Mulla oli 1,5 vuotta sitten ilmotus sinkut.netissä. Tapasin aivan ihanan miehen. Rakastuin ja hetken aikaa olin onnellinen suhteesta,joka tuntu liian hyvältä ollakseen totta.
Ja niinhän se olikin. Pieninä paloina kävi ilmi, että mies oli valehdellut osan kertomuksistaan. Alkuun annoin anteeksi, ymmärsin miksi hän oli tehnyt niin, enkä pitänyt näitä alkuun vähäpätöisiä juttuja niin pahoina, että olisin niiden vuoksi elämäni miehen päästänyt menemään.
Kävikin kuitenkin niin, että mies rakastui tosissaan minuun. Siihen, että minä olin aito ja rehellinen ihminen. Alusta lähtien olin ollut avoin ja paljastanut myös ne vähemmän imartelevat jutut itsesäni. Ajattelin, että jos hän ei niitä kestä, hän ei ole minun elämäni mies.
Rakastuessaan minuun hän ei enään kestänyt sitä painolastia ja sitä, että hän oli valehdellut itsestään paljon enemmän kuin mitä pitkään aikaan ymmärsin. Vaikka suhteemme kehittyi aidoksi, hänelle oli mahdotonta paljastaa kaikki valheet, mutta toisaalta hän ei enään kestänyt sitäkään, että joutui valehtelemaan jatkuvasti ja siten jatkamaan sitä alussa valitsemaansa roolia.
Lopullista totuutta en tiedä. Jossakin vaiheessa sain tarpeekseni jatkuvista paljastuksista ja suhteestamme katosi pohja. Luottamus. En voi arvostaa ihmistä, joka ei ole aito, pystyy jatkuvaan valehtelemiseen ja vetää roolia. Jätin hänet.
Rakastan häntä osaksi edelleen, mutta arvostaa en ihmisenä voi. Kyllä miehellä täytyy olla moraalia ja selkärankaa siinämäärin, ettei tarvitse perustaa suhdetta valheelle.
Uskon, että hän katuu, niinkuin sanoo. Tämä suhde, millä muuten olisi voinut olla mahdollisuuksia on lopullisesti ohi. Surullista siinä on se, että hän todellakin löysi ihmisen jota aidosti rakastaa. Jos suhteella ei kuitenkaan ole minkäänlaista todellista pohjaa, ei sillä ole myöskään tulevaisuutta.
Jos ei hyvää tasapainoista suhdetta löydä rehellisellä pelillä, on aivan varmaa, ettei sitä löydä esittämällä jotain muuta kuin on.
Ja niinhän se olikin. Pieninä paloina kävi ilmi, että mies oli valehdellut osan kertomuksistaan. Alkuun annoin anteeksi, ymmärsin miksi hän oli tehnyt niin, enkä pitänyt näitä alkuun vähäpätöisiä juttuja niin pahoina, että olisin niiden vuoksi elämäni miehen päästänyt menemään.
Kävikin kuitenkin niin, että mies rakastui tosissaan minuun. Siihen, että minä olin aito ja rehellinen ihminen. Alusta lähtien olin ollut avoin ja paljastanut myös ne vähemmän imartelevat jutut itsesäni. Ajattelin, että jos hän ei niitä kestä, hän ei ole minun elämäni mies.
Rakastuessaan minuun hän ei enään kestänyt sitä painolastia ja sitä, että hän oli valehdellut itsestään paljon enemmän kuin mitä pitkään aikaan ymmärsin. Vaikka suhteemme kehittyi aidoksi, hänelle oli mahdotonta paljastaa kaikki valheet, mutta toisaalta hän ei enään kestänyt sitäkään, että joutui valehtelemaan jatkuvasti ja siten jatkamaan sitä alussa valitsemaansa roolia.
Lopullista totuutta en tiedä. Jossakin vaiheessa sain tarpeekseni jatkuvista paljastuksista ja suhteestamme katosi pohja. Luottamus. En voi arvostaa ihmistä, joka ei ole aito, pystyy jatkuvaan valehtelemiseen ja vetää roolia. Jätin hänet.
Rakastan häntä osaksi edelleen, mutta arvostaa en ihmisenä voi. Kyllä miehellä täytyy olla moraalia ja selkärankaa siinämäärin, ettei tarvitse perustaa suhdetta valheelle.
Uskon, että hän katuu, niinkuin sanoo. Tämä suhde, millä muuten olisi voinut olla mahdollisuuksia on lopullisesti ohi. Surullista siinä on se, että hän todellakin löysi ihmisen jota aidosti rakastaa. Jos suhteella ei kuitenkaan ole minkäänlaista todellista pohjaa, ei sillä ole myöskään tulevaisuutta.
Jos ei hyvää tasapainoista suhdetta löydä rehellisellä pelillä, on aivan varmaa, ettei sitä löydä esittämällä jotain muuta kuin on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä se näin on että valheella on lyhyet jäljet. Itselläni kävi vuoden päivät sitten sama homma tosin jouduin olemaan se miesosapuoli. En nyt tiedä menetinkö sitten elämäni naisen kuin entinen miehesi mutta suhteelta todellakin meni pohja kun välillä aina jotain totuuksia tuli ilmi. Tarkoituksena koko valehtelulleni oli yksinkertaisesti se, että halusin olla oma itseni ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä niin ettei henkilöhistoriani alkaisi heti alussa vaikuttaa uuteen ihmissuhteeseeni. Siis mitään raskauttavaa ei menneisyydestäni löytynyt mutta en halunnut kertoa juuri mitään entisistä ihmissuhteistani enkä niihin liittyvistä tilanteista ja henkilöistä. Ilmeisesti tapauksessasi valehtelminen oli kattavampaa myös muilta osin ja silloin päätöksesi on aivan ymmärrettävää. Toivottavasti miehesi oppi eikä enää esitä jotain muuta kuin on jos todellakin haluaa löytää toimivan suhteen.