Työskentelen paikassa, jossa henkisen väkivallan kohteena on aina joku. Henkistä väkivaltaa harrastavat kaksi esimiestä, tosin vaikenemisellaanhan koko työyhteisö tukee sen jatkumista. Henkilöstön vaihtuvuus onkin suurta. Yleensä kiusattu ennen pitkää hakeutuu muualle ja mikä merkittävintä, tiedän ainakin 5 täältä savustettua henkilöä, jotka uusissa työpaikoissaan ovat menestyneet loistavasti ja ovat arvostettuja työntekijöitä.
Viime kevääseen asti olen kuulunut sivusta seuraajiin, kunnes en enää voinut katsoa ja vaieta. Organisaatiomme johtamistapa ja pärstäkerroinpolitiikka ovat ylittäneet jo kaikilla mittareilla sairaan tason. Olin jo edellisenä syksynä yhteydessä työterveyshuoltoon, koska masennuin seuratessani miten muita kiusattiin. Skarppasin, päätin ajaa asioitani. Seurauksena on ollut, että nyt minut on suljettu työyhteisön ulkopuolelle, minua ei tervehditä, minulle ei puhuta, minulla ei ole mahdollisuutta esittää omia näkemyksiäni. Työtehtäväni ovat supistuneet rutiiniluontoiseksi suorittamiseksi. Kaikki mitä teen on väärin, mikä tuodaan esiin julkisesti, vaikka esimies olisi työt aiemmin jo hyväksynyt. Näinä vuosina en ole päässyt kehittämään itseäni ammatillisesti vaikka työpaikka kehuskelee olevansa malliesimerkki tässä; enää en pääse edes talon sisäisiin tilaisuuksiin tai palavereihin. Tiedonkulku on siis olematonta. Minua ei enää ole.
Alan olla jaksamisen äärirajoilla. Olen taas ollut yhteydessä työterveyshuoltoon ja luottamusmieheen. Asiat on kesken ja niiden hoitamista vitkastellaan. Väsytystaktiikka toimii loistavasti: itsetuntoni on romahtanut, vatsa- ja pääkivut jatkuvia, unettomuus ja painajaiset vuorottelevat. Olen miettinyt jo irtisanoutumista, mutta uutta työtä ei tällä koulutuksella ole helppoa saada ja asuntolainakin painaa niskaan. Ehkä on muutettava vuokralle ja jäätävä työttömäksi.
Onko tällaisessa tilanteessa mahdollista saavuttaa onnellista lopputulosta?
Viime kevääseen asti olen kuulunut sivusta seuraajiin, kunnes en enää voinut katsoa ja vaieta. Organisaatiomme johtamistapa ja pärstäkerroinpolitiikka ovat ylittäneet jo kaikilla mittareilla sairaan tason. Olin jo edellisenä syksynä yhteydessä työterveyshuoltoon, koska masennuin seuratessani miten muita kiusattiin. Skarppasin, päätin ajaa asioitani. Seurauksena on ollut, että nyt minut on suljettu työyhteisön ulkopuolelle, minua ei tervehditä, minulle ei puhuta, minulla ei ole mahdollisuutta esittää omia näkemyksiäni. Työtehtäväni ovat supistuneet rutiiniluontoiseksi suorittamiseksi. Kaikki mitä teen on väärin, mikä tuodaan esiin julkisesti, vaikka esimies olisi työt aiemmin jo hyväksynyt. Näinä vuosina en ole päässyt kehittämään itseäni ammatillisesti vaikka työpaikka kehuskelee olevansa malliesimerkki tässä; enää en pääse edes talon sisäisiin tilaisuuksiin tai palavereihin. Tiedonkulku on siis olematonta. Minua ei enää ole.
Alan olla jaksamisen äärirajoilla. Olen taas ollut yhteydessä työterveyshuoltoon ja luottamusmieheen. Asiat on kesken ja niiden hoitamista vitkastellaan. Väsytystaktiikka toimii loistavasti: itsetuntoni on romahtanut, vatsa- ja pääkivut jatkuvia, unettomuus ja painajaiset vuorottelevat. Olen miettinyt jo irtisanoutumista, mutta uutta työtä ei tällä koulutuksella ole helppoa saada ja asuntolainakin painaa niskaan. Ehkä on muutettava vuokralle ja jäätävä työttömäksi.
Onko tällaisessa tilanteessa mahdollista saavuttaa onnellista lopputulosta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
järjenkäyttöhän on sallittua.. onhan noita ammattiliittoja.. soita sinne!
Toivottavasti joku ottaa asiaa hoitaakseen, ei sitä yksin voi tehdä. Kaikenlaisia mokomia ihmisiä sitä maailmaan mahtuu.
Pidä silti pääsi pystyssä. Äläkä turhaudu vaikka asioiden muuttaminen oikeudenmukaisempaan suuntaan ei aina suju. Tuonkaltaiset ihmiset ei muutu, ennenkuin jotain kolahtaa omaan nilkkaan ja kovin.
Luottamusmiehissäkin on noita äärimmäisen puolueellisia tyyppejä. Oma etu, oman kuppikunnan etu, oman kaverin etu ja tätähän voisi jatkaa loputtomiin. Ja mikä pahinta, on se helvetillinen ryhmäurakka ainkain liha-alalla.
Muistan ikäni kun eräässäkin outokumpulaisessa firmassa silloinen pääluottamusmies haukkui jo kahden päivän jälkeen meidät uudet (oli useampia) työntekijät kurnuilijoiksi. Ei siis alkuunkaan hyväksynyt. En tiedä miksi ?
Saman talon silloinen esimies haukkui viisikymmppiset liian vanhoiksi työelämään,vaikka tein työni siinä kuin toisetkin.
Nythän istuu ylväänä tuotantopäällikön pallilla.
Kyllä noita pärstäkertoimella mittaavia riittää joka taloon.
Luottamusmiehet voivat olla mukana sairaassa ilmapiirissä ja antaa liittoon sen kuvan, ettei mitään ongelmia ole, esim. peläten oman työnsä puolesta.
Ja vielä pahempi, kun uusi luottamusmies-nainen on kiusaajien kaveri.
Hän on mieluummmin lojaali kavereille kuin oikeudenmukaisuudelle.
Olipa tyly kommentti! Jos kaikki Suomen kiusaamistapaukset ratkeaisivat pirauttamalla lounastauolla ammattiliittoon, Suomessa ei olisi enää työpaikkakiusaamista. Sitä järjen käyttöä voisi suositella tosiaankin...
Kaikki tukeni alkuperäiselle kirjoittajalle! Olen itse aivan samassa tilanteessa: en saa tietoa asioista, kommenttini ja ehdotukseni sivuutetaan käyttäytyen kuin niitä ei olisi kuultukaan jne. - kuten kirjoitit, "minua ei enää ole". Alan olla aivan rikki, myös fyysisesti. Olen koko ajan masentunut, en nuku, ja väsymyksen seurauksena myös työtehoni on kärsinyt ja virheitä sattuu (mikä tietysti vain lisää vastapuolen myllyyn vettä).
Ammattiliittoa, asianajajaa, ketä tahansa jos halutaan apuun, pitää olla todisteita. Useimmissa kiusaamistapauksissa on vain kiusatun sana kiusaajan sanaa vastaan, harvemmin kun kiusaajat jättävät sopivasti pöydille lojumaan kirjallisia haukkumaviestejä ym. kiistattomia todisteita. Minäkin olen yrittänyt ottaa toisen pahimmista kiusaajistani kanssa asian kerran puheeksi (!), ja saanut kuulla, että "on tässä hänellä ihan tarpeeksi kestämistä työtehtävien kanssa ilman tuollaistakin", ihan kuin minä olisin ollut siinä tilanteessa se paha henkilö. Toisen kerran yritin ottaa asian esimieheni kanssa varovaisesti esille, mutta hän tyrmäsi minut heti sanoen, että "Matti [nimi keksitty] ei ole ikinä sanonut sinusta minulle pahaa sanaa". !!! Ei varmaan ole niin, kukapa pomonsa nokan alla mitään sellaista tekisikään... Mainittakoon, että kyseinen pomo on paikalla aika satunnaisesti, ja hänellä on erittäin hyvä käsitys tästä "Matista"; milloinpa hän tämän oikeaa karvaa pääsisikään näkemään.
Pointtini siis on, että kiusaamisesta harvoin pääsee eroon vain jonnekin ammattiliittoon rinkauttamalla. Kiusaamistapaukset ovat monimutkaisia, ja todistamisvastuu on uhrilla eli kiusatulla. Yleensä vielä kiusaajat ovat sellaisessa asemassa yrityksessä, että muut työntekijät pikemmin tukevat heitä kuin heidän uhriaan.
Mutta prosessi on pitkä ja niin kuin kerroit voimat ovat lopussa.
Tässä tuleekin yksi kiusaamiseen liittyvä asia esille, joka pitäisi saada korjattua.
Miten liitot tai työsuojelupiirit kuvittelevat, että kiusattu jaksaa aina vaan, kuin duracell-pupu hoitaa ja ajaa asioitaan, ilman käytännön apua?
Katso täältä vinkkejä, miten pitää toimia:
http://tyopaikkakiusatut.net/ -> Kertomukset
Yli 20 kertomusta työpaikkakiusaamisesta...
Tiedän tasan miltä tuo tuntuu. Oma neuvoni on vain hakeutua toiseen työpaikkaan jos haluat onnellisen lopun. Se nimittäin syö todella paljon omia voimavaroja tuommoinen, ja vaihtoehtona on lähteä tappelemaan asiasta. Itse lähdin vastaavanlaisessa tilanteessa tappelemaan ja on kyllä s**tanan raskasta ollut.
Muista, ennen kaikkea, oma terveytesi! Yritä olla miettimättä liikaa asioita vaikka se vaikeata onkin, yritä olla ottamatta liian vakavasti asioita vaikka on kuin huonosta saippuaoopperasta. Hymyile sisäisesti näille imbesilleille jotka tekee tuommoista työpaikallasi, kerää kaikki mahdollinen tieto, todisteet jne. talteen varmuuden vuoksi. Eli ajankohdat, mitä, kuka, missä, miksi jne. Mutta hakeudu mahdollisimman vähin äänin muualle töihin ja anna kolleega parkasi kärsiä jos ei kerran sinua auta jos joutuvat seuraavaksi silmätikuksi.
Tiedän tasan miltä tuo tuntuu kun kukaan ei uskalla puuttua asioihin. Jos näin käy, älä edes odota mitään tukea kolleegoiltasi. He ovat niitä ihmisiä joita tullaan koko elämä läpi pallottelemaan eri tilanteissa, älä itse ole semmoinen vaan pidä kiinni omista periaatteista ja arvoistasi. Muista kuitenkin että ei sinulla ole mitään velvollisuuksia pelastaa sinulle vahingollisia ihmisiä, joten pelasta itsesi tuosta tilanteesta ja anna piruparkojen kärsiä.
Tuttu tilanne, kiusattuna oli vuosia ja terveys meni. Aluksi päätin olla välittämättä kiusaamisestani , mutta eihän se niin mene... kiusaus yleensä paheenee vuosien myötä, näin kävi myös minulle. Lopulta ei enää muista millaista on normaali työyhteisö. Minulle kävi herätys päästyäni kouluun . Tajuan nyt vieläkin selvemmin kuinka sairas työyhteisöni oli /on.
Hain apua ensin työterveydstä , siellä ei uskottu. Yleensäkään kukaan ei halunnut puuttua asiaan. Pääsin kumminkin "tuulettumaan" psygologin vstaanotolle "itkuisuuteni" takia ( työterveys lääkäri ei sitä kestänyt tai ehtinyt paneutua.) Siitä lähti asiat rullaamaan , sain sairaslomaa . tehtiin testit työnantajan pyynnöstä (väittivät että temppuilen vain) Testeissä kumminkin näkyi että pitkäaikaista kiusaamista oli tapahtunut (menen mm. näillä papereilla oikeuteen) Olin aikani kuntoutustuella jota hain sairaslomani jatkeeksi. Nyt saan kuntoutus rahaa opintoihini.
Nyt en voi muuta kuin ihmetellä sitä ilmapiirin eroa mikä on nyt koulussa ja työpaikassa ( en ole sanonut itseäni irti työpaikastani)
On todellakin IHANAA PÄÄSTÄ SIITÄ NÄKYMÄTTÖMYYDEN JA KIUSATUN ROOLISTA. SUOSITTELENKIN KAIKILLE "HYPÄÄMISTÄ" UUTEEN .
ON SUURENMOISTA OLLA TAAS IHMINEN IHMISTEN JOUKOSSA.
Älkää alistuko kiusatuiksi, joku aina arvostaa kumminkin sitä rehellisyyttä ja herkyyttä joka puuttuu noilta kiusaajilta
parasta on todella yrittää saada työtä muualta, mutta...
Olisi taas niitä aikoja, että olisi työvoimapula, niin kuinka kauan ihmiset jaksaisivat katsoa?
Tuo on tyypillistä, että kun yrität tuoda epäkohdat esiin tai puolustaa syrjittyjä/kiusattuja, niin joudutkin itse syntipukiksi tai kiusatuksi. Ampukaa viestintuoja... Ehkä se on ihmisille helpompaa, että etsitään joku syyllinen kenestä tahansa joka on kenties eri mieltä kuin kiusaaja (oli sitten esimies, johto, kollega jne.), joten ei tarvitse oikeasti pohtia missä vika ja miten tilanne saataisiin korjattua.
Muille on helpompaa mennä muiden mukana eli olla hiljaa. Sillä tavalla ei joudu itse silmätikuksi ja saa olla rauhassa. Olkoonkin, että joutuu ehkä myymään omat arvonsa.
Puhun ns. kokemuksen syvällä rintaäänellä. Luulin hetken, että pystyisin muuttamaan asioita tuomalla epäkohdat esiin. Sen jälkeen tappelinkin jo 'systeemiä' vastaan. Se on äärettömän rankkaa. Sympatiat sinulle. Itse tajusin lopulta, että voin muuttaa vain omaa suhtautumistani/käyttäytymistäni ja toiset muuttavat itseään jos haluavat. Yleensä eivät halua ja homma jatkuu loputtomiin.
Minä vaihdoin työpaikkaa ja nyt on asiat hyvin. Valitettavasti en voi antaa sinulle esimerkkiä positiivisesta lopputuloksesta vanhaan työpaikkaan jäämisestä. Tiedän, ettei vanhassa työpaikassani ole vieläkään asiat muuttuneet miksikään. Joissain työpaikoissa positiivinen muutos voi olla mahdollista, mutta kyllä se paljon rohkeutta ihmisiltä vaatii.
"Tuo on tyypillistä, että kun yrität tuoda epäkohdat esiin tai puolustaa syrjittyjä/kiusattuja, niin joudutkin itse syntipukiksi tai kiusatuksi."
Muutaman kerran erehdyt puolustamaan kisattua ja joudut sen jälkeen itse kiusatuksi, myös niiden joita uskalsit puolustaa, niin varmasti oppii olemaan hyväksyvänä sivustakatsojana.
Aivan kuulostaa entiseltä työpaikaltani!
Monta on savustettu ulos ja kaikki ovat saaneet parempia hommia lopulta!
Itselläni luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu taistelivat puolestani, mutta se ei auttanut yhtään. Kuulusteluissa valehdeltiin ja asiassa tuli syyttämättäjättämis päätös.Kiusaaja oli myöhemmin vielä laittanut työsuojeluvaltuutetulle, luottarille yms. sähköpostin jossa kertoi että: < syyttäjäkin on samaa mieltä kanssani, minä en ole kiusannut ketään. Toivottavasti opitte tästä!>
Työsuojeluvaltuutettu jättää tehtävänsä, ei jaksa enää taistella mahdotonta vastaan. Nämä kiusaaja esimiehet joita on ainakin kolme, puhuvat ja valehtelevat toistensa puolesta!
Ja ei kannata luottaa yhteenkään työtoveriin, selkä käännetään tiukanpaikan tullen kuitenkin.
Voimia... paremmin sitä jaksaa kun pääsee tuollaisesta helvetistä pois!
Ensiksikin: ajattele, että olet hyvä, vaikka sinua ei nyt arvosteta. Ala etsiä urakalla uutta työpaikkaa!
Koska saat vain rutiinitehtäviä, sinulle säästyy aikaa ja voit keskittyä uden työn hakemiseen työajalla. (Niin minä tein.) Kirjoitat itsellesi hyvän CV:n ja teet koneelle hakemuspohjan. Kun sopiva paikka löytyy, muokkaat vain hakemuspohjaa hakuilmoitusta vastaavaksi. Katsele mol:in sivujen lisäksi suurimpien kaupunkien, yliopistojen ja firmojen työpaikat ja kotisivujen ajankohtaista-osiot (avoimet työpaikat löytyvät usein niistä). Ilmoittaudu hakijaksi Monsteriin, Adeccoon ja kaikkeen mahdolliseen. Jos olet aktiivinen, niin varmasti kiinnostat työnantajia!
Haastattelussa älä hauku työpaikkaasi äläkä puhu kiusaamisesta. Sano, että olet valmis ottamaan vastaan uusia haasteita. Irtisanoudu vasta sitten kun olet saanut uuden työpaikan. Työssäoleva työllistyy paljon helpommin kun työtön.
Olen monta kertaa ajatellut todella hirveän tilanteeni takia irtisanoutua, mutta onneksi aina viime hetkellä perunut päätöksen. Työttömiä kun ei noteerata työnhaussa millään lailla.
Ikävää vain on, että kiusaamistapauksissa aina uhri joutuu väistämään. Kuten koulukiusattukin usein joutuu vaihtamaan koulua, työpaikkakiusatunkin ainoa vaihtoehto 99 prosentissa tapauksista on vaihtaa työpaikkaa. Kiusaajat saavat jäädä jylläämään entisiin asemiinsa. Joskus alkaa oman käden oikeuden käyttö tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta... En tietenkään mitään sellaista tee, mutta välillä oma voimattomuus ja tieto siitä, että minä, vuosikausien tietoisen piinan uhri, olen se joka joutuu luovuttamaan, saa ns. näkemään punaista...
Itse lähdin lätkimään ja sain sittemmin kivan työpaikan paremmalla palkalla.
Sinuna alkaisin pohjustella eroa k.o. mestasta. Eli asunto salaa myyntiin ja cv kuntoon. Ja sitten, keinolla millä hyvänsä, revit itsellesi jokaikisen pennin joka siitä firmasta irtoaa. Muista käyttäytyä sitten loppupuolella niin huonosti, että niiden on pakko antaa sulle potkut, ettei tule karenssia.
Toinen vaihtoehto on nostaa syyte työpaikkasyrjinnästä,työkyvyn alenemisesta jne. Tätä pohjustaaksesi pitää valmistella todistajat ja mahd. dokumenttiaineisto, ja käyttäytyä hyvin.
Itse käyttäytyisin niin kiltisti ja lammasmaisesti kuin mahdollista muuta siten, että pomo saisi raivareita, uhkailisi jne...salaa nauhoitettuna se tekee rosiksessa pomoistasi silppua...
Näitä juttuja on jotkut paskamaiset työnantajat jo joutuneet Suomessa maksamaan, toivottavasti joutuvat lisää.
Lue toi nyrkkiviesti.. se toi mulle lisävoimia