Olen ollut nykyisessä suhteessani n. puoli vuotta.
Hyviä ja huonoja aikoja on ollut, nyt menossa se huono.
Olen herkkä itkemään vaikka asia ei kovin vakava olisikaan. Usen nukkumaan mennessä meille tulee pientä riitaa ja sen päätteeksi joskus tulee väkisin tippa linssiin. Lähes aina kun itken, paljonkin, mieheni ei reagoi mitenkään. Tuntuu että hän ei välitä, vai pelkääkö miehet itkemistä/tunteiden näyttämistä? Hän on sanonut tuntevansa olonsa epämukavaksi jos toinen itkee, mutta minusta taas tuntuu pahalta, aivan kun hän ei välittäisi vähääkään minusta kun vaan kääntää kylkeä ja rupee nukkumaan.`
Meillä ikäeroa jonkin verran, minä se nuorempi.
Onko kokemuksia samasta?
Hyviä ja huonoja aikoja on ollut, nyt menossa se huono.
Olen herkkä itkemään vaikka asia ei kovin vakava olisikaan. Usen nukkumaan mennessä meille tulee pientä riitaa ja sen päätteeksi joskus tulee väkisin tippa linssiin. Lähes aina kun itken, paljonkin, mieheni ei reagoi mitenkään. Tuntuu että hän ei välitä, vai pelkääkö miehet itkemistä/tunteiden näyttämistä? Hän on sanonut tuntevansa olonsa epämukavaksi jos toinen itkee, mutta minusta taas tuntuu pahalta, aivan kun hän ei välittäisi vähääkään minusta kun vaan kääntää kylkeä ja rupee nukkumaan.`
Meillä ikäeroa jonkin verran, minä se nuorempi.
Onko kokemuksia samasta?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vollaava akka saa ainakin minut voimaan todella pahoin, jopa siinä määrin että herkästi pillittävän eukon kanssa elämisestä ei tulisi tasan mitään.
Meitä on moneen junaan, toiset herkempiä toiset vähemmän herkkiä. Itse kykenen ja uskallan itkeä naisen/naisten nähden. Miksei?
t. TOSIMIES
Mitäs se oma itkeminen nyt missään tunnu, se naisen vaikka vieraankin itkeminen saa ainakin minut likipitäen paniikkiin...... Ainoa keino selvitä tilanteesta olisi varmaankin juuri olla huomaamatta koko pillitystä.
Herranen aika, tarviiko tätä edes kysyä?
En kyllä uskalla sanoa, miten reagoisin jos joku nainen alkaisi mun nähteni (ja vielä mun takia!) poraamaan. Menisin varmaan aivan totaalisen paniikkiin.
Minä ainakin olen hyvin herkkä luonteeltani ja itken myöskin varsinkin iltaisin, jos tunnen itseni laiminlyödyksi. Esim. joskus olen itkenyt vain siksi, etten ole saanut seksiä ja mies on halunnut nukkua :) Mielestäni itkeminen on täysin luonnollista ja se helpottaa oloa, ei siis ole negatiivinen asia. Pitäisiköhän meidän naisten antaa jotain tilanteestaselviämisen vinkkejä miehille? Pahinta on se, jos vaan kääntää selkää tai ärähtää vihaisesti jotain. Pitää olla ymmärtäväinen ja positiivisella fiiliksellä saada nainen rauhoittumaan.
siinä se tuli mitä tarkoitin. Pahinta on kun kääntää vaan kylkeä... tuntuu kun mies ei lainkaan välittäisi.
No jos itse on viimeksi itkenyt tyyliin vuonna 1997 kun mummi kuoli, niin ei tuo pillittely mitään jokapäiväistä rutiinia ole ja siksi siihen ei osaa suhtautua millään tavalla, varsinkaan oikein.
Vinkit ois ihan hyvä juttu, mutta en ymmärrä miksi tässäkin asiassa juuri miehen pitäisi sopeutua naisen tapaan toimia. Voisihan nainenkin yrittää ymmärtää miehen ajatuksia ja tuntoja, eikä ajatella vain itseään?
Vaikka et itse koskaan itkisikään, kun olet niin kova jätkä, niin yritä edes ymmärtää, että meitä on herkempiäkin ihmisiä olemassa! Itkeminen ei ole itsekästä vaan selänkääntäminen on!
Se vaan että jos alkaa itkettämään niin sille ei voi mitään vaikka haluaisikin. Eli silloin on hieman vaikea ajatella että koska pitää sopeutua miehen tahtoon ei saa itkeä. Kun itkettäää niin sille ei vaan voi mitään.
ja vihjeeksi miehille; Ei ainakaan minun tilanteessa tarvitsisi muuta kun halata hetki ja näin osoittaa välittävänsä vaikka sitten ei oikeen muuta tilanteeseen olisikaan sanottavana.
Ei sullekaan sitten näköjään itkiessä ja omaan napaan tuijottaessa hirveästi hiivi mieleen, minkälaisia tuntoja tai ajatuksia ne sun kyyneleet saattaa miehessä aiheuttaa. Mutta miehestä viis, näinhän se tietysti menee.
myöntää, et käyt itkemään jos et saa seksiä silloin kun mies ei jaksa!!!??? Itse olen kyllä myös aika herkkä, mutta kyllähän me naiset tiedämme, miten helppoa on syyllistää miehiä kun heitää kehiin oikein kunnon krokotiilin kyyneleen, byäähh ja snif! Pakko myöntää, että tätä asetta on tullut käytettyä ihan tahallaan...kun ei enää muuta sanottavaa vaikka riidellessä keksi. Ja laitan pääni pantiksi, etten ole ainoa :) Naiset ovat myös pirullisia.
Mutta miesten itkemisestä...kyllä miehet voi itkeä, jos tuntuu pahalta, mutta niin kuin jatkuvasti pillittävät naiset, myös yliherkät miehet ovat ainakin minun makuuni BLAAH!
Sehän on ihan selvä, että moni nainen ymmärtää miehen vaikeuden suhtautua naisen itkemiseen, mutta ei se silti poista ongelmaa, koska silloin kun itkettää, ei ymmärryksestä ole apua. Siis itkua on vaikea pidättää, ja jos itkettää, on vahvasti "tunnekanavalla" eikä todellakaan pysty sillä hetkellä ymmärtämään miestä, vaan odottaa sitä halausta ja lohdutusta, ja pettyy kun mies ei ymmärrä...
Meillä on vähän sama kuvio. Annan vaimon itkeä, koska muistan lapsena itkeneeni ja kuinka hyvää se teki. En osaa enää itkeä ja se tuntuu minusta kurjalta.
Sama juttu minulla, yhdessä vaiheessa elämääni luulin menettäneeni kyvyn itkeä kokonaan...
Myöhemmin koulussa sattui mysteerinen kuolemantapaus jossa menehtyi minua pari vuotta nuorempi tyttö.
En tajua oikeastaan miksi, mutta seuraavana yönä kesken kaiken aloin itkeä sen tytön vuoksi...
En edes tuntenut häntä mitenkään, minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia tunnesiteitä häntä kohtaan. Päällimmäisenä ajatuksena minulla sillä hetkellä oli se että miksi hänen piti kuolla? Miksi en minä voinut olla hänen tilallaan?
Seuraavan kerran itkin kyllä ihan syystäkin; pahasti alkoholisoitunut ja pornosta riippuvainen äitini ahdisteli minua seksuaalisesti (kourimalla). Se tuntui kyllä tosi pahalta, en voinut mitään mutta itku tuli...
Kaikista kurjinta elämässäni lienee se etten voi omia tunteitani kenenkään kanssa jakaa. En tunteilleni enää mitään mahda, kaikki varmaan luulevat minua joksikin hulluksi kun mies olen. Asiat kai olisi toisin jos olisin nainen... sen takia joudun luultavasti olemaankin aina yksin.
Koeta perjätä. Kyllä muutkin miehet itkee, es. mun rakkaani silloin tällöin. Uskon, että sinäkin löydät itsellesi jonkun.
kyllä minäkin usein itken, varsinkin illalla sängyssä. olen huomannut että tiettyyn aikaan kuusta saatan alkaa itkemään ilman mitään "järjellistä" syytäkin. minun mieheni kyllä aina tulee lohduttamaan kun huomaa minun itkeväni, ja hän tuppaa aina sen huomaamaan vaikk koittaisin itkeä niin ettei hän huomaisi. en usko että hän vaivautuu itkemisestäni, tosin hän yleensä uskoo että itkuni johtuu hänestä, usein se tosin johtuukin...
on meilläkin aikalailla ikäeroa, minä nuorempi. ja on hänkin itkenyt joskus minun nähteni, selvinpäinkin, mutta ei se tee hänestä minun mielestään yhtään vähemmän miestä. jos siltä tuntuu niin saahan sitä itkeä.
minusta olisi kyllä kamalaa jo mieheni ei mitenkään reagoisi itkuuni, eriasia tietenkin jos ei edes huomaa sitä. mutta kyllä se halaaminen ja huomioiminen kertoo välittämisestä. miltäköhän miehestä tuntuisi jos nainen vain kääntäisi kylkeä tai tiuskaisisi jotain?
itkettyä, enkä varmasti edes enään osaakkaan. Jotenkin siinä tulee sellainen fiilis, ettei sitä itseään kauheasti arvostaisi jos alkaisi vollottamaan. kun faija kuoli 2 vuotta sitten, en pystynyt edes hautajaisissa itkemään. varmaankin sen takia, et joku olisi nähnyt. tosi on se. siinä menee aika pahasti lukkoon, kun joku naispuolinen alkaa itkemään vieressä...ja oikeat sanat on mulla aika hukassa.
tosi vaikealta ja pahalta kun nainen itkee. Siksi se sinun miehesi ei osaa reagoida mitenkään, kun pitäisi jotenkin kertoa että on kurjaa. Yrittää vaan välttää koko tilanteen "pakenemalla"
PS siis olen mies
rakastellessa? Kuten minä saatan tehdä joskus. En vaan voi sille mitään, jos hetki on niin kaunis, läheisyys niin ihanaa. Mies kerran paniikissa kysyi, että onko kaikki ok? Pitäisikö silloinkin hillitä tunteita, ja nauraa tuon hetken ajan räkäsesti? Tuleeko miehille silloinkin paniikki?
että mieheni "pakenee" tilannetta käytöksellään. Jokaisella meillä on heikkoutemme mutta tässäkään tilanteessa ei mitään tarvitsisi sanoa, ottaa tiukka haliote ja kaikki helpottais :)
Suomalaisia kasvatetaan kätkemään tunteensa, etenkin miehille opetetaan tällaista jo pienestä pitäen.
Itkevän ihmisen käsittelyyn ei myöskään anneta oppeja elon poluilla. Siksi ainakin minulle itkevä ihminen on yksi pahimmistä paikoista, siinä menettää kaikki korttinsa kun ei osaa suhtautua toisen asiaan.
Itkeminen syyllistää minua niin vietävän paljon ettei mitään järkeä. En minä ainakaan osaa tehdä yhtään mitään. Etenkin jos toinen vielä sanoo pahasti siihen päälle. Vaikka tiedän että hän kaipaisi halausta en siitä huolimatta uskalla tarttua häneen.
Itku on ase jota ei sais käyttää minua vastaan.
jotkut naiset käyttää itkua ikäänkuin lyömäaseena, kun tietää, että mies pelästyy moista reaktiota. Jospa miehesi entinen on käyttänyt miestään tuolla tavalla hyväksi, ja siksi miehesi regoi kääntämällä selkänsä.
mutta halvekun moista 'pikkasen tirauttamalla' haen tässä vähän huomiota kun en sitä tunne saavani muuten tarpeeksi meininkiä,oot varmaan saanu penskana kaiken haluamasi samalla tekniikalla.Mitä vittua tuossa sit pitäis tehdä,alkaa vollottamaan mukana??? Sit kun naiset alkaa vielä tihrustaan niin järjettömistä syistä jos hormonibalanssi on vähänkään vituillaan,se mun ainut vähän pidempi juttu alko pari kertaa itkeen sen takia kun ei yhteisestä yrityksestä huolimatta saatu hommattua hänelle orgasmia vaik mitä yritettiin,kyllä siinä on vähän huuli pyöreänä kun meet ite vessaan ja lähtiessä kaikki on ok ja kun tuut takas niin toinen vollottaa sängyn pohjalla.Ei tollasta voi miehenä tajuta.
yrmio hyvä,
taidat olla aivan liian dille tajuaksesi, että me kaikki olemme erilaisia kuin sinä. Se mikä ei mene sinun kaaliisi, ei ole lähetyspään vika vaan kyllä se vastaanottopään ongelma. Katse peiliin poika.
terv. mies joka sanoo tyhmille ei.
jos sun mielestä ainut ja oikea tapa reagoida kaikkeen vähänkään negatiiviseen asiaan tai tapahtumaan elämässä on alkaa itkeä tihrustaan niin kait se on sit mussa vika kun en moista tajua.Itku = muut keinot / resurssit hanskata tilanne loppuu ja heitetään pyyhe kehään kun ei enää muuhun pystytä=mielen heikkoutta ja järjen köyhyyttä...
Joskus nyt vaan tuntuu niin kurjalta että on pakko itkeä. Kyse ei ole siitä, että itkettäisiin kun kaikki muut keinot on käytetty tai ei muuta osata. Ensin itku ja tunnetilan nollaus, sitten toiminta asian hyväksi. Siis joissain tilanteissa. Sin Cityssä tästä olikin sanottu aika hyvin jotenkin niin, että naiset, niitten pitää välillä vollottaa hetki ja sitten on kaikki taas hyvin ja ollaan taas ihan yhtä särmänä kuin ennenkin. Ei se sen kummempaa ole.
Ymmärrän kyllä sen, että toisen itku voi olla ahdistavaa. Ja kyllä varmasti itkua osataan käyttää myös aseena ja "viimeisenä keinona" saada tahto perille. Itse en ainakaan tunnusta muistavani käyttäytyneeni näin... pahassa paikassa sitä pinnistelee pitääkseen vollotuksen piilossa vaikka viimeiseen asti. Sitten tutussa ja turvallisessa seurassa voi vähän tirauttaakkin jos murehdututtaa tai ahdistaa. Ja pyrin kyllä yleensä aina selittämään miksi, ettei mies turhaan itsestään vikaa etsi (tai älyää etsiä oikeasta paikasta ;) ).
Mutta kai se riippuu niin ihmisestä, mille ja missä tilanteessa itkee ja miten toisten itkuun suhtautuu... hassua vain, miten moni mies tosiaan tuntuu joutuvan paniikkiin naisen kyynelten edessä kun siihen ei todellakaan ole mitään syytä. Ja sylin tarjoaminen on aina se turvallisin vaihtoehto, jos jotain toimintamallia tilanteen varalle tarvitsee...
Siis olette olleet puoli vuotta yhdessä!
No, ei teillä tosiaan hyvin mene jos joudut joka toinen ilta jo nyt itkeskelemään. Kannattaisko harkita koko suhteen lopettamista.
Tosin olen ns. elokuva itku tyyppiä!! Eli vollaan leffoja katsellessa hyvinkin herkästi!! Miestä huvittaa asia! -Ja nauruksi se menee minullakin! Yleensä kysynkin leffan päätteeksi silmät punaisena, että itkitkö sinäkin?? Mies ei itke oikeastaan koskaan! (kerran riidan päätteeksi onnistuin sanansäilää heiluttamaan niin että kyyneleet silläkin tuli, mutta 5vuoden aikana se on ainoa kerta)
Toisaalta itku tulee herkästi myös jos oikein raivostun!! Silloin vetää miehenkin hiljaiseksi..
-Ja jos jostain syystä olen esim. surullinen, niin en todellakaan mieheni aikana itke, vaan painun yksikseni ulisemaan jonnekin! Se jos mikä helpottaa, eikä tarvi selitellä miehelle kaikkia nais mielen "ihmeellisyyksiä"