Löysin kesällä ihanan miehen, ihanuudessa on vain se vika että hän asuu 150 km päässä minusta. Tällähetkellä vietämme ihania viikonloppuja yhdessä. Kävin kuitenkin eräänä arki-iltana keskustelun mieheni parhaan ystävän kanssa joka kehoitti minua olemaan varovainen. Mies on ollut iät ja ajat kova pettämään. Ei kuulemma halua olla yhden naisen mies. Keskustelin asiasta mieheni kanssa ja hän vannotti ettei tee kotikaupungissaan mitään epäilyttävää että ne ajat ovat ohi hänen elämässään. Kuitenkaan en kuule miehestäni arki-iltoina mitään, hän ei soita, eikä viestitä. Kuitenkin hän tuo tavaroitaan minun luokseni, pysyvästi, koska ei kuulemma tarvitse niitä kotonaan. Kaksoiselämääkö?? Sisälläni kaivertaa, enkä tiedä kuinka saisin tietää totuuden.
Voiko "pettäjään" luottaa jos hän sanoo muuttuneensa??
Voin huonosti,mutta en haluaisi katkaista suhdetta turhaan.
Voiko "pettäjään" luottaa jos hän sanoo muuttuneensa??
Voin huonosti,mutta en haluaisi katkaista suhdetta turhaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuohon on vaikea sanoa mitään tyhjentävää vastausta, kun en miestäsi yhtään tunne. Mutta edes jonkinlaiseksi rohkaisuksi voin kertoa oman kokemukseni...Ihastuin hieman vajaat kolme vuotta sitten oikeaan pelimieheen, jolla oli riittänyt naisia joka sormelle, ja jolla sitoutuminen yhteen naiseen oli niin kaukana ettei sinne kyennyt ilman kaukoputkea näkemään. Kului puoli vuotta ja erinäisten "säätämisten" jälkeen aloimme seurustella, ihan vakituisesti siis, kyse ei ollut mistää avoimesta suhteesta vaan ihan "normaalista" parisuhteesta. Eipä aikaakaan kun sain mieheni ystäviltä ja tuttavilta kuulla vihjailua tyyliin: "tänään sinä, huomenna joku toinen"...Se sattui ja pahasti, tuntui todella pahalta. Mutta itsepäisenä akkana en antanut sen lannistaa itseäni, vaan päätin katsoa mitä tuleman piti. Ja nyt ollaan tässä, yli kaksi vuotta yhteistä eloa takana, kotia perustettu yhdessä jo jonkin aikaa ja kihlasormuksetkin jo vaihdettu. Takaako se mitään? Ei. Aina voi tapahtua mitä vain. Mutta pointtini on vain se, että se, mitä mieheni ystävät veikkasivat tapahtuvaksi kuukaudessa, ei ole tapahtunut kahdessa vuodessa. Ja jos jostain syystä tiemme eroaisivat, en usko sen johtuvan siitä, että mieheni on ennen ollut pelimies. Ihmiset oikeasti muuttuvat, kasvavat...Mutta siinä oli vain minun tarinani...Kehotan kuitenkin sinua luottamaan vain omiin vaistoihisi, älä anna muiden sekoittaa päätäsi. Sillä läheisimmätkään ystävät eivät välttämättä aina tiedä asioista sitä koko totuutta. Onnea teille! :)
Olen nyt seurustellut mieheni kanssa 2½ vuotta. Meillä on mennyt oikein hyvin, mutta välillä tulee sellaisia hetkiä, että epäilen hänen uskollisuuttaan, johtuen hänen taustastaan.
Ennen minua hänellä on ollut 11 eri "hoitoa", joista osa on ollut entisen tyttöystävän aikana. Mieheni on siis itse kertonut minulle tästä. On jokus jopa sanonut (tosin kännissä), että on pettänyt entistä tyttöystäväänsä kaksi kertaa enemmän kuin tämä häntä. Siis ehkä jonkin näköistä kilpailua ja kostamista? En tiedä.
Siitä oli aluksi vaikeaa lähteä rakentamaan sellaista suhdetta missä kumpikin ehdoitta luottaa toiseen. Varsinkin minulle se oli, ja on vieläkin, vaikeaa. Välillä kyselenkin onko hän tehnyt jotain selkäni takana ja joskus tulen myös mustasukkaiseksi, mutta onneksi hän tietää mistä se johtuu.
Luotan kuitenkin häneen ja annan hänen mennä miten tykkää. Ei siitä muuten mitään tule jos koko ajan katsoo toisen perään. Olemme kuitenkin todella avoimia toisillemme ja olemme jakaneet toistemme kanssa sellaisia asioita, mitä entisten tai kenenkään muun kanssa ei ole voinut.
Tee poikaystäväsi kanssa säännöt niin selviksi ettei niissä ole tulkinnan varaa.
..asioita joihin et voi vaikuttaa. Ei sulla mun mielestä tuolla perusteella vielä ole aihetta epäillä. Ajat vaan itses hysteeriseks ja ehkä aivan turhan takia.
Ei kukaan tiedä mitä huomenna tapahtuu, eikä kukaan voi hallita muita asioita kuin omia valintojaan JOS jotain tapahtuu.
Elä tässä ja nyt.
..ettei mies pidä sinuun mitään yhteyttä viikolla? Soitteletko sinä hänelle?
Ennen yhteenmuuttamista seurustelin vuoden avomieheni kanssa ja välimatkaa oli 100 km. Soittelimme ja viestittelimme joka päivä, koska ikävä oli tottakai ja muutenkin rakkaaltaan oli kiva kuulla päivän kuulumiset. Vietimme viikonloput yhdessä ja viikollakin pyrimme näkemään edes yhtenä päivänä jos olosuhteet vain sallivat.
Jos olisin tänä aikana pelännyt ja pohtinut mitä mieheni puuhaa selkäni takana niin hulluksihan sitä olisi tullut. Luota mieheesi, älä välitä muiden puheista ja elä päivä kerrallaan.
mutta jos olisin sinun tilanteessasi, ja saisin edes yhden lisäsyyn epäillä mitään, (siis jotain konkreettista syytä epäillä pettämistä) menisin, ja "vakoilisin" miestä siellä kotikaupungissaan. Olen ehkä kieltämättä joo vähän hullu, mutta vielä hullumpi jos joutuisin elämään epätietoisuudessa. Mutta melko naurettavaksi siinä itsensä sitten tuntisi jos mies olisikin sitten ihan uskollinen ja itse olisi väijynyt jossain nurkan takana.. Eikä tuossa sinun kertomassasi mitään hämäräperäistä periaatteessa edes ole. Ehkä hän ei sen takia soittele yms. jottei olisi koko ajan kuulemassa ääntäsi, joka tietysti vain kasvattaisi ikävää ja muistuttaisi välimatkasta. Kun hän kuitenkin on tuonut tavaroitaan luoksesi, on hän luultavasti tosissaan kanssasi! Onnea teille!
Asiat tärkeysjärjestykseen AP. Jos seksi toimii ei muulla ole väliä!!
kyläilemään kotipaikkakunnalleen ?
Miksi ??
Herää epäilys...
Muttei niinkään paljon kun toivoisin hänen ottavan. Lähettää pari viestiä ja soittaa muutaman kerran. Sydän sanoo ettei hänellä ole siellä ketään,mutta mieli on mikä on varsinkin jos sitä myrkytetään... Eikä tämän paikkakuntalaiset tiedä 100 % varmuudella sen enempää hänen tämänhetkisistä touhuista kun minäkään. En millään jaksaisi alkaa "motkottamaan" tai utelemaan, koska se vie molempien hermot. Jostain syystä en epäile miestäni....