Suabi oll rauhas, ei nuaraat kyeree kämpän ympäril, liekkö oppina pysymää pojjes.
Raikas ilma tulvii makkariin, ikkunasta raollisesta. Pyörin levottomana sängyssäni, mut kolmenkaan kiepin jälkeen en ole vielä törmännyt Sinuun.
Baarista en Sua liioin ole löytänyt. Paikallinen on niin valtava ettei lähimpänäkään asuvat ole ehtineet kotiin eilisen valomerkin jälkeen.
Läheisen joen kevättulvissa kattellaan kavereiden kanssa ohimennen yläjuoksun tarjontaa, sanovat niitä lahnoiksi. En ole yrittänyt iskeä.
Metsälläkin me käydään porukalla, Pete, Olli ja minä, täytyy päästä tuulettumaan välillä. Se on tosin jäänyt vähemmälle ja harventunut, kun otti ja meni toi nimismies kieltämään haaskalla pyytämisen. Kärrättiin ennen traktorin lavalla Turkuun johtavilta valtateiltä yliajettuja akateemisia raatoja mehtää ja jäätiin kytikseen majalle. Aamunsarastaessa nappas yllättäen parhaiten, ja niin se säilykepurkki kilikatteli iloisesti nuaraan merkiksi. Törppö sai joka pojan suupielet hymmyy, minun, Peten ja Ollinkin. Kello ol aamu neljä ja niin siinä hiivittiin kohti sualista. Meil on sellanen Peten isän entine ARPA-net verkko viritettynä raadon likelle, mut se oli mennykki laukee ennenaikaisesti. Sihtasin nelinelosen nallarini hahlon läpi ansalle ja sainkuinsainkin kohteen jyvälle. Joku meirään äiteen naapurintytön näköinen otus koetti puhua henkeviä raadolle, joka sekin oli meirään oma. "Ee sellasta raaskii ampuo", sanoin, kunhan olin selittänyt tilanteen Ollil ja Petel. He ymmärsivät hyvin, maailmassa on niin vähän luonnonvaraisia naista kuuntelemaan kykeneviä, väkivallattomia, akateemisesti koulutettuja ja naisensa luona viihtyviä uroksia, ettei meillä kolmella ollut mahkuja mierään äiteen naapurintytön näköiseen nuaraaseen. Nuaraaseen, joka piti kynsin ja hampain saaliistaan kiinni, tosin meillä kolmella sentään sattui edelleen olemaan sydän paikallaan.
Lauma villejä teinipissiksiä pilasi seudun pohjaveden.
En oikein tykkää käydä kaupungissa. Päällekkäin rakennetut asunnot ja peltojen puute eivät ole ainoita syitä. Siellä on vaan niin hankala tutustua ihmisiin. Naiset katsovat ensin ulkomuotoasi, onko napa kultaisenleikkauksen osoittamalla paikalla, mahtaisitko kelvata heidän kavereilleen ja omaatko piirteitä jotka viittaisivat sukulaisuuteen Calvin Kleinin kanssa. Rahaakin sinulla tulisi olla, mielellään todistettavasti ennen treffien sopimista. Tulisi halvemmaksi hankkia uusi turbo-Valmetti paripyörillä ja poppivehkeillä, esitettyjen omaisuusvaatimusten rinnalla. Urheilullisuus, humalahakuisuus ja kaksi/nelipyöräisistä lämpövoimakoneista kiinnostuneisuus katsotaan kaupungissa eduksesi. Kirjastosta voisin tosin löytää lähemmin siulunkumppanini ainekset omaavan kokkitytön. Menisin hänen luokseen ja saisin olla hänen oma muusansa, ranskalaistyylinen sohvaperuna, pehmeäksi keitettynä ja voilla terästettynä. Sellainen tyttö voisi kaupungista minulle löytyä. Vastapainoksi niille kaikille pintaliliitäjille. Itse pystyn vasta talvella pilkille kävellessä niin pinnallisiin arvoihin.
Arvon naiset, tämän on minun ylistyslauluni teille, ilman ääntä. Pintaliitäjille siinä missä meirään äiteen naapurillekin. Mutta erityisesti sille suloiselle kirjastossa viihtyvälle kissalle johon vielä joskus törmään. Tahdon olla muusasi, innoittajasi, sillä sitä Sinä olisit myös minulle!
Raikas ilma tulvii makkariin, ikkunasta raollisesta. Pyörin levottomana sängyssäni, mut kolmenkaan kiepin jälkeen en ole vielä törmännyt Sinuun.
Baarista en Sua liioin ole löytänyt. Paikallinen on niin valtava ettei lähimpänäkään asuvat ole ehtineet kotiin eilisen valomerkin jälkeen.
Läheisen joen kevättulvissa kattellaan kavereiden kanssa ohimennen yläjuoksun tarjontaa, sanovat niitä lahnoiksi. En ole yrittänyt iskeä.
Metsälläkin me käydään porukalla, Pete, Olli ja minä, täytyy päästä tuulettumaan välillä. Se on tosin jäänyt vähemmälle ja harventunut, kun otti ja meni toi nimismies kieltämään haaskalla pyytämisen. Kärrättiin ennen traktorin lavalla Turkuun johtavilta valtateiltä yliajettuja akateemisia raatoja mehtää ja jäätiin kytikseen majalle. Aamunsarastaessa nappas yllättäen parhaiten, ja niin se säilykepurkki kilikatteli iloisesti nuaraan merkiksi. Törppö sai joka pojan suupielet hymmyy, minun, Peten ja Ollinkin. Kello ol aamu neljä ja niin siinä hiivittiin kohti sualista. Meil on sellanen Peten isän entine ARPA-net verkko viritettynä raadon likelle, mut se oli mennykki laukee ennenaikaisesti. Sihtasin nelinelosen nallarini hahlon läpi ansalle ja sainkuinsainkin kohteen jyvälle. Joku meirään äiteen naapurintytön näköinen otus koetti puhua henkeviä raadolle, joka sekin oli meirään oma. "Ee sellasta raaskii ampuo", sanoin, kunhan olin selittänyt tilanteen Ollil ja Petel. He ymmärsivät hyvin, maailmassa on niin vähän luonnonvaraisia naista kuuntelemaan kykeneviä, väkivallattomia, akateemisesti koulutettuja ja naisensa luona viihtyviä uroksia, ettei meillä kolmella ollut mahkuja mierään äiteen naapurintytön näköiseen nuaraaseen. Nuaraaseen, joka piti kynsin ja hampain saaliistaan kiinni, tosin meillä kolmella sentään sattui edelleen olemaan sydän paikallaan.
Lauma villejä teinipissiksiä pilasi seudun pohjaveden.
En oikein tykkää käydä kaupungissa. Päällekkäin rakennetut asunnot ja peltojen puute eivät ole ainoita syitä. Siellä on vaan niin hankala tutustua ihmisiin. Naiset katsovat ensin ulkomuotoasi, onko napa kultaisenleikkauksen osoittamalla paikalla, mahtaisitko kelvata heidän kavereilleen ja omaatko piirteitä jotka viittaisivat sukulaisuuteen Calvin Kleinin kanssa. Rahaakin sinulla tulisi olla, mielellään todistettavasti ennen treffien sopimista. Tulisi halvemmaksi hankkia uusi turbo-Valmetti paripyörillä ja poppivehkeillä, esitettyjen omaisuusvaatimusten rinnalla. Urheilullisuus, humalahakuisuus ja kaksi/nelipyöräisistä lämpövoimakoneista kiinnostuneisuus katsotaan kaupungissa eduksesi. Kirjastosta voisin tosin löytää lähemmin siulunkumppanini ainekset omaavan kokkitytön. Menisin hänen luokseen ja saisin olla hänen oma muusansa, ranskalaistyylinen sohvaperuna, pehmeäksi keitettynä ja voilla terästettynä. Sellainen tyttö voisi kaupungista minulle löytyä. Vastapainoksi niille kaikille pintaliliitäjille. Itse pystyn vasta talvella pilkille kävellessä niin pinnallisiin arvoihin.
Arvon naiset, tämän on minun ylistyslauluni teille, ilman ääntä. Pintaliitäjille siinä missä meirään äiteen naapurillekin. Mutta erityisesti sille suloiselle kirjastossa viihtyvälle kissalle johon vielä joskus törmään. Tahdon olla muusasi, innoittajasi, sillä sitä Sinä olisit myös minulle!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elä sie murehi sillä muusas tulloo vielä aivan varmasti vastaas ja sitta kuletta vasten aaringon siltaa.
Tää on mitä luultavimmin miun viimonen viesti sillä vaikka alunperinkään en aikonna tiällä pitkään meluta niin enpä silti uskonu et kupeitteni tuottamat hedelmät kiellettäisiin totaalisesti.
No aika aikansa kutakin et se on moro koko seurakunnalle, hymyillään kun tavataan.
Blackbird has spoken
tsemppiä Sinulle, miten Sinuun voisi olla ihastumatta ja rakastumatta?
Niin, maalla kellotkin pyörii toiseen suuntaan..
Niin kun ei minuun voi olla rakastumatta. Kaik on niin lääpällään etteivät kehtoo tulla ees juttusille.
Mut aikuisten oikeesti, juttujeni tahdittomuus ja mielikuvitus estävät tutustumisen. Miksi mennä nolaamaan itsensä kun tietää harvan sulattavan hengentuotteitani. Yleensä pohdiskelen kyllä asiallisempia kuin nyt nähty, täällä täytyy ilmaista itseään toisella tyylillä.
Tuosta kellojen pyörimisestä en ole kuullut, luulin että kaupungissa pyörii kellot toiseen suuntaan...
Naiset eivät vain halua maalle.
Tiedetään. Olen Ikäni asunut keskikokoisessa kaupungissa, lukuunottamatta näitä vajaata neljää maalla vietettyä. Puhun selvää suomea, ei tuollaista mongerrusta ja ajatukset on jossain muualla kuin maaseudun meiningeissä. Kaupungissa olisin sinkkuna vielä yksinäisempi, maaseudulla on siinä suhteessa vahvat puolensa. Mikään ei maalla mua pidättele kunhan mahdolliset yhteiset kuviot selviää. Ei mitään maatiloja tai vastaavia. Huumorintajuni otan sitten matkaani, sitä ei jätetä, ei sekään ole koskaan mua pettänyt...
ihmisen paras ystävä, koiran jälkeen. Maaltapako on kyllä huono juttu...
haaveissa naisilla on se punanen mökki ja pottumaa, mut odota kun tulee talvipakkaset ja pimeää, niin ei täällä olkaa nii hauskaa enää. maalla ei nynnyt pärjää.