Syksy alkoi muutosten merkeissä ja tunteet on aika sekaisin. Kahden vuoden suhde näyttää nyt kariutuneen ja muuttoa erilleen tehdään parasta aikaa. Viikonloppuna olisi tulossa vielä poikakaverin sukulaisten sukujuhlat, jonne en enää lähde mukaan..Yhteiseloa kesti huhtikuusta saakka, ja nyt jo on ero ilmassa. Ei oikein tiedä mihin enää uskoa.
Kahden viimeisen vuoden aikana olen kokenut toisen avoeron nelivuotisesta suhteesta, kun ex-avomieheni tylysti jätti minut toisen naisen takia. Hyvä ystäväni kuoli tammikuussa, juuri se joka auttoi minua tuon edellisen eroprosessin käsittelyssä. Nyt vielä tämä toinen avoero ja tuntuu että olen aivan tyhjän päällä.
Olenko todella niin paha ihminen ettei kanssani voi löytää onnea? Pilasin tämän suhteen taistelemalla tunteita ja menneitä vastaan ja se varmaan myrkytti meidät molemmat vähitellen toisiamme vastaan. Poikaystäväni mielestä häneltä on mennyt luottamus minuun, hän ei voi luottaa siihen että en enää muistuttaisi menenistä. Tein hirveän virheen suhteen alussa katsoessani hänen ex-suhteestaan kuvia. ne jäi kummittelemaan mieleeni ja en päässyt siitä yli. Ihmettelen suuresti miksei poikakaverini osannut auttaa minua silloin noissa asioissa, luulisi olevan maailman yksinkertaisinta kertoa tyttöystävälleen ettei menneistä kannattanut välittää. Päinvastoin. Hän antoi minun vaan riutua tuskassa ja murheessa. Enkä itsekään osannut itseäni auttaa.
Nyt olen saanut asunnon jonne muutan pienen koirani kanssa. Elämä alkaa alusta. Ihmettelen kuinka tätä taas jaksaa. Usko on mennyt parisuhteeseen ja luottamukseen, saati elämän pituiseen ihmissuhteeseen. Voiko kukaan rakastaa niin paljon että elämän ongelmat voitaisiin yhdessä ylittää, kasvaa vahvemmaksi yhdessä toisiamme tukien?
Olen saanut hirvittäviä paniikkikohtauksia tässä ihmissuhteessa kuluneen kesän aikana, en ole kokenut minkäänlaista yhteyttä poikakaverini kanssa. Onko olemassa oikeaa henkistä yhteyttä ihmiseen, joka voisi yhdistyä oikealla tavalla myös hellyyteen ja läheisyyteen?
Elämällä on jälleen vapaat kädet kohdallani osoittaa, miksi minun täytyy tätä tietä kulkea. Se vain tuntuu niin vaikealta ymmärtää, miksi tätä pitää jaksaa.
Kahden viimeisen vuoden aikana olen kokenut toisen avoeron nelivuotisesta suhteesta, kun ex-avomieheni tylysti jätti minut toisen naisen takia. Hyvä ystäväni kuoli tammikuussa, juuri se joka auttoi minua tuon edellisen eroprosessin käsittelyssä. Nyt vielä tämä toinen avoero ja tuntuu että olen aivan tyhjän päällä.
Olenko todella niin paha ihminen ettei kanssani voi löytää onnea? Pilasin tämän suhteen taistelemalla tunteita ja menneitä vastaan ja se varmaan myrkytti meidät molemmat vähitellen toisiamme vastaan. Poikaystäväni mielestä häneltä on mennyt luottamus minuun, hän ei voi luottaa siihen että en enää muistuttaisi menenistä. Tein hirveän virheen suhteen alussa katsoessani hänen ex-suhteestaan kuvia. ne jäi kummittelemaan mieleeni ja en päässyt siitä yli. Ihmettelen suuresti miksei poikakaverini osannut auttaa minua silloin noissa asioissa, luulisi olevan maailman yksinkertaisinta kertoa tyttöystävälleen ettei menneistä kannattanut välittää. Päinvastoin. Hän antoi minun vaan riutua tuskassa ja murheessa. Enkä itsekään osannut itseäni auttaa.
Nyt olen saanut asunnon jonne muutan pienen koirani kanssa. Elämä alkaa alusta. Ihmettelen kuinka tätä taas jaksaa. Usko on mennyt parisuhteeseen ja luottamukseen, saati elämän pituiseen ihmissuhteeseen. Voiko kukaan rakastaa niin paljon että elämän ongelmat voitaisiin yhdessä ylittää, kasvaa vahvemmaksi yhdessä toisiamme tukien?
Olen saanut hirvittäviä paniikkikohtauksia tässä ihmissuhteessa kuluneen kesän aikana, en ole kokenut minkäänlaista yhteyttä poikakaverini kanssa. Onko olemassa oikeaa henkistä yhteyttä ihmiseen, joka voisi yhdistyä oikealla tavalla myös hellyyteen ja läheisyyteen?
Elämällä on jälleen vapaat kädet kohdallani osoittaa, miksi minun täytyy tätä tietä kulkea. Se vain tuntuu niin vaikealta ymmärtää, miksi tätä pitää jaksaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, vaikka itse on valmis taistelemaan rakkaansa kanssa elaman kolhuja vastaan, ei voi paattaa asiaa rakkaansa kantilta. Aina se rakas ei ole valmis. Monet lopettavat suhteen aivan liian helposti, he luulevat etta kun joskus menee huonosti etta se on loppu ja se on vaara ja parempi loytyy varmasti. Varsinkin nuorten suhteissa, harvemmin ne kestavat. Ihmisten pitaa ymmartaa etta jos he haluavat elamanpituisen suhteen, on kolhut ja ongelmat kestettava koska niita tulee AINA olemaan, joka ikisen kanssa. Nama ihmiset jotka eivat sita tieda, sen kylla huomaavat ian myota ja jos ei huomaa jaavat vaille rakkautta loppujen lopuksi. Seuraavan kerran kun rakastut, koita jo alussa nahda millainen asenne miehella on ongelmiin, elamaan ja rakkauteen.
Olet kokenut kovia ja tunnen myötätuntoa. Haluaisin sanoa jotain viisasta ja lohduttavaa, mutta mieleen tulee vain yksi asia. Siis, kun etsit uutta rakkautta, odota niin kauan, että olet selvillä vesillä entisestä suhteesta. Siihen voi kulua jopa muutamia vuosiakin. Jos alat seurustella, ennenkuin olet henkisesti toipunut, viet vain samat ongelmat uuteen suhteeseen ja taas särkyy sydämiä.