Huhhuijaa.
Tein sitten sen viimeisen väärän valinnan.
Seurustelen kymmenettä vuotta elämänkummpanini kanssa, joka asustaa eri paikkakunnalla kuin minä. Olemme käyneet muutaman kerran sukujemme juhlissa yhdessä. Olemme samaa sukupuolta, joten asia ei ole kummankaan konservatiiviselle suvulle helppo juttu. Kummankin ystäväpiirille sen sijaan onneksi kyllä.
Sain kutsun kummitätini 60-vuotispäiville. Siippani ei saanut kutsua, koska tätini halveksii suhdettamme yli kaiken. Tähän voisi lisätä että tätini rikkoi kaikenlaiset etikettisäännöt veljeni häissä viime vuonna: koko seurueesta (yli 10 henkilöä) hän kätteli kaikki muut paitsi siippani saapuessaan meidän kohdallemme. Siippani kohdalla hän käänsi selkänsä ja lähti paikalta tuhahtaen.
Ei siis ollut yllätys että kutsua ei tullut.
Menin silti, koska velvollisuudentunto kutsui.
Nyt siippa pitää jo kolmatta päivää mykkäkoulua.
Minä olen valmis hyväksymään, että aina kohtaan uskonnollisen sukumme syrjintää. Miksi hän ei ymmärrä? Minä olen uskossa itsekin ja pelkään pahoin ettei minun käy hyvin kuoltuani. Mutta tämän elämän haluaisin viettää siippani kanssa.
Miksi hän ei ymmärrä!???
Tein sitten sen viimeisen väärän valinnan.
Seurustelen kymmenettä vuotta elämänkummpanini kanssa, joka asustaa eri paikkakunnalla kuin minä. Olemme käyneet muutaman kerran sukujemme juhlissa yhdessä. Olemme samaa sukupuolta, joten asia ei ole kummankaan konservatiiviselle suvulle helppo juttu. Kummankin ystäväpiirille sen sijaan onneksi kyllä.
Sain kutsun kummitätini 60-vuotispäiville. Siippani ei saanut kutsua, koska tätini halveksii suhdettamme yli kaiken. Tähän voisi lisätä että tätini rikkoi kaikenlaiset etikettisäännöt veljeni häissä viime vuonna: koko seurueesta (yli 10 henkilöä) hän kätteli kaikki muut paitsi siippani saapuessaan meidän kohdallemme. Siippani kohdalla hän käänsi selkänsä ja lähti paikalta tuhahtaen.
Ei siis ollut yllätys että kutsua ei tullut.
Menin silti, koska velvollisuudentunto kutsui.
Nyt siippa pitää jo kolmatta päivää mykkäkoulua.
Minä olen valmis hyväksymään, että aina kohtaan uskonnollisen sukumme syrjintää. Miksi hän ei ymmärrä? Minä olen uskossa itsekin ja pelkään pahoin ettei minun käy hyvin kuoltuani. Mutta tämän elämän haluaisin viettää siippani kanssa.
Miksi hän ei ymmärrä!???
Vastaukset 12
Vanhimmat
...
Ajatellaanpa, että on pariskunta A & B. Sitten A:n sukulainen C järjestää juhlat, jonne kutsuu A:n, mutta ei halua B:tä. B on vasenkätinen, ja C ei pidä vasenkätisistä. A:kin on kyllä vasenkätinen, mutta C yrittää unohtaa sen. Oikekätisyyden uskonto kun sanoo, että vasenkätisyys on syntiä, mutta siitä voi parantua.
Mitä A voisi tehdä?
Joko: A ei lähde juhliin, jolloin B on tyytyväinen, sillä hän on silloin osoittanut, että ei hyväksy sitä, että C ei hyväksy B:n vasenkätisyyttä. B on tyytyväinen, C ei.
Tai: A lähtee juhliin, jolloin B voi jopa ajatella, että A häpeää vasenkätisyyttään ja varsinkin B:tä. B:n mielestä vasenkätisyys on luonnollista, eikä sitä pitäisi hävetä. Nyt C on tyytyväinen, B ei.
A teki virheen mennessään juhliin.
A oletti B:n ymmärtävän, mutta B ei ymmärtänytkään vaan on sitä mieltä, että suhdetta ei kannata jatkaa.
A jatkaa luultavasti vanhanapiikana, jolloin kaikki ovat onnellisia. Tuhannet ihmiset elävät yksin, joten eiköhän siihenkin totu. Menee liian hankalaksi tämä jatkuvien kompromissien hakeminen ja oman elämän salaaminen ja piilottelu.
Siltä varalta, ettei tämä ole provo...
Uskonnollisuus on ihan nasta juttu. Joillekin se sopii ihan kivasti. Silti kannattaa miettiä onko tätisi käytös kunnon kristityn tapa osoittaa lähimmäisen rakkautta yms. muuta hyvyyttä -- tai mitä juttuja teillä nyt onkaan. Siis niitä ominaisuuksia, joita kristityt kovasti mainostavat omaavansa.
Kysymystesi ratkomisessa pitäisi mennä aivan perusteisiin. Siihen miksi jumala ylipäätään loi ihmisen sellaiseksi kuin loi ja miten hän sitten kovasti suuttui, kun ihminen toteutti luontoansa ja meni -- Herra paratkoon -- syömään tiedon puusta. Hieman epäjohdonmukaista käytöstä raamatun ankaralta/rakastavalta/kostavalta/rakastavalta kaikkivoivalta herraltamme.
Tästä käy lienee selväksi, että oma kantani moniin eri paimentolaiskansojen keskuudessa syntyneisiin kosmologioihin (mm. islam, kristinusko, juutalaisuus) ei ole jalustalle nostava. Kahdenkymmenennen ensimmäisen vuosisadan ihminen osaa jo ajatella ilman lapsellisia mörkösatuja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kieltäisin ns. jumalan olemassaolon. Minulla ei ole siitä sen parempaa tietoa kuin kenellä muullakaan, joka on elänyt minua ennen tai tulee elämään minun jälkeeni. toivottavasti tällä nyt kuitenkin joku lopullinen tarkoitus on. Kunhan se ei vain olisi jähmeää sovinnaista istuskelua jossain epämääräisessä lastentaivaassa oliivipuun alla koko ikuisuutta. Kukahan mielikuvitukseton pikkuporvari senkin ajatuksen kehitti? Näihin satuihin, folkloreen ja kaikenlaiseen hourailemiseen vain en pysty suhtautumaan vakavasti. Mainittujen asenteiden omaksuminen johtaa liian usein juuri kuvailemasi kaltaisiin tilanteisiin ja pahoihin solmuihin elämässä.
Joten älä huolehdi. Sinä et joudu helvettiin. Katsos, jos minä, pieni mitätön ihminen pystyn ajattelemaan, että ikuinen kärsimys helvetissä mistä tahansa kuviteltavissa olevasta rikoksesta olisi psykoottista liioittelua, pystyy kaikkivoipa jumalakin (joka kuulemma on rakkaus) siihen. Ja jos ei pysty... no, sitten totuus oli tosiaan tarua ihmeellisempi.
Nythän on niin, että niin sanottujen uskontojen ytimen ympärille on vuosisatojen kuluessa kasaantunut kaikenlaista rumentavaa painolastia. Uskontoja on käytetty politiikan välineinä ja ihmisten hallitsemiseen. Ne jotka osoittelevat sormellaan muita, ovat henkisessä kehityksessään vielä lapsen tasolla ja tarvitsevat ehkä ohjenuorakseen jonkinlaisia pelin sääntöjä. Se, että joku tuomitsee uskonnon varjolla jonkun toisen tavan elää, on pelkästään osoitus tämän ihmisen henkisestä kehittymättömyydestä. Se ei liity milään tavalla uskontoon vaan pelkästään kusipäämäisyyteen. Sattuu vain olemaan niin, että tädilläsi on ihan oikeasti kusta päässä. Hän voi yrittää peittää sitä uskonnolla, mutta sieltä se vain alta haisee. Vaikka toisaalta voi olla, että eukon ollessa jo 60 hän varmistelee taivaspaikkaansa entistä ryhdikkäämmin.
Kannattaa kysyä miksi tätisi käyttäytyy niin. Onko hän todella pahoillaan sinun puolestasi, yleisen moraalin puolesta vai ehkä koko kristikunnan tulevaisuuden puolesta? Tunteeko tätisi oikeasti pahaa mieltä mistään. Hän on salaa tai ehkä tiedostamattaan vain tyytyväinen, että saa osoitella muita ja tuntea olevansa ylempänä omassa pienessä ajatusjärjestelmässään. Aika monet ihmisten tekemät ja sanomat asiat johtuvat lopulta vain kahteen asiaan: asioita tehdään ja sanotaan, jotta saadaan sympatiaa tai halutaan tehdä itsestään tärkeämpi. Ei tässä ole kysymys kenenkään huolestumisesta sinun tai elämänkumppanisi kuolemattomien sielujen puolesta (mikä tässä tapauksessa olisi kunnon kristityn velvollisuus, jos hänen ajatusjärjestelmäänsä yrittää seurata) vaan puhtaasti ja räikeästi lapsen tasolla olevan ihmisen "minä olen parempi koska..." -leikistä.
Ja mitä sinuun tulee, niin voin sanoa, ettet itsekään usko siihen mitä väität. jos todella uskoisit, dumppaisit välittömästi lepakkokaverisi ja alkaisit ryömiä maassa anoen armolliseksi sanotulta, mutta toisinaan vähän pelottavan epäjohdonmukaiselta jumalaltasi anteeksiantoa. Sehän olisi ainut järkevä menettelytapa, jos todella sydänjuuriasi myöten uskoisit, että maan päällä tehdyistä synneistä saattaa ihan oikeasti joutua ikuisesti loimottavaan grilliin. Panokset olisivat silloin mielestäsi niin korkeat, että mainen rakkaus, oli se sitten kuinka syvää ja ainutkertaista tahansa, olisi kuitenkin hyvin pientä verrattuna alakerrassa uhkaaviin barbeque-juhliin.
Neuvoni sinulle on seuraava. Käy kaikissa mahdollisissa sukujuhlissa ja toteuta sinulle langennutta luontoasi. Samalla voit yrittää ymmärtää sinua pienempiä ihmisiä. Ehkä he oppivat jotain. Tätisi ainakin olisi korkea aika oppia muutamia elämän perusasioita, kuten vaikkapa suvaitsevaisuutta. Mitä jos repäiset ja kirjoitat kaikille sukusi mulkuille vaikka kirjeen, jossa teet tuntemuksistasi ja ajatuksistasi perinpohjaisesti selkoa. Ei kukaan, jolla on vähänkään muutakin kuin mätää päässä voi olla tuntematta jonkinlaista myötätuntoa asiaasi kohtaan, jos pääsee tällä tavoin kurkistamaan mieleesi. ehkä he huomaavat, että sinä ja elämänkumppanisi olette ihmisiä. Se olisi uskalias ja räväkkä veto. Jotain sellaista kaavamaiset ihmiset tarvitsevat kasvunsa laukaisemiseen. Jos tämä kuitenkin tuntuu liian kiusalliselta syystä tai toisesta niin ole menemättä tilaisuuksiin. Miksi sinun pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät arvosta sinua tai sinulle tärkeitä ihmisiä? Meillä on simpanssien kanssa 99 prosenttisesti samat geenit. Silti emme yleensä veljeile simpanssienkaan seurassa kuin eläintarhassa. Miten genettinen läheisyys muka toisi velvollisuuden tehdä asioita, jotka eivät tunnu hyvältä? Voithan tietenkin suhtautua sukujuhliin eläintarhakäynteinä. Niin minä toisinaan tapaan tehdä.
Suosittelen entistä suurempien dildojen ostamista hillittömiin seksileikkeihinne. Eläkää nyt ja tässä. Se on elämän tarkoitus. Kysy vaikka isä jumalalta sitten kun pääset lopulta hänen pakeilleen.
Sinulle toivotan voimaa ja kaikkea hyvää.
tätisi käyttäytyy lapsellisesti. kaikki ovat ihmisiä ja Jumalan lapsia. miksi hän hylkäisi jos tykkää samansukupuolen edustajista..? Hän loi meidät erilaisiksi. kaikki eivät ehkä hyväksy "lesboutta"/"Homoutta", mutta voin sitten sanoa suoraan, että heillä on jokin ONGELMA. Rakkautta sekin on. Kumppanillasi voi olla vain "epätärkeä" olo, koska tuntee tulleen "hyljetyksi" kun menit juhliin. Sinun pitää selittää se hänelle ja kertoa oma kantasi hänen mykkäkoulusta ja koko tilanteesta.
Kummitadillasi on taysi oikeus valita keita han kutsuu juhliinsa. Nehan olivat hanen juhlansa, oli han kristitty tai ei.
Siis han ei tehnyt mitaan vaaraa.
Etka sina tehnyt vaarin tayttaesasi velvollisuutesi.
Ystavasi aivan tarpeettomasti "murjottaa" sinun mennessa juhliin. Tahan on aivan turha vetaa sukupuolivahemmistolaisyys mukaan. Hanen on vain opittava tosiasia etta kaikki eivat ole valmiita hyvaksymaan kaikkia ihmisia, varsinkaan jos he kuuluvat eri kastiin,lahkoon tai ihonvariin.
Odotahan, kun päätät/päätätte hankkia lapsia.
Siitä sukusi riemastuu ihan varmasti.
..että ei sun tarvitsis välittää pätkääkään jos joku, vaikka kuinka sukulainen, ei hyväksy sun elämänkumppanias. Tää koskee myös heteropareja. Jos joku ahdasmielisyydessään noin tökerösti käyttäytyy, mä ainakin ottasin asian puheeks, vaikka kahden kesken ko. henkilön kanssa. Ja tekisin selväks, että jos yksikin kerta vielä tällaista käytöstä esiintyy, et näe mua enää koskaan. Itseasiassa oon tehnyt näin kerran ja asia meni perille. Koko suvulle. Sen jälkeen tuntui kuin heidän silmänsä olis auennut ja he näkivät minut taas samana ihmisenä jota ovat aikaisemminkin rakastaneet.
Onhan se niin, että sulla on velvollisuuksia myös kumppanias kohtaan, olette olleet 10-v yhdessä jo. Kyllä sukulaisten siinä ajassa olis pitänyt jo hyväksyä, mutta tiedän, etteivät kaikki hyväksy kaikkia koskaan. Joten turha mun mielestä on ees yrittää miellyttää joitain tiukkapipotätejä. Minä pysyisin poissa joka ikisestä juhlasta jossa kyseinen täti on mukana ja kertoisin syyn olevan juuri sen, että niin kauan kun tyyppi käyttäytyy noin kumppaniani kohtaan, en viitsi vaivautua paikalle ennen kun tilanne muuttuu.
Voi olla, ettei tätis hyväksy ikinä kumppaniasi, mutta se on hänen menetyksensä, ei sun. Sinä olet kaverisi valinnut, eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista. Sinuna olisin kyllä todella luja tässä asiassa.
Niinkun sanotaan sukuansa ei voi valita, muut voi.
Olisipa se noin helppoa.
Tämä kyseinen täti hallitsee koko sukua: niin omia aikuisia lapsia kuin heidän siippojaan kuin lapsenlapsiaankin. Hän määrää, mitä suvussa tehdään ja mitä ei. Jos hän ei jotakin hyväksy, on asia niin.
Olen yrittänyt elää koko elämäni niin, että en ole kenellekään haitaksi, koska olen jo muuten poikkeava. Tämä tarkoittaa sitä, että olen aina tehnyt muille mieliksi, yrittänyt tehdä palveluksia ja tehnyt muille ilmaiseksi töitä.
Yritän siis tällä näkymättömyydelläni korvata sitä, että olen erilainen enkä pysty muuksi muuttumaan.
Meillä on tiivis suku, joka kokoontuu aika usein.
Häät olivat ensimmäinen yhteinen juhla, koska oma perheeni vaati että siippani pitää tulla mukaan. Oma lähiperhe on asian kanssa ok, mutta loppusuvun kanssa ei mene niin hyvin....
Suku ei "virallisesti" tiedä elämänkumppanistani mitään, koska en ole koskaan uskaltanut asiasta sanaakaan sanoa. Puskajuorut ovat tavoittaneet osan ihmisiä.
Edellinen 6 vuotta kestänyt parisuhde katkesi siihen, että minulla ei ollut enää sukua eikä mitään kontaktia omaan perheeseeni. Kävin juttelemassa säästä enkä nähnyt yhtäkään sukulaista vuosikausiin. Hän pakotti minut valitsemaan suvun ja itsensä välillä. Silloin valitsin hänet ja nyt valitsin toisin ilmeisesti. Koskaan ei voi voittaa.
Elä omaa elämääsi ja unohda sukulaiset.
tädilles on aika kova pettymys, kun viet sen tyttöystäväs(jos ymmärsin oikein) niihin juhliin ja kun hän vanhana(hmm?? ) ihmisenä on odottanut jotain "luonnollista" pariutumista sullekkin..
ymmärtäkää että nuorten(nuorempien) ja vanhempien ihmisten välinen kuilu on niin suuri, kaikki ei ole "vapaampia" ihmisiä,
mun mummakin "siunaa itteksensä" joskus kun se näkee kaks naista tai miestä suutelemässä kadulla../tai jos niistä vain puhutaankin..
ennen vanhoina aikoina on kaikki homot ja lesbot ollu kaapissa, ja silloin jos olis tullu nainen naisenkanssa käsikädes tai sitte mies miehenkans olis kotona annettu vyönsolkea niin jotta se homous olis lähteny varmasti pois..
olihan niitä ennekin, muistaa natsisaksan "nahkahousut"
(kirjoittaja on vannoutunut naisten naurattaja)
Ennen Wanhaan ei harrastettu rakkausliittoja tai rakkausparisuhteita. Oli puhemiehen välityksellä sovittuja avioliittoja.
Kulissien takana olikin sitten enemmän tai vähemmän vipinää. Oli rakastajia ja rakastajattaria ja avioliiton ulkopuolisia lapsia.....
Nykyään, kun avioliitto ei ole naiselle selviytymisen ehto eikä miehen ole pakko saada jälkeläisiä jatkamaan esimerkiksi tilaa, on tilanne kummasti mutkistunut.
Ihmiset menevätkin naimisiin tunnepohjalta, ja sitten tulee näitä avioeroja. Eihän järkiliitosta tarvinnut erota, koska ei ollut mitään kammottavaa tunnesidettä. Silloin pystyi pitämään salarakkaita kumpaa tahansa sukupuolta ne sitten olivatkin. SALASSAHAN kaikki säädyllisyyden nimissä tapahtui!
Nyt kaikki on julkista; niin eroaminen kuin naiminenkin ja siksi poikkeavuuskin on näkyvämpää.
Alkuperäiselle kysyjälle toivottaisin onnea matkaan. Kahden tunneasian välillä taiteilu on vaikeata. Ymmärrän tilanteesi ja ymmärrän myös puolisosi tilanteen. Sinua ei ilmeisesti ole koskaan hyväksytty omana itsenäsi? Nyt sinun pitää punnita: onko se suku vai onko se rakkaus? Vai onko sinulle kompromissi mahdollinen.