Mietin tässä poikaystäväni juomista.
Hän juo ehkä pari kertaa kuussa mutta aina kun juo niin älyttömästi, esiemrkiksi: 12-17 olutta. Huono viinapää muutenkin.
Ei muista yleensä illoista pahemmin ja saattaa käyttäytyä aggressiivisesti tai muuten arvaamattomasti.
Onko syytä huoleen vai onko tuo normaalia vähän yli parikymppisen miehen juomista, nykyaikaa?
Hän juo ehkä pari kertaa kuussa mutta aina kun juo niin älyttömästi, esiemrkiksi: 12-17 olutta. Huono viinapää muutenkin.
Ei muista yleensä illoista pahemmin ja saattaa käyttäytyä aggressiivisesti tai muuten arvaamattomasti.
Onko syytä huoleen vai onko tuo normaalia vähän yli parikymppisen miehen juomista, nykyaikaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
on normaalia parikymppisen juomakäyttäytymistä. itse asiassa, jos poikakaverisi juo vain pari kertaa kuussa, on se mielestäni peräti melko vähäistä!
muistan kyllä hyvin (en ole siis itsekkään kuin 25v) miten usein tuli nuorempana otettua viinaa.. pari kertaa viikossa vähintään. ja sekin taitaa nykyään olla ihan "normaalia"..
ja kovassa kännissä useimmat miehet/pojat ovat kyllä agressiivisia, ja muistin menetys on taattu, kun isoista määristä on kyse.
"Onko syytä huoleen vai onko tuo normaalia vähän yli parikymppisen miehen juomista, nykyaikaa?"
Onko juominen hallinnassa vai ei? Jos on pakko juoda, niin silloin tilanne on huolestuttava. Jos pään nollaaminen ja hauskanpito onnistuu muutenkin, niin juominen lienee kontrollissa.
Jokainen humala tuhoaa aivoja, sikäli humalakeskeinen juominen ei nykyisen terveysajattelun mukaan ole koskaan tervettä.
hallinnassa ole silloin kun ottaa.
Mutta ei hänellä mikään pakko ole saada viinaa. Useimmiten juo kun näkee kavereitaan ja kun joskus harvoin käymme yhdessä baarissa.
En kuitenkaan usko, että hän voisi kuukautta olla juomatta, en tiedä.
Kuten otsikostakin selviää, myös minun suhdettani raastaa kumppanin alkoholin satunnainen yletön käyttö. En tarkoita että alkoholi kuuluisi päivittäisiin rutiineihin, vaan silloin kun hän ottaa, hän ottaa ihan liikaa omiin rajoihinsa nähden.
Tämä johtaa usein jonkinasteisiin selkkauksiin ravintoloiden muiden asiakkaiden kanssa, oman kontrollin täydelliseen pettämiseen; kertaalleen kotiin tultuaan tyhjensi rakkonsa makuuhuoneen lattialle, parin päivän katoamisreissujakin on tullut tehtyä ja nyt on kuvaan tullut mukaan myös varastelu. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kumppanini varastaa viinaa baarin toiselta puolelta; kaataa suoraan omaan lasiinsa ja toisinaan tuo koko pullon kotiin "jatkoille".
Riitojahan tästä syntyy, varsinkin kun olen itse erittäin negatiivisesti suhtautuvainen holtittomaan alkoholilla läträämiseen. Ja lisäksi erittäin äkkipikainen omissa liikkeissäni vihaisena, meillä on lennellyt tavaroita ja baarissa tuopillisia.
Ongelmana on, että minä en tule ikinä sopeutumaan tähän, eikä kumppanini lukuisista lupauksistaan huolimatta ole onnistunut saamaan otetta itsestään eikä myöskään kuuntele jos hänelle illan aikana kerrotaan että nyt olisi aika pitää pieni tauko.
Mielestäni olemme jo siinä iässä (25)että kontrolli ja kohtuus kaikessa olisi säilytettävä. Suhteemmekin on jatkunut jo vuosia, toisin sanoen, kyseessä ei ole mikään ihastus jonka ongelmat ratkaistaan lopettamalla suhde kokonaan. Itse en oikein tiedä miten tästä pitäisi jatkaa, kun tuntuu suunnattoman onnettomalta aina toisinaan.
Jos tällainen on nykyaikaa ja mitää huolta ei pitäsi olla, niin miksi sitten tuntuu niin pahalta?
Mekin olemme pian seurustelleet neljä vuotta ja suhteessa on kuitenkin niin paljon hyviäkin asioita etten haluaisi erota.
Onhan hän rauhoittunut todella paljon siitä, kun tavattiin silloin juuri joi vähintään kerran viikossa ja touhu oli muutenkin mahdotonta..
Kuitenkin mua inhottaa kun aina kun hän näkee kaverit he juovat siis paljon, ei ikinä vain "paria".
Aina olen sydän kurkussa kotona, että mitä jos tänään taas käy jotain. Useimmiten ei käy mutta vanhoista jutuista on jäänyt sellainen pelko. Putkareissuista yms.
Meilläkin on lennellyt tavaroita, kaukosäätimistä nojatuoliin ja se on pelottavaa.
Meillä tulee tajuton riita, jos sanon, että nyt riittää juominen tältä illalta, se on ihan vika tikki. Parempi olla hiljaa mutta enhän mäkään aina ajattele kun olen juonut.
Hänkin on luvannut vähentää kertajuomistaan mutta kun juo esim. Sixarin niin eihän se siihen jää eikä "muista" lupaustaan..
Mukava kuulla että muillakin on samanlaisia kokemuksia, tai no niin, eihän tätä kenellekään toivoisi..
Itse en ole ennen eilisiltaa uskaltanut kenellekään kertoa mitään. Meillä kun on juuri nyt parhaillaan kamala tilanne minun silmieni läpi katsottuna.
Lauantai oli iltana katastrofi, ja sen jälkeen rupesin todella suuresti miettimään onko meillä riittävästi eväitä jatkaa jos mikään ei muutu. Kuinka paljon on tarpeeksi? Sitä mietin. Kumppanini ei nyt kuitenkaan koe asiaa yhtä vakavana, kuittasi törttöilyt sanomalla että olipa tyhmästi tehty. Hän ei ole tähän päivään asti ymmärtänyt että minulle tämä asia voi nousta suhteen jatkumisen kynnyskysymykseksi.
Tuntui niin pahalta ja oikeastaan aika arvottomalta, kun sama mies joka sanoo rakastavansa ei kuitenkaan ole lupauksista huolimatta onnistunut sitä osoittamaan rajoittamalla tuota juomista.
Minulla hävettää koko tilanne, hävettää sanoa että hänellä on mielestäni ongelma ja hävettää kertoa asiasta muille. Tällä hetkellä on niin paljon muitakin stressaavia asioita, että en vain voinut olla kertomatta ongelmasta kun äitini soitti ja kuuli äänestäni että kaikki ei ole nyt hyvin.
Minä en onnistu käymään läpi asiaa yksin, enkä tiedä kuinka kauan omat ajatukset ja pelot myllertävät sisällä jos suhde jatkuu uusien lupausten siivittämänä eteenpäin. Olemme nimittäin muuttamassa ulkomaille parin viikon sisällä 1/2 vuodeksi, joten jonkun tulisi oikeasti ravistella meitä molempia jotta ymmärtäisimme paremmin toisiamme.
Jokainen sortuminen alkoholiin ja älyttömään käytökseen, on saanut minut tuntemaan voimakkaampia inhon ja vastenmielisyyden tunteita ihmisiin jotka eivät halltse omaa juomistaan. Ja silti tuntuu, että oma onneni on riippuvainen sellaisen henkilön jokapäiväisestä läsnäolosta elämässäni.
Mä olen kertonut. Vanhemmilleni ja jopa hänen sukulaisensa kanssa asiasta keskustellut.
Oon ollut jättämssä monta kertaa kun aina sama juttu vaikka on muuta luvannut mutta sitten ajattelen jotenkin, että hänhän juo "vain" pari kertaa kk onhan meillä enemmän päiviä että menee hyvin..
Kuitenkin on paha mieli ja mietin tätä asiaa päivittäin, esimerkiksi täällä töissä kun emme ole yhdessä.
Tuo näki torstaina kaverit ja tuli puoli kuudelta kotiin aamulla..
Tuokin sanoo aina eihän siinä järkeä ollut ja anteeksi mutta seuraavalla kerralla sama juttu.
Mua aina pelottaa lähteä minnekään reissuun tms ilman häntä kun tiedän että sitten hän ryyppää kotona, enkä kavereitakaan pahemmin tämän takia näe.
Ymmärrän, että sulla on huoli ulkomaille menosta noinkin pitkäksi aikaa koska mulla olisi pelkästä lomamatkasta, kun voin sileuni silmin nähdä mitä siitä tulisi..
Kävin kotona piipahtamassa ja juttelemassa näin lounastunnilla. Hänen mielestä ylireagoin kaikkeen. Ja osittain on varmasti oikeassa, koska reaktio tällä kertaa on niin suuri.
Toisaalta tuo reissu on pakoa todellisuudesta, siellä on vain me. Ei kavereita joiden kanssa hän voi valvoa aamuun asti pullon ääressä.
Sanoi äsken minulle, että ilman tuota lauantaita kaikki olisi todella hyvin. Ilman sitä, että minä olisin ylireagoinut ja ollut päästämättä häntä yöksi kotiin. Ja ilman sitä, että olisin ylipäänsä suuttunut.
Ongelman ydin on minusta kuitenkin siinä, että ihan vinksahtanut en ole, joten jokin minussakin laukaisee tuollaisen käytöksen. Esimerkiksi se, että baarimikon kieltäytyessä myymään reippaasti humaltuneelle kumppanilleni enää mitään, hän ottaa oikeuden varastaa viinaa tiskin takaa.
Toisaalta toivon, että hän sanoisi että kaikki on hyvin ja hän ymmärtää miltä minusta tuntuu. Ja että nämä asiat voidaan korjata. Toisaalta taas en jaksa uskoa siihen, että tilanteemme muuttuu, kenties rauhoittuu seesteiseksi parin kuukauden ajaksi ennen kuin räjähtää uudelleen.
Meillä kuuluu ihan sama virsi. Enhän minä nyt perhana ylireagoi, jos useimmiten tulee huonossa kunnossa eikä muista mitään.
Sitten kännissä kokkaa ja koko keittiö sotkussa, soittaa musiikkia keskellä yötä täysillä yms.
Kyllä nuokin asiat vähän liikuttaa kun vuokralla asuu..
Minä en saa syötyä tai nukuttua kun hän on jossain. Oksettaa ja ahdistaa.
Tuolle kyllä aina myydään baarissa viimeiseen asti mutta jos esimerkiksi rahat loppuu tms, niin alkaa kiukuttelemaan ja siitä ei hyvää seuraa.
Juo pöydillä olevista laseista yms.
Ikinä ei huolehdi onko rahaa bussiin kotiintuloon ja sen takia saattaa tulla vasta aamulla ja vielä silloinkin kännissä.
Ikinä ei kyllä ole montaa päivää ollut kotiin tulematta.
Kirjoitin äsken saman tyyppisen viestin mutta ei se kyllä tullut tuohon..
noiden mainitsemiesi lisäksi...
parin päivän ryyppyreissu tuli tehtyä toukokuun lopulla -> jäi yksi työpäiväkin väliin. sattumien summa, tämä tapahtui juuri silloin kun äitini oli vierailulla kaupungissa ja olisi halunnut viettää aikaa meidän kanssa. minä sitten keksin kaikenlaisia valheita, joista mitään ei loppujen lopuksi nielty.
soitin aina välillä missä mies on menossa, itse hän ei sitä minulle ilmoitellut tietenkään. oli omien sukulaistensa, sisarusten ja serkkujen kanssa lähtenyt jopa pois kaupungista ja todellakaan siinä seurueessa tuollaista käytöstä ei katsottu pahalla. miesten kuuluu tehdä noin.
vihdoin kun kahden yön jälkeen saapui kotiin, olin (yllättäen) ihan hajalla ja tämä avokkini ihan sekaisin. tokaisi että mikä sulla nyt on? minähän tulin jo takaisin ja mulla on kaikki hyvin. nyt olen juoksuni juossut. sitten polvistui ja kosi. mikä idiootti! pilasipa tuonkin hetken. vastaus oli varma ei.
tämän vuoksi oikeastaan olen alkanut miettimään asioita pitkällä aikavälillä. on meillä jo vuosia takana ja suunnitelmia hautaan asti. mutta voisiko oikeasti edes harkita tosissaan tulevaisuutta; perhettä ja sitoutumista jos koko ajan on olemassa mahdollisuus saattaa suhde räjähtämään?
Meillä mut sai pohtimaan asiaa "romanttinen" (hah) risteily ensimmäisen yhteisen kesälomamme alussa.
Meillä oli luxus-hytti, yms, äijä sammu laivan baariin suht alkuillasta. Just ja just käveli hyttiin kun herätin sen siitä.
Seuraavana aamuna aloitti aamiaisella skumpalla ja joi takas tullessa puol litraa viinaa yksin. Kotona vielä skumppaa..
Kun kierreltiin Tallinnassa oli sillä koko ajan viinalantrinki-pullo..
Tuon selitys oli kesäloman alku..
Ei se todellakaan yleensä noin jatka seuraavanakin päivänä mutta silti v*tutti. Kallis risteily ihan hukkaan.
Ehkä miesten risteilyt on alati ryyppäämistä mutta kun lähdetään tyttöystävän kanssa?!
En minäkään kuppiin sylje ja juon kyllä suht reippaasti silloin harvoin kun juon mutta tuo oli jo liikaa.
Ei tuokaan mitään ilmoittele kännissä, missä menee. Ja ei välttis vastaa puhelimeen tai ei kerro, "kiusaa" ja arvuuttelee.
Me olemme kihloissa mutta ei vielä häistä puhuttu sen tarkemmin.
Ehdottomasti epänormaalia! Miehesi on joku nynny kun eivät virvokkeet maistu, tai sitten kyseessä on lestadiolainen tai joku muu hihhuli. Kannattaa pitää varasi, tuollaiset limapussit ovat niitä jotka rikkovat naisten sydämet. Ota joku jolle viina maistuu edes kerran viikossa, mutta vältä kuitenkin selviä alkoholisteja.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää lääkäriliiton suositusta että yli 120 kaljaa tai ravintola-annosta viikossa on liikaa maksalle.
Thosi on. Hik!
kontrollissa. itselleni käy sillein et katoo muisti enemmän tai vähemmän joka viikonloppu. Yritä ymmärtää sellaista ajattelua, joka pitää sosiaalista alkohinkäyttöä ihan idioottimaisena juttuna....mun mielestä mieluummin överi kuin vajari.