Miks te miehet jotka elätte huonossa suhteessa, ja tiedätte, siis tiedätte, että se nainen ei ole teidän tuleva vaimo jatkatte yhteiseloa???
Tässä tapauksessa on kyse vahvasta miespersoonasta, joka ei yleensä katsele ketään kusipäätä tai muuten vaan sairaan tyhmää tyttöä. Mutta ei vaan lopeta suhdetta. Mikä hitto?
T.huolestunut ystävä
Tässä tapauksessa on kyse vahvasta miespersoonasta, joka ei yleensä katsele ketään kusipäätä tai muuten vaan sairaan tyhmää tyttöä. Mutta ei vaan lopeta suhdetta. Mikä hitto?
T.huolestunut ystävä
Vastaukset 16
Vanhimmat
On siinäkin ystävä! PAH!
huonokin suhde on parempi ku ei suhdetta ollenkaan, ts. saa pildee kuitenki välillä.
Suhde on oikeasti huono jos siinä ei saa seksiä. Jos olisin nyt suhteessa jolla ei ole tulevaisuutta pysyisin siinä niin kauan kunnes löytäisin jotain parempaa. Mieluummin sinä aikana nautin tämän toisen tytön kehosta kuin runkutan pimeässä. Jos taas en siinä suhteessa saisi seksiä jättäisin sen tytön ja olisin yksin kunnes löytäisin parempaa.
Niin no jotain tolasta mä kuvitelinkin olevan takana. Kyllä se saa, tai no kyllä se varmaan kirois jos se ei "antais".
Mut tajutonta, että se on vittumaisessa suhteessa, joka ei johda mihinkään. Ja koska ystävät ei tuomitse... en viitsi sille siitä sanoa paljoa. tietty olen sanonut, että kannattaako tollasta jatkaa ym. Mut omapahan on päätös, mut en tajua kuin joku viitsii tuhlata aikaansa!
Sinä, eikä kukaan muukaan voi tietää, mitä siellä kodissa seinien sisällä tapahtuu. Vain se pariskunta tietää. Jos mies kertoo jotakin sinulle, se on vain hänen versionsa asioista ja päinvastoin nainen osaa kertoa vain omansa. Jotta nämä kaksi voi ynnätä yhteen, pitäisi olla kärpäsenä katossa 24h vuorokaudessa.
Älä puutu asioihin, joista et voi kuitenkaan tietää koko totuutta. Ole vain kuuntelija.
Kyllä tässä puolen vuoden aikana oon huomannut mä, kuin muutkin ystävät, myös tämän tytön, että se on tyhmä ämmä ja kohtelee tätä miestä tosi huonosti. Mun ystävä puolestaan kostaa ja siinä on noidankehä valmis. se, että mun ystävä on suhteen alsuta asti sanonut, että ei tule "alttarille" tätä tyttöä viemään. Toski heillä voi olla hyviäkin hetkiä, mutta edelleenkin: en ymmärrä miten kukaan tuhlaa aikaansa olemalla huonossa suhteessa joka ei johda mihinkään. Se naikkonen ei tuu muuttuun!
oli rahan takia luulisin, ei ollut paikkaa mihin mennä, elettiin kuin kämppikset.. kunnes tein itse ratkaisun, josta mies oli hyvin vihainen ja murehti ensimmäisenä että "huoleton" elämä rahan suhteen on nyt ohi ja mistä hän saa kämpän kun minä en ole maksamassa. Olen erittäin onnellinen ja helpottunut että suhde on ohi. Eli on niitä muitakin syitä jatkaa huonoa suhdetta, tosin itsekkäitä kaikki.
Eräs mieheksi itseään kutsuva sanoi kerran minulle, että mies ei koskaan lähde tyhjän päälle. Ja näin se menee, mies on olentona yleensä sen verran avuton, ettei se yksin osaa olla. Toisaalta miehen mitta on nainen, sellainen on hyvä olla olemassa ihan jo imagosyistä. Joo joo, on toisenlaisiakin miehiä, mutta valtavirtaus on tämä, väitän minä.
Miehelle kelpaa huonompikin suhde verrattuna naiseen. Kun kerta ollaan yhdessä, niin sitten ollaan yhdessä ja pysytään yhdessä.
Naiset dumppaavat miehet helpommin kun huomaavat että mies ei vastaakaan sitä mitä häneltä odotetaan, mutta mies tyytyy asemaansa. Ei se tarkoita sitä että mies ei kykene hyppäämään tyhjän päälle vaan sitä että mies ei välttämättä hyppäisi ollenkaan.
Ja vielä lisäksi voisi mainita, että joistain miehistä ei yksinkertaisesti ole katkaisemaan suhdetta. Ne ei vaan osaa/pysty.
ne miehet(naisetkin) pettää niin paljon kun ei ole kanttia lähtä ajoissa.. :0(
Mä olen jättänyt monta tyttöä elämäni aikana, hyvin monta. Lähden heti kun alkaa tuntuun, ja nämä on yleensä silloin kun toinen sitä vähiten odottaa, eli ns. hyvistä suhteista.
Ainoa nainen jota olen rakastanut elämäni aikana oli varmasti tällainen "paskaski minua kohdellut" nainen jota kuvailit.
Siinä oli vain sitä jotakin. Elämä oli välistä suurinta maanpäällistä helvettiä, riideltiin ajoittain äärettömän paljon. Ensimmäisen vuoden aikana vannoin noin joka toinen päivä et tää on ihan just loppu. Silti siihen jäin. Asioita annettiin anteeksi, uusia tulia ja taas annettiin anteeksi. Osa oikeasti, osa jäi kaiveleen. Paljon vääriä sanoja, tyhmiä tekoja ja sen jälkeisiä itkuja ja raivareita nähtiin.
Silti näiden viiden vuoden jälkeenkin jotka hänen kanssa olin, niin hän on ainoa nainen jonka olisin oikeasti voinut alttarille viedä. Turha kysyä mikä siinä oli, mutta kaikessa vittumaisuudessa ja ärsyttävyydessään tämä nainen oli täydellisyyttä hipova nainen minulle. Uskomatonta miten paljon vieläkin kaipaan häntä kun kirjotan tätä ja mietin.
Nykyään kun tapaa naisia niin mikään ei riitä. Kenessäkään ei ole sellaista särmää kuin hänessä ja kyllästyn. Toinen vaihtoehto on, että nainen on täysi sekopää. Tämä mainittukkin oli, mutta älykkäin sekopää minkä tiedän. Mutta yhdenkänkään kans en ole päivääkään jos ei tunnu siltä. Etsin uuden tai olen ilman, mutta suhteeseen jossa tunteet ei riitä en jää hetkeksikään.
paras viesti tähän mennessä!
Miksi jotkut naiset on mieluummin "rentun" kuin "nössön" kanssa.
Puit sen sanoiksi, mitä itse olen miettinyt ja todennut ympäristöstäni. Ihanaksi viestin teki lisäksi se, etten ole aina tiennyt, että miehetkin voivat ajatella tuolla tavalla. Siis tuntea jonkun olevan niin ainutlaatuinen ja itselle sopiva, että ovat valmiita kestämään suuriakin vaikeuksia saadakseen olla naisen kanssa. Minusta on joskus tuntunut siltä, että miehet haluavat helppoa seuraa ja arvostavat naisessa enemmän sitä kuin persoonaa.
Olen 24, enkä ollut koskaan löytänyt itselleni miestä, josta oikeasti olisin ollut kiinnostunut ennen viime kevättä. Olin kyllä yrittänyt monen kanssa, mutta aina se jokin siitä puuttui ja toisaalta tiedän liian hyvin, mitä haluan, enkä halua tuhlata aikaani miehiin, jotka eivät tunnu oikeilta.
Olin liikuttunut kerran ollessani selvittelemässä serkkuni ja hänen poikaystävänsä riitaa. Heillä nainen oli väkivaltainen, eikä voinut pärähdyksilleen mitään. Muutenkin tuntui, että heillä oli paljon kaikkia ristiriitoja ja solmuja suhteessa. Kuitenkin senkin riidan päätteeksi molemmat itkivät ja sanoivat, etteivät tiedä, mitä tehdä, koska rakastavat toisiaan vaikeuksista huolimatta ja haluavat olla yhdessä. Se teki suuren vaikutuksen ja ajattelin, että antaisin mitä vaan, jos tapaisin miehen, josta oikeasti tuntisin, että tuon kanssa haluan olla ja se tuntisi samoin. Että silloin ei haittaisi, vaikka välillä olisi vaikeata, kun vaan tietäisi, että tuon ihmisen kanssa minä haluan olla.
No ei mennyt kauaa, kun tapasin sen ihmisen. Olen siitä onnellinen, mutta helvetin vaikeeta on ollut ja nyt on tullut uusia ongelmia. Jotenkin silti tuntuu siltä, että mitä enemmän siihen mieheen tutustuu ja mitä enemmän sen kanssa on vaikeeta, sitä enemmän siihen kiintyy ja sitä vaikeampi on päästä irti.
Mä en tosiaan tiedä tuleeko meistä mitään, kun ei olla ristiriitojen takia päästy alkua pidemmälle, mutta sen tiedän, että tämän jälkeen vaaditaan niin vitusti siihen, että jostakusta kiinnostun oikeasti, kun tähänin asti se oli niin vaikeaa. Nyt tuntuu siltä, ettei mikään koskaan voi tulla mulle riittämään. Se on vaan uskomatonta, miten toisen älykkyys ja särmä voi vaan tuntua niin mielenkiintoiselta ja miten toinen voi tuntua sielunkumppanilta ja samalla aallonpituudella olevalta, vaikka samalla tuntuisi siltä, että ihmisen kanssa olisi ihan mahdotonta olla.
Olen surrutkin paljon sitä, että mitä jos tästä ei ikinä tule mitään. Löydänkö toisen, jonka kanssa voin tuntea samalla tavalla? Jonka äly saa minut valtoihinsa ja jonka tunnen samalla tavalla omakseni. Voiko olla mahdollista, että niiden ihmisten, jotka olisivat toisilleen ne oikeat, onkin mahdotonta elää yhdessä? Miten niille käy, jotka menettävät sen oikean? Pitääkö aina sitten tyytyä johonkin vähempään? Kuka päättää, ketkä saavat onnistua?
Ainainen ravintolassa vonkaaminen ja seuran hankkiminen on työlästä, huonostakin muijasta pitää kiinn jos saa pillua, ei tarvi lähtee kapakoita ja naisia kierteleen.
Usein naisessa ei muuta kiinnostavaa olekaan kuin pillu.