Tilanne tämä...
Takana jokunen yhteinen vuosi (yhteen vuonna 1990,naimisiin 1994),tukehduttava tunne liitossa,kummallakaan ei ollut enää hyvä olla.Mies purki omaa huonoa oloaan juomalla usein ja "karkaamalla" kavereiden kanssa,itse valitin ja ahdistuin siitäkin vain lisää...
Kolme pientä lasta,paljon velkaa,yhteinen erittäin sitova ja vaativa työ.Eroon päädyttiin viime vuoden lopulla,harkinta-aika alkoi joulukuussa.Aika pian eron jälkeen huomattiin (molemmat),ettei ole hyvä olla erossakaan.Se rakkaus,jonka luultiin kuolleen on elossa edelleenkin...Jonkun aikaa erossa asuttuamme,aloimme purkaa ja puhua asioita.Se on ollut kipeäkin,mutta helpottava kokemus ja nyt ollaan kuin rakastumassa uudelleen...
Harkinta-aika kuluu koko ajan,ehdin uutta elämää suunnitellessani hankkia opiskelupaikan ja opinnot kestävät muutaman vuoden.Nyt mietiskelen,että kannattaako lopullista eroa edes hakea,kun näyttää siltä,että yhteen kuitenkin päädytään loppujen lopuksi....Rakastan miestä ja mies minua ja haluamme elää yhteisen vanhuuden...
Mitä mieltä,voiko tällainen "uudelleen liekkiin puhallettu" rakkaus kestää lopun elämää...Jospa nyt osaisimme nauttia toisistamme,kun on konkreettisesti koettu se,mitä voi menettää...Kokemuksia?Neuvoja?Kannanottoja?
Takana jokunen yhteinen vuosi (yhteen vuonna 1990,naimisiin 1994),tukehduttava tunne liitossa,kummallakaan ei ollut enää hyvä olla.Mies purki omaa huonoa oloaan juomalla usein ja "karkaamalla" kavereiden kanssa,itse valitin ja ahdistuin siitäkin vain lisää...
Kolme pientä lasta,paljon velkaa,yhteinen erittäin sitova ja vaativa työ.Eroon päädyttiin viime vuoden lopulla,harkinta-aika alkoi joulukuussa.Aika pian eron jälkeen huomattiin (molemmat),ettei ole hyvä olla erossakaan.Se rakkaus,jonka luultiin kuolleen on elossa edelleenkin...Jonkun aikaa erossa asuttuamme,aloimme purkaa ja puhua asioita.Se on ollut kipeäkin,mutta helpottava kokemus ja nyt ollaan kuin rakastumassa uudelleen...
Harkinta-aika kuluu koko ajan,ehdin uutta elämää suunnitellessani hankkia opiskelupaikan ja opinnot kestävät muutaman vuoden.Nyt mietiskelen,että kannattaako lopullista eroa edes hakea,kun näyttää siltä,että yhteen kuitenkin päädytään loppujen lopuksi....Rakastan miestä ja mies minua ja haluamme elää yhteisen vanhuuden...
Mitä mieltä,voiko tällainen "uudelleen liekkiin puhallettu" rakkaus kestää lopun elämää...Jospa nyt osaisimme nauttia toisistamme,kun on konkreettisesti koettu se,mitä voi menettää...Kokemuksia?Neuvoja?Kannanottoja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin no,
Ero on rankka kokemus aikuiselle ja lapset oireilee joka tapauksessa. Vaatii kauheesti puhumista ja kompromisseja kummaltakin. Anteeksiantoa ja toisen hyväksymistä omana itsenään. Tilaa olla itsenäinen ja suhteessa. Toisen kunnioittamista.
Velka ei ole mikään syy. Sitä on monella ja aina joillain enemmän.
Itse eronnut ja lähtenyt nalkuttajan tossun alta pois. Nyt hyvä, vaikkka en tajua läheskään kaikkia naisia.
S.
Sulle sebastian. Sait mut hymyilemään. Kiitos. Olet hauska.
(Itse eronnut ja lähtenyt nalkuttajan tossun alta pois. Nyt hyvä, vaikkka en tajua läheskään kaikkia naisia.)
Mikä vain voi ihmissuhteissa onnistua, jos niin halutaan. Tuntematta teitä tai tilannettanne tarkemmin on vastaaminen kovin vaikeaa. Tsemppiä kuitenkin!
Kyllä onnistuu, jos vain molemmat haluatte. Puhukaa paljon avoimesti ja REHELLISESTI. Kokemuksesta sanoa, että uusiutunut suhde voi parantua joka tavalla.
Ihanaa lukea tällaisia viestejä. Tsemppiä!
Kyllä tuo vaikuttaa siltä että perheenne pysyy yhdessä.
On muillekkin käynyt noin, sitä huomataan että on paljon yhteisiä arvokkaita asioita joita ei mikään korvaa.
Uskon että perheenne onnistuu ja tulee erottäin onnelliseksi.