Luonne vai ulkonäkö?

kyllä se luonne on, vaikka miltä näyttäisi niin jos on luonteeltaan ihmisenä sellainen ettei ystävämateriaalia, niin ei ystävyydestä tule mitään. Kyllä se varmaan ystävyyssuhteissakin tuo kemia on mikä ratkaisee, mitä tekee hyvännäköisen ystävän kanssa jonka kanssa ei mitään keskusteltavaa. Itse normaalin "ok" näköinen ja monennäköisiä kavereita, kaikki yhtä tärkeitä! Ja toisaalta, kun itseään kiinnostaa siinä määrin ulkonäkö että tykkää rupatella vaatteista ja hiustenleikkuusta yms. (huom. ei ainoastaan näistä, myös muustakin! ei mitään pinnallista juttua vaan) niin on se kivaa jos toistakin kiinnostaa tällaiset asiat, ja nehän vaikuttavat myös ulkonäköön.

Ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on tietenkin että luonne, mutta hetken pohdittuani tuli mieleeni, että vastaus on oikeastaan sekä että! En tietenkään koskaan valitsisi ystäviäni ulkonäön perusteella, mutta kaveripiiriäni mietittyäni tulin siihen tulokseen, että he ovat kaikki todella kauniita. En osaa sanoa, kumpi olisi ystävässä lopulta ollut muna vai kana (siis luonne vai ulkonäkö), mutta fakta on, että kaikki ystäväni ovat ns. nykymaailman kauneuskriteerit täyttäviä. Mutta myös luonteeltaan yhtä ihania! Tai ehkä on kyse vain siitä, että minä näen heidät kauniina? ;)

Tottakai ihmisellä pitää olla luonne, jonka seurassa on kiva ja hyvä olla, kun puhutaan ystävyydestä. Itse kuitenkin sanoisin, että asiaan vaikuttaa paljon myös niinkin laaja käsite kuin elämäntapa. Kun ihminen pitää itsestään huolta, katsoo peiliin silloin tällöin, yms. ja tekee mielestäni suhteellisen "normaaleja" rituaaleja näyttääkseen niin hyvältä kuin niillä avuilla, jotka on saanut kykenee, ei ystävyydelle ole mitään erityisiä esteitä. Mutta on varmasti selvää, että harvoin työtön, hieman depressiivinen ja alkoholiin haipuvainen 3 lapsen yh-äiti ystävystyy arvoalueella asuvan ekonomin uraa luovan rouvaihmisen kanssa, joka ei ole kiinnostunut lasten hankkimisesta ennen kuin ylittää 50 000 euron vuositulorajan.

Olen itse liikunnallinen ja nautin menosta ja niimpä suurin osa ystävistänikin ovat samanhenkisiä. Kuka lautailee, kuka käy salilla, kuka samoilee metsissä tai pyöräilee ahkerasti. Pääasia on, että viihdymme yhdessä ja joku yhteinen puheenaihe yhdistää. Yhden ystäväni löysin työväenopiston sisustuskurssilta, mutta hänkin on liikkuvainen ja ystävystyttyämme paremmin olemme käyneet paljon yhdessä lenkillä. Ja tänä syksynä aloitamme yhdessä sisustuksen jatkokurssin (=

Ulkonäöllä on tietenkin jonkunlainen merkitys ystävyyksissä kuten myös parisuhteissakin. Mielestäni ihminen, joka sanoo ettei ulkokuorella ole mitään merkitystä, valehtelee. Kukaan ei pysty harrastamaan seksiä vastenmieliseksi tuntevansa ihmisen kanssa. Tuskin Maija Meikäläinen hakeekaan mitään Mr. Finland-tyyppistä urosta rinnalleen. Se että ihminen näyttää omaan silmän kauniilta riittää. Naapurin silmäthän voivat taas olla aivan toista mieltä. mutta sillä ei olekaan mitään merkitystä.

Ystävyyssuhteissa olen todennut ulkonäön merkityksen tasa-arvoisuuden tunteena. Jos ystävällä on huono itsetunto ja hän on esimerkiksi sinkku, siitä saattaa tulla rasite. Tottakai jokainen ystävä kannustaa ja kertoo kuinka hyvältä toinen näyttää. Mutta kukaan ei jaksa jatkaa tällaista suhdetta loputtomiin. Valitettava tosiasia on, että kun ihmiset kokevat olevansa ulkonäöltään tasa-arvoisia, vaikka eivät olisikaan lähellekään samannäköisiä, -mallisia tai -oloisia, ystävyys on helpompaa.

Parhaan ystäväni kanssa olemme hyvinkin erinäköisiä. Minä rintava, hänellä kauniit silmät, hän hoikka, minä muodokkaampi, hänellä tuuheat hiukset, minulla lyhyt siilitukka. Emme ole koskaan kilpailleet ulkonäöillämme. Tälläytyessämme näytämme molemmat hyviltä omalla tavallamme - vaikkakin hyvin erityylisiltä. Hän klassisen kaunis kaurissilmä, minä rohkeampi rock-mimmi. Baariin mennessämme, emme kilpaile samanlaisesta seurasta. Olemme tasa-arvoisia. Hänen kanssaan on helppo olla. Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos saa itse seuraa ja hän ei ja päinvastoin. Olemme olleet tietysti suuremmallakin porukalla ulkona ja huomanneet molemmat, että usein joukossa on joku, jota kokee suojelevansa tietyllä tavalla. Hieman huonolla itsetunnolla varustettu naisihminen, joka ei uskalla itse jutella miehille, eivätkä miehet ota häneen kovinkaan helposti kontaktia. Haluaisimme itse pitää hauskaa, nauttia seurasta, bilettää ja mennä, mutta koemme, että hän on tavallaan "riippana" jaloissa. Niin julmalta kuin se kuulostaakin. Emme uskalla jutella pidempään kiinnostavan tyypin kanssa, koska koemme jättävämme hänet ulkopuoliseksi. Kuulostaa julmalta, mutta miettikää, paljonko siinä oikeasti on totuutta mukana? Missä suhteissa koette olevanne oikeasti tasa-arvoisia ja missä ette? Samalla tavalla koen itse olevani pieni maan matonen Miss Suomen rinnalla. En varmasti nauttisi hänen seurassaan illasta yhtä paljon kuin ystäväni.

I normally choose friends who are like me, same interests, but most of all same ideas about important things of life.I must feel open with them already the first times I am talking with them.
In my opinion the outlook is really not important if we talk about choosing a friend.