Seurusteltiin melkein vuosi poikaystäväni kanssa.
Erottiin kolmisen kuukautta sitten, mutta ollaan nähty muutaman kerran. Ehkä kuukausi sitten hän kertoi syitä koko seurustelun aikana olleeseen etäisyyteensä.
Hän ei ole halunnut minua mukaansa baariin, bileisiin tai vastaaviin, joissa on ollut kavereineen. Syy, koska halusi olla muiden tyttöjen kanssa.
Hän petti minua koko suhteen ajan. Ei ole kiva kuulla, varsinkin kun itse jouduin elämään lähes ilman seksiä, syy ei voinut olla se.
Kerran hän soitti aikasin aamulla 05-07 aikaan ja kertoi tarinaa, että käveli jonnekkin josta joku kaveri hänet hakee (oli ollut baarissa). Jälkikäteen kuulin, että soitteli kun ei yksin halunnut kävellä ja oli tosiasiassa ollut ihan eri paikassa, ei halunnut jäädä jonkun naisen luokse jonka kanssa oli juuri pettänyt minua. Kuvitella, soittaa vielä ja valehtelee, vaikka ei ole pakko.
Eron jälkeen on selittänyt, että haluaa minut, että nyt sen tajuaa ja, että oli etsinyt jotain, jonka nyt on tajunnut olevan minä.
On sanonut muuttuvansa.
Sanonut rakastavansa ja haluavansa vain minut ikinä. Ja ettei halua ketään muuta enää ikinä. Kun en antanut periksi, sanoin ettei ettei muutu, koska ei hän sitä oikeasti halua. Ja kaikista puheistaan huolimatta, on koko ajan eron jälkeen ollut muiden kanssa, joka viikonloppu joku tyttö.
Eihän se enää minun asiani ole, mutta sanoo rakastavansa.
Olen aina ollut seksihullu, nyt minua ei haluta. En halua, että kukaan koskee minuun, ajatuskin, että olisin jonkun muun kuin exäni kanssa kuvottaa.
En halua kaikesta huolimatta ketään muuta kuin exäni.
Haluaisin nukkua hänen kainalossaan ja ehdotinkin sitä, ei seksiä, ei mitään suhdetta, saisin vain olla hetken hänen kanssaan.
Vastaus häneltä oli ettei halua, että minä enää satutan häntä.
Mietin, että miksi, miten ihmeessä voin silti ajatella tätä miestä jatkuvasti koko ajan, rakastaa ja ikävöidä.
Yhteen en silti enää halua, tai tavallaan haluan, mutta en menisi, sillä ei hän voi minua haluta kun noin käyttäytyy.
En ole vihainen, en suuttunut. Kaipaan vain. Miksi ihminen on tyhmä? Miten voin rakastaa vaikka toinen on kohdellut kuin paskaa?
Haluaisin, että lakkaisin tuntemasta ja ajattelemasta, ja olemasta heikko.
Sattuu, ja tuntuu ettei se lakkaa.
Erottiin kolmisen kuukautta sitten, mutta ollaan nähty muutaman kerran. Ehkä kuukausi sitten hän kertoi syitä koko seurustelun aikana olleeseen etäisyyteensä.
Hän ei ole halunnut minua mukaansa baariin, bileisiin tai vastaaviin, joissa on ollut kavereineen. Syy, koska halusi olla muiden tyttöjen kanssa.
Hän petti minua koko suhteen ajan. Ei ole kiva kuulla, varsinkin kun itse jouduin elämään lähes ilman seksiä, syy ei voinut olla se.
Kerran hän soitti aikasin aamulla 05-07 aikaan ja kertoi tarinaa, että käveli jonnekkin josta joku kaveri hänet hakee (oli ollut baarissa). Jälkikäteen kuulin, että soitteli kun ei yksin halunnut kävellä ja oli tosiasiassa ollut ihan eri paikassa, ei halunnut jäädä jonkun naisen luokse jonka kanssa oli juuri pettänyt minua. Kuvitella, soittaa vielä ja valehtelee, vaikka ei ole pakko.
Eron jälkeen on selittänyt, että haluaa minut, että nyt sen tajuaa ja, että oli etsinyt jotain, jonka nyt on tajunnut olevan minä.
On sanonut muuttuvansa.
Sanonut rakastavansa ja haluavansa vain minut ikinä. Ja ettei halua ketään muuta enää ikinä. Kun en antanut periksi, sanoin ettei ettei muutu, koska ei hän sitä oikeasti halua. Ja kaikista puheistaan huolimatta, on koko ajan eron jälkeen ollut muiden kanssa, joka viikonloppu joku tyttö.
Eihän se enää minun asiani ole, mutta sanoo rakastavansa.
Olen aina ollut seksihullu, nyt minua ei haluta. En halua, että kukaan koskee minuun, ajatuskin, että olisin jonkun muun kuin exäni kanssa kuvottaa.
En halua kaikesta huolimatta ketään muuta kuin exäni.
Haluaisin nukkua hänen kainalossaan ja ehdotinkin sitä, ei seksiä, ei mitään suhdetta, saisin vain olla hetken hänen kanssaan.
Vastaus häneltä oli ettei halua, että minä enää satutan häntä.
Mietin, että miksi, miten ihmeessä voin silti ajatella tätä miestä jatkuvasti koko ajan, rakastaa ja ikävöidä.
Yhteen en silti enää halua, tai tavallaan haluan, mutta en menisi, sillä ei hän voi minua haluta kun noin käyttäytyy.
En ole vihainen, en suuttunut. Kaipaan vain. Miksi ihminen on tyhmä? Miten voin rakastaa vaikka toinen on kohdellut kuin paskaa?
Haluaisin, että lakkaisin tuntemasta ja ajattelemasta, ja olemasta heikko.
Sattuu, ja tuntuu ettei se lakkaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksi selitys, miksi on vaikea päästä kokonaan irti huonosta suhteesta, on se, että on vaikea myöntää menetystä. Kenties sydämessään toivoo, että toinen vielä hyvittäisi siihen astisen huonon kohtelun, vaikka järki sanoo, ettei niin tule tapahtumaan.
Tätä lukiessani kyyneleet valuvat silmistä voimalla. Tunnen tunteen josta kirjoitit, elän sitä parasta aikaa. Paitsi että ero ei ole vielä tullut. Vielä, huominen on taas asia erikseen.
En kestä ajatusta ilman rakastani, toisaalta kuitenkin tiedän että suhteestamme ei pidemmän päälle tule mitään.
tai niin ne ainakin väittää. ajattelen sitä koko ajan. otin päivätyön lisäks iltatyönkin ettei joutuis ajatteleen sitä.
Elin lähes samanlaista elämää, mutta en usko poikaystäväni pettäneen minua kuin sen kanssa kenen kanssa hänet aamulla löysin. Hän oli koko elämäni. Poikaystäväni jätti minut reilu kaksi viikkoa sitten. Olisin halunnut vielä yrittää vaikka löysin hänet toisen kainalosta. Rakastan häntä aivan tajuttomasti edelleen. Hän ei halua tavata enää juurikaan vaikka sovimme, että voisimme olla ystäviä.
Jouduin ottamaan muutaman päivän töistä sairaslomaa kun en muuta tehnyt kuin itkenyt ja oksentanut kaiken minkä suuhuni laitoin. Nyt on paino tippunut parin viikon aikana monta kiloa. Nyt alkaa ruoka pysymään sisällä, mutta mikään ei maita...
Nyt yritän tehdä kahta työtä ja ostin hevosen (oli tosin suunnitelmissa jo aiemmin), jotta olisi jotain muuta tekemistä kuin kotona tyhjän sängyn tuijottaminen. Aamulla herään aikaisin kävelylle tai lehteä lukemaan vaikka väsyttää. Nukkuminen tuntuu niin vaikealta.
Illalla istun muutaman savukkeen ajan yksinäni parvekkeella. lopetin tupakan polton puolisen vuotta sitten, mutta viimeisen kahden viikon aikana se on ollut ainoa ystäväni. Tuntuu ettei jaksa lähteä mihinkään. Töihinkään ei jaksaisi mennä, mutta kun tietää että on pakko, nii sitä saa itsenä liikkeelle.
En siis olekaan ainoa maailmassa, joka heitetään syrjään kuin vanha rätti, vaikka kuinka kertoo rakastavansa toista...
Täälläkin loppui pitkä ja tiivis suhde, vaikka oltiin sitouduttu loppuelämäksi ja kaiken olin rakentanut sen varaan. Nyt tyhjän päällä ja ilman työtä, mietin että mitä helvettiä minä teen kun tulevaisuudessa ei näy mitään...
Voi nyyh nyyh, taas joku akka mennyt renttuun rakastumaan.