mitä mieltä olette siitä, että kannattaako jatkaa liittoa pelkästään lasten tähden. Jos rakkaus on kuollut ja ei mitään tunteita jäljellä enään?
Onko järkeä jatkaa? Täytyykö lasten takia olla sellaisessa suhteessa?
Onko järkeä jatkaa? Täytyykö lasten takia olla sellaisessa suhteessa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaduttaa kun en lähtenyt huonosta, rakkaudettomasta liitosta aiemmin.
Mutta nyt sen teen. Lapset on melkein aikuisia.
Tuntuu että osa elämää on mennyt hukkaan, olen vain kitunut tässä ja antanut elämäni mennä melkein ohi.
Lapsetkin on jotenkin ehkä kärsineet kylmästä viimasta joka liitossamme on vuosikaudet puhaltanut.
lapset siinä kärsii kun on tiuskimista melkein joka asiasta ja eihän ne sänkyhommatkaan enää tunnu miltään kun ei ole tunteita. Ei sitä jaksa.
minäkin. Asiantuntijatkin sanovat kuitenkin että lapset on riittävä syy jatkaa,ellei suhteessa ole alkoiholismia tai väkivaltaa. Kaikki muut asiat on hyvinkin hoidettavissa kuntoon.Riitojahan on joka suhteessa!!
Itsellä on kuitenkin se ongelma että tunteeni ovat kuolleet.Enkä todellakaan tiedä, mikä olisi oikein??? Onko täällä muita, joilla kokemusta asiasta???
voimat menee jo siihen tsemppaamiseen, kiukkuun ja itkuun kun toinen loukkaa ja itsekin sitten loukkaa. Lapsia saa lohduttaa ja antaa voimia heille että että kasvaisivat kunnon ihmisiksi, tästa kaikesta huolimatta.
Toivon sulle sydämestäni voimia lähteä huonosta liitosta!
Itse olen kuukausia nyt kerännyt niitä voimia itselleni ja tuntuu että olen valmis omaan elämään, vaikkei mulla ole tietoa mitä se oikeastaan on. Tiedän vain että haluan tästä pois!
Käytännön asioitten järjestely kannattaa tehdä harkiten ja rauhassa, suinpäin ei.
Valmista itsesi ja muu perheesi tulevaan ja varmista että sulla on käytännön asiat hallussa kun lähdet.
Onnea matkaan!
Jos suhde on tunteeton ja riitainen niin miksi jatkaa sitä lastenkaan takia? Asiantuntijat, ketä on ne asiantuntijat, jotka tietävät muiden perheiden puolesta sanoa sen mikä heidän lapsilleen on parasta. Meidän suhteessa parasta oli se, että älysimme muuttaa erilleen. Elämä oli tosi ahdistavaa ja lapset oli selvästi varuillaan, kun emme enää osanneet muuta kuin riidellä. Sen näki, että he kärsivät enemmän juuri siitä kodin synkästä ilmapiiristä. Ihan turhaa yrittää pelkästään lapsien takia pysytellä yhdessä. Meillä ero auttoi miettimään omaa suhdettamme ja antoi sille uudenlaisen pohjan ja tärkeintä on se, että näen ympärilläni nyt onnellisia, hymyileviä lapsia, joiden ei enää tarvitse piiloutua omaan huoneeseen välttyäkseen kuulemasta vanhempien jatkuvia, toistuvia riitoja.
Itse asuin 13 vuotta miehen ja kolmen lapsen kanssa.Mies oli aina vain töissä ja mä lasten kanssa kotona.Hänellä eka työ ja sitten huvit.Nykyyään hänellä huvit eka ja sitten työt.Otin lapset ja lähdin 4 vuotta aikaa pois ja muutin eri paikkakunnallle.Meillä ei lapset oikein ymmärtäneet meidän eroa kun oliviat niin pieniä.Isällä on uusi ja mulla on uusi mies ystävä mikä ei oikein tee kotihommia mitään muuta kun istuuu ja katsoo televisiota ja pelaa.Lasten kanssa ei kannata sellaista liitoa jatkaa mikä ei ole itsellekkään ole hyvä koska ajan myöden lapsetkin voivat tulla kärsineeksi.Neuvon ota ja lähde..
sillä siinä liitossa kärsivät sinä ja lapset.Olemme olleet asumuserossa jonkin aikaa.Pidimme liittoa pystyssä vain lasten tähden.Samaa tiuskimista ja huutoa myös meillä. Ja lapset tietenkin saivat osansa siitä.Tunsin olevani erittäin huono äiti.Eron jälkeen,mikä tietenkin oli järkytys lapsille, vanhin lapseni sanoi aika pian,että oli hyvä kun erottiin, kun äiti ja isi ovat nyt iloisempia ja hyvätuulisempia.Itsekkin tunnen oloni paremmaksi kuin aikoihin ja jaksan touhuta ja leikkiä lasten kanssa. Myös muut kotihommat maistuu paljon paremmalta.
Jaksamista ja auringonpaistetta sinulle!
Kärsit itse ja lapset lopeta jo älä mieti enempää...
teille kannustavista mielipiteistänne.
Auttaa paljon ajatusmaailmassani tällä hetkellä.
...minunkin puolestani. Tuntuu pahalta erota liitosta jossa miehellä ei ole enää rakkautta mutta minulla olisi. Lasten takia olisin ollut valmis jatkamaan ja suorastaan rukoilinkin miestäni yrittämään vielä. Ajattelin että en selviä yksin. Mulla on jo pitkään kuitenkin ollut paha olla; mies kun tiuskii, moittii eikä näe enää mitään hyvää minussa. Olet itkenyt lähes joka päivä ja pelännyt sitä hetkeä kun mies tulee töistä kotiin. Väkivaltaa ei ole ollut, ellei henkistä lasketa. Mies on kuitenkin päättänyt erota eikä siinä siis muu auta, sillä on jo uusi nainenkin katsottuna...
Teidän viesteistänne sain kuitenkin voimaa katsoa eteenpäin ja uskoa että tämä on oikea ratkaisu. Ehkä minäkin vielä joskus hymyilen...