Olemme olleet reilu 6 vuotta yhdessä, josta melkein vuoden kihloissa. Kihloihin menimme miehen aloitteesta. Naimisiin menemisestäkin on ollut puhetta jo useamman vuoden. Kaksi ja puoli vuotta sitten hän lupasi minulle, että menemme 2 vuoden sisällä naimisiin (tämäkin lupaus tuli hänen omasta aloitteestaan). Aika tuntui pitkältä, mutta ajattelin vain tulevia häitämme ja miten ihanaa olisi vihdoin olla mieheni ruova! Vuosi lupauksen jälkeen, kun otin asian puheeksi hän lupasi, että siitä kahden vuoden päästä kyllä menisimme. Olin todella pettynyt, olinhan jo odottanut vuoden ja taas pitäisi odottaa kaksi vuotta. Ajattelin jo että mies on tullut katumapäälle ja miettii, olenko kuitenkaan hänelle se oikea. Kerroin tästä hänelle ja hän vakuutti, että rakastaa minua ja kyllä me sitten joskus menemme naimisiin. No, ajattelin että ei minulla ole muuta vaihtoehtoa kun taas odottaa. Mies ei missään vaiheessa kertonut mitään syytä miksi haluaa odottaa, vaikka tätä häneltä monesti kysyin. Vastasi aina epämääräisesti, että "mihinkäs tässä on kiire, jutellaan asiasta myöhemmin". Menimme sitten HÄNEN aloitteestaan kihloihin ja hän silloin sanoi, että menisimme vuoden kuluttua naimisiin. Hän jopa ilmoitti asiasta välittömästi vanhemmilleen ja kertoi kavereilleen. Olin onnesta mykkänä ja suoraan sanottuna itkin ilosta ja kerroin asiasta myös minun ystävilleni. Seuraavana aamuna olikin toinen ääni kellossa. Mies oli todella hiljainen. Näin, että hänellä oli ahdistunut katse ja sanoin, että otetaan ihan rauhassa, katsotaan jonkun aikaa ja totutellaan kihloissaoloon. Hän oli tyytyväinen tähän ja onnellinen että ymmärsin häntä. Kun mainitsin sitten pölyn laskeuduttua (reilu 2 kk) varovasti, että sovittaisiinko pikku hiljaa päivää, että voisimme alkaa suunnitella häitä, teilasi hän minut täysin sanomalla, että ei vielä haluakaan mennä naimisiin. Ajattelin, että tämä ei voi olla totta, tunsin itseni todella vähäpätöiseksi ja petetyksi. Hän oli pettänyt lupauksen, jonka oli antanut minulle ystäviemme edessä ja josta oli vanhemmilleenkin kertonut. Olin aivan murtunut. Siitä lähtien olen kysellyt häneltä yhä uudestaan, koska hän olisi valmis. Viikko sitten hän sanoi, että vuosi kuulostaa hyvältä ja tänään kun jälleen otin asian puheeksi hän sanoi, että tarkoittikin vuosi ensi kesästä! Olenko ihan järjissäni, vai kuulostaako tämä muistakin jo pahemman luokan pompottelulta? Eikö voi sanoa suoraan, jos ei halua naimisiin vaan antaa turhia lupauksia, varsinkin kun tietää miten halukas minä olen menemään naimisiin. Haluan siirtää jo tämän suhteemme uudelle tasolle, olemme kohta olleet yhdessä 7 vuotta. Mies aina vastaa aiheeseen, miksi pitää kiirehtiä? Onko se jumalauta kiirehtimistä kun odottaa ensin 7 vuotta?? Mun pääni on ihan sekaisin tämän asian vuoksi, en enää tiedä uskallanko odottaa ja katsoa, jos hän sittenkin vuoden tai kahden päästä muuttaa taas mieltään ja lykkää häitä muutamalla vuodella eteenpäin. Olen mielestäni ollut enemmän kuin kärsivällinen. Olen vaan niellyt nämä pettymykset toisensa jälkeen. Kaikken kamalinta oli kertoa ystäville, että ei me nyt kuitenkaan mennäkään naimisiin vaikka se mies silloin sellaista sanoikin.. Kuinka nöyryyttävää! On sydäntä raastavaa tajuta, että taas tuli vedettyä nenästä. Tunnen itseni todella aliarvostetuksi.. Mitä minun pitäisi tehdä? Älkääkä kukaan sanoko, että elä nyt vaan yhteistä elämääsi miehesi kanssa, miksi pitäisi mennä naimisiin, sehän on vaan muodollisuus jne. Minulle naimisiin meno on todella tärkeä asia elämässä. Se on rakkaudenjulistus ja osoitus että halutaan elää yhdessä, se on sitoutuminen toiseen koko loppu elämäksi. Haluan juhlia tätä rakkautta ja haluan myös lapsia joskus. Minusta naimisiin meneminen on kauneinta maailmassa ja niin sen pitäisikin olla. Jostain syystä mieheni mielestä se on ilmeisesti kauheinta maailmassa.. Itse hän halusi kihloihin ja teki turhat lupaukset, miksi minun pitäisi jatkuvasti kärsiä ja pettyä?
Mies pompottaa naimisiinmenolla
Ilmeisesti hullu
61022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmettelen, miten olet suostunut odottamaan noin kauan ja miksi hyväksyt valheita. Arvosta ja kunnioita itseäsi. Älä anna pomputella itseäsi. Mies käyttää ilmiselvästi sinua hyväkseen. Minulla on kokemusta samasta. Mies lupasi viiden vuoden yhdessäolon jälkeen, että mennään naimisiin. Kihloihin mentiin vain siksi, etten jättäisi häntä. Tämän hän kertoi itse myöhemmin. Silloin olin ihan murtunut. Hän ei siis ollut halunnut mennä naimisiin. Sormuksia vaihdettiin vain siksi, etten minä lähtisi talosta kulkemaan.
Kun 2 vuotta oli mennyt ja sanoin, että aletaan järjestää niitä häitä, hän sanoi, että odotetaan nyt vielä NELJÄ vuotta. Silloin minä hermostuin ja sanoin, että niin kauaa en ala odottaa, eli yhteensä 9 vuotta! Sanoin, että vuoden vielä voin odottaa, mutta sitten mies tunnusti, ettei koskaan aiokaan mennä naimisiin. Voit arvata, mitä tästä seurasi. ERO. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, onneksi jätin hänet.
Nykyinen mieheni halusi naimisiin kanssani jo 2 vuoden seurustelun jälkeen, että hän ainakin tiesi, mitä tahtoo enkä olisi suostunutkaan odottamaan 3 vuotta kauempaa. Olimme seurustelleet 8 kk, kun mies kosi. Miehen aloitteesta myös hääpäivä sovittiin tuolloin.
Olin onnesta sekaisin ja olen vieläkin. Tiedän olevani onnentyttö. Olen kokenut aiemmassa suhteessa paljon pahaa enkä enää suostu sellaiseen kohteluun. Älä sinäkään ystävä kallis anna kohdella itseäsi noin nöyryyttävällä tavalla. Kysy mieheltäsi vielä ja vain yhden kerran. Jos vastaus on kieltävä tai vuosien odottelu edessä, jätä hänet. Mies ei ole silloin sinun kaltaisen ihmisen arvoinen. Voimia sinulle!
Jos sinulle on naimisiinmeno todellakin tärkeää (en suinkaan vähättele sitä, kaikille, usein etenkin miehille, se ei ole niin tähdellistä) laitat ilmaan uhkavaatimuksen. Elikkä: "häät on silloin ja silloin, passaako vai lopetetaanko homma tähän". Oma mielipiteeni on tosin se, että mieluummin olisin rakastamani miehen kanssa kuin eroaisin hänestä naimisiinmenon takia. Mutta toisaalta, enhän ole sinun tilalla... Homma toki voi olla miehen saamattomuutta, eli eikun ohjat käsiin! Olethan muistanut mainita miehelle, kunka tärkeää sinun on olla hänen aviovaimonsa!
Kyllähän toi kuulostaa omituiselta. Mun mielestä sun mies tietää tasan tarkkaan mitä haluaa. Hän pitää sua narussa jota vetelee sitä mukaan mitä sinä sanot. Sä vaadit lupausta, hän lupaa ja kun oot rauhottunut, vetää lupauksensa takasin. Mutta pysyt kiinni hänessä. Pompotustahan se on, joo.
Mun on silti pakko sanoo turpaan tulon uhallakin, että sulle on tullut pahemman sortin pakkomielle tuosta naimisiin menosta. Se tuntuu nyt olevan KAIKKI mitä haluat. Et mieti millaista on OLLA naimisissa, tai jos mietit, aatteletko, että kaikki on paremmin, hohdokkaampaa ja elämän pituinen onni on varmistettu? No, järkikin varmaan sanoo, ettei se nyt ihan niin mene.
Mä en henk.koht. ole koskaan tajunnut, että joku haluaa olla jonkun rouva. Mä haluan olla mä ihan omana itsenäni. Olen ollut naimisissa, ettei sillä, mutta en sen takia, että halusin rouvan tittelin. Vaan koska ajattelin viettää mieheni kanssa loppuikäni. Itseasiassa mä olisin voinut viettää sen loppuiän ihan avoliitossakin, mutta mies oli vanhanaikaisempi ja halus naimisiin. Mutta se on eri stoori.
En tiedä mitä sun tilanteessa tekisin, mutta sen tiedän mitä EN tekis. En missään tapauksessa mitään uhkavaatimuksia laittais. Pakolla naimisiin?
Toisaalta, mä en ole sä ja voi hyvinkin olla, että se riski kannattaa ottaa, että laittaa miehen seinää vasten. Jospa se siitä heräis. Eikä sitä tiedä vaikka kaikki menis lopulta hyvin.
Riskipeliähän kaikki ihmissuhteet on jokatapauksessa, eikä mikään ole kiveen hakattu ihmisen elämässä.
Toivottavasti johonkin ratkaisuun pääsette ja olis kiva kuulla jatkoa tarinaasi. Sitten joskus..
En ole pakkomielteinen naimisiinmenosta, minusta vaan on kohtuutonta, että mieheni ensin omasta aloitteestaan puhuu naimisiinmenosta ja lupaa, että vuoden päästä mennään naimisiin ja vielä omasta aloitteestaan halusi kihloihinkin mennä. Tottakai innostun ja olen onneni kukkuloilla, kun mies sanoo, että mennään naimisiin. Sehän on normaalia, jos toista rakastaa. Sitten kun se mitä sinulle juuri annettiin otetaankin pois ilman syytä, olo on kurja, sekin on minusta normaalia. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja haluan naimisiin mieheni kanssa, haluan perustaa perheen ja elää hänen kanssaan loppu elämäni. En missään nimessä minkään hääjuhlan tai ruova-tittelin takia halua naimisiin, minusta sellainen on aivan naurettavaa. Mielestäni naimisiin meno olisi seuraava luonnollinen askel suhteessamme.
En ikinä voisi antaa miehelleni uhkavaatimusta, siitä ei hyvä seuraisi. Ei ole reilua sanoa toiselle, että joko olen sun vaimo tai ex-tyttöystävä. Mutta ei ole reilua sekään, että pyörtää jatkuvasti puheensa. Ei sitten lupaisi mitään, kertoisi mulle miksi ei halua naimisiin. Se riittäisi.
Kaikki voi johtua siitä, että mieheni on luultavasti sitoutumiskammoinen. Olimme puhuneet kihloistakin jo pari vuotta ja vasta sitten itse tajusi, että sehän on itse asiassa kiva, ei paha juttu. Olin jo lopettanut aiheesta puhumisen, koska ajattelin että ei se koskaan tapahdu. Yhteenmuuttaminenkin tuotti tuskaa. Olimme tunteneet jo kaksi vuotta, josta yli vuoden hän oli käytännössä katsoen asunut minun pikku yksiössäni. Mutta kun muutimme isompaan ja hän muutti kirjansa sinne, se olikin vaikea paikka.. Ja kun 6 vuoden yhdessäolon jälkeen ostimme asunnon, sekin oli vaikeaa. Siitäkin oli puhuttu jo monta vuotta, koska vuokramme oli aivan tajuton ja ei ollut mitään järkeä asua vuokralla. Mutta sitoutua nyt toisen kanssa velkavankeuteen 25 vuodeksi.. Vaikea ymmärtää näitä miehen oikkuja, kun itse koen kaikki nuo asiat positiivisena ja hyvänä asiana, mieheni kokee ahdistavana.. Tai ainakin sen kuvan hänen käytöksestään olen saanut. Hän kyllä toitottaa, että haluaa olla kanssani ikuisesti ja että olen hänen elämänsä nainen. Mikä hemmetti sitten tässä kaikessa on niin vaikeaa?
Olen mukava ja kiltti tyttö. Meillä molemmilla on omat kaveriporukat, joiden kanssa teemme omia asioitamme. Emme siis roiku toisissamme. Mies saa mennä miten haluaa, koskaan en sano vastaan, olen vain iloinen jos hän pääsee viettämään kaverin synttäreitä laivalle tms. En ole kovin mustasukkaista tyyppiä.
Kuitenkin hän satuttaa minua, tietää että petyn sydänjuuriani myöten, kun hän pettää jatkuvasti lupauksensa, en jaksa kohta enää. Olen tämän hänelle sanonut, mutta ei hän ole kuulevinaan. Miten niin ihana mies voi tehdä tällaista?
Ei tietenkaa miehella ole mitaan aikomusta sitoa itseaan sinuun laillisesti. Tuleehan siina elinikainen sitoumus autta ja tukea niin myota- kuin vastoinkaymisissa!
Miksi hanen pitaisikaan, annathan sina jo kaikki ne palvelut ilmaiseksi joista han kayvan kurssin mukaan joutuisi maksamaan pitkan pennin.
Kuinka tuo on sinun niin vaikea nahda? Muut huomaavat sen jo yhta selvasti kuin neonvaloilla kirjoitettuna.
Onkin oma paatoksesi jatkatko hoynatettavana oloa hamaan tulevaisuuteen vai otatko jo vihdoinkin opiksesi, miten EI valita avIIIIIIIo miesehdokasta ja alat tutustumaan kunnon miehiin joilla on samat tulevaisuudensuunnitelmat kuin sinulla.
Miksi kaksi erilaista ihmistä venyy vuosi kausia yhdessä, jos heidän tavoitteet elämässä ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole samanlaisia ollenkaan? Kumpikaan ei saavuta tavoitteitaan.
Siksi olen edellisen kanssa samaa mieltä. Etsi itselle mies, joka haluaa avioon, haluaa oikeasti perustaa perheen. Älä roiku miehen kanssa, joka vaan huijaa sinua ja käyttää hyväksi, pakottaa sinut taipumaan omaan tahtoonsa.