä.

ole ihmeessä samanlainen ihana oma itsesi!
Suomenmaa on puolillaan samantyyppisiä nuoria miehiä!
Heille on tärkeää se että et ole sortunut säälittäviin suhteisiin vain seurustellaksesi jonkun kanssa!
Siitä vain tutustumaan rauhassa, Äläkä anna kenenkään painostaa.
sinä olet oikeilla jäljillä, eivät ne ihmiset jotka hyppivät suhteista/panoista toisiin saadakseen huomiota ja kokemuksia!
tsemppiä!

Minun mielestäni kaltaisesi ihminen on täysin normaali. Moni ei ole vanhempanakaan paljon kokeneempi. Älä hyvä ihminen tuollaisista asioista ota stressiä, sulla on kyllä aikaa seurustella ja suudella kyllästymiseen asti.

Ei sitä joka miehen/naisen syliin kannata heti hypätä. Olen aivan varma siitä, että kun löydät seurustelukumppanin, hän arvostaa näitäkin asioita ja hyväksyy Sinut juuri sellaisena kuin olet.

Tosin suhteita on tullut ja mennyt paljon. Pystyn olemaan oma itseni uusden tuttavuuden seurassa edellyttäen että siinä tilanteessa on myös joku ystävistäni jonka jälkeen yleensä vetreydyn ja uskallan olla oma itseni vaikka olisin yksin tämän uuden kasvon kanssa. Eipä kannata pitää kiirettä. Onhan teillä aikaa vielä moooonta vuatta.

Tuleepa oma nuoruuteni mieleen sinun tekstistäsi. Tai se kyllä täytyy todeta että en minä ihan puolen vuoden tutustumista tarvinnut. Mutta siis ensimmäisen "oikean" tyttöystävän sain sinun ikäisenä. Olin todella ujo ja kyllä jännitti yleensäkin jutella tyttöjen kanssa puhumattakaan että suudellakin "pitäisi" osata. Ja sitten kun tuli tyttö joka oli minusta kiinnostunut niin kyllä meinasi mennä vatsa kuralle ;)

"Itse olen aina ollut ujo eikä minulla koskaan ole ollut edes miespuolisia kavereita"
Sepä kuules vaatiikin jo aika paljon että saa vastakkaisesta sukupuolesta ihan OIKEAN kaverin. Yleensä kun siinä ekana kuitenkin on mielessä se seurustelu. Eipä minullakaan ollut sinun ikäisenäsi kavereita vastakkaisesta sukupuolesta. Poikuuskin meni vasta 24 vuotiaana. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin on ujous karissut tipotiehensä ja on myöskin naisia ihan kavereina :).

Ja kun täällä toisinaan saa lukea viestejä joissa ikäisesi naiset kehuvat että heillä on ollut jo lähes sata seksi kumppania niin voin kuule sanoa että sitten kun sinä pääset ujoudestasi ja alat seurustelemaan niin onkin todella kova juttu se ettet ole jaellut itseäsi jokaiselle vastaantulijalle. Minä ainakin arvosta kaltaistasi naista todella paljon.

Tsemppiä sulle ja hieman enemmän avoimuutta peliin, ei siinä puolta vuotta tarvitse odottaa ennen kuin uskaltaa sanoa toiselle yhtään mitään
;).

No yleensä vaan ihmisessä _on_ joku vika, jos hän ei ole ollut missään fyysisessä kontaktissa aikuisikään mennessä. Käytännössä kyse on aina joko riittämättömästä ulkonäöstä tai henkisistä ongelmista. Yleensä ihmiset kyllä tiedostaa omat vikansa, mutta ei uskalla puhua niistä aina edes anonyymisti.

Itse olen myös kokematon, mutta tiedostan että mulla on merkittäviä ongelmia tunne-elämän (kylmä kun kivi, kyyninen) ja itsetunnon/omakuvan kanssa. Varmasti ne 1-2 ihmistä jotka ehkä tietää elämäntavastani (siis parhaiden kavereiden ja perheen lisäksi), pitää mua aika hc friikkinä, enkä yhtään ihmettele. :P

Joten, kyllä ainakin itse pidän sinua aika outona, jos et ole pystynyt luomaan tuohon ikään mennessä mitään normaaleja suhteita miehiin. Erityisesti, koska jos naisella on riittävästi ulkonäköä, niin naisen ei tarvitse tehdä yhtään mitään tutustuakseen miehiin.