En tunne poikaystäväni porukoita

mullakin on sama ongelma kuin sulla, paitsi että me ollaan seurusteltu vasta muutaman kuukauden. Minä en ole kertaakaan tavannut poikaystäväni vanhempia, he ovat eronneet ja asuvat eri paikkakunnilla mutta jätkän äiti asuu samassa kaupungissa kuin poikaystäväni ja minä. Hän puhuu usein vanhemmistaan mutta ei koskaan pyydä minua käymään tai halua minun tulevan hänen kotiinsa hänen äitinsä ollessa paikalla, ja jos omat vanhempani ovat kotona poikakaverini on kova homma saada käymään kylässä vaikka vanhempani suhtautuvat häneen tosi positiivisesti ja pitävät hänestä, eivät koko aikaa kysele ja pyöri ympärillä vaan ovat mukavia. Kaikki muutkin kaverini tykkäävät vanhemmistani joten en tiedä miksi poikakaverini haluaisi olla aina kahden kesken kotona, onhan minulla oma huone ja hänelläkin on kotonaan oma huone johon voi sulkeutua jos haluaa! Vanhempani kysyvät välillä olenko jo tavannut hänen vanhempiaan, ja kohta alkaa jo rasittaa kun aina pitää vastata että en ole. En kuitenkaan vielä hermostu, eiköhän aika auta tähänkin ongelmaan... Vai auttaako?

Moi!
Mä olin aikasemmassa suhteessani se osapuoli, joka ei halunnut viedä toista kotiin näytille. En väitä, että teillä olisi näin, mutta mulla ainakin oli syynä jonkinlainen nolous. En uskonutkaan olevani tämän henkilön kanssa loppuikääni. Lisäksi ajattelin, ettei hän osaa olla luontevasti vanhempieni seurassa. Toisaalta en koskaan hänelle tilaisuuttakaan antanut. Voin kai sanoa ihan suoraan, että en ollut hänestä ylpeä, jotenkin häpesin seurusteluani, tavallaan. Kuulostanee pahalta, ikää tosin oli vasta vajaat 20 vuotta. Tämäkin suhde kesti noin 1,5 vuotta, eli kyllähän siinä ajassa jo olettaisi toisen vanhempiinkin tutustuvansa jos kaikki on ok. Nykyinen kumppanini tulee hienosti juttuun vanhempieni kanssa, kavereita melkeinpä ovat. Ikääkin on kyllä jo useamman vuoden lisää ja samalla kypsyyttä näissä asioissa. Ymmärrän kyllä , että sua vaivaa tämä asia. Harmi, että tällaisia entisen mun kaltaisia henkilöitä on liikenteessä;)

Kohdallani kävi niin että häpesin ja häpeän viedä tyttöystävääni näytille äitini luo, puhumattakaan isoäidistäni. Jossain mielessä tuntuu itseltäkin pahalta tavata omaa heitä, pahasti sanottu mutta valitettavasti totta. Syynä yksinkertaisesti se että kumpikaan heistä ei ole aivan "normaaleja" (heh mitenkähän toikin määritellään) käyttäytymiseltään ja elintavoiltaan.

Voisin jopa luonnehtia että heillä on jossain mielessä "lepakoita tapulissa" ja huomautan ettei alkoholilla ole osuutta asiaan. Vertailukohdaksi olen ottanut muiden vanhemmat ja isovanhemmat sekä heidän toimintatapansa ja vielä en ole löytänyt yhtä eksentrikkoja henkilöitä kuin he ovat. Ja toivon että te muut ette koskaan löytäisi yhtä kahjoa porukkaa!

Mutta muille haluan sanoa, että teidän on vaikeata arvostella suhdettani äitiini koska ette ole olleet näkemässä tilanteita joiden vuoksi häpeän hänen tekemisiä, käyttäytymistä, elintapoja, kärsinyt henkisesti ym. ym. Siitä voisi vaikka kirjoittaa romaanin tai tehdä elokuvan.

Tässä voisi olla yksi syy siihen miksi poikakaverisi ei halua että tapaat hänen vanhempiansa. Sen takia että he ovat "outoja" ja hän häpeää viedä sinua näytille, sekä hänen on vaikeaa puhua hänelle nolosta asiasta jopa sinun kanssasi.

Mulla onsama juttu olen ollut mies ystäväni kanssa 3,5 vuotta ja en ole nähnyt heidän vanhempia kertaakaan meidän yhdessä olon aikana.Ennen kun rupesimme oleen olin hänen vanhempien kanssa jutuissa mutta kun selvisi että olemme yhdessä se loppui.Ja nyt meillä on kaksi yhteistä lasta ja mamma ja pappa ei ole nähnyt kun yhden kerran vanempaa poikaani.Missä vika?Mun mielestä mies ystäväni voisi itsekkin puuttua asiaan mutta ei kun olen puhunut hänelle asiasta.Aika törkeetä kun hänen entinen muijansa käy hänen vanhempiensa lua.En hyväksy mutta ei asia minulle kuulu.Olen sinun kanssasi samassa veneessä..