Mieheni on koko puolivuotisen seurustelumme ajan puhellut laihduttamisesta, ja muutamaan otteeseen sitä yrittänytkin(mut vaan hetken)!
Kilot on vaan noussu ylöspäin, eikä maha ole enää mitään kovin mukavaa kateltavaa..
Nyttenki se on hirveesti käyny Hesellä ja syöny muuta roskaruokaa.
Miten siis voisin sille asiasta vihjaista ilman ettei se loukkaantuis ym.??
Kilot on vaan noussu ylöspäin, eikä maha ole enää mitään kovin mukavaa kateltavaa..
Nyttenki se on hirveesti käyny Hesellä ja syöny muuta roskaruokaa.
Miten siis voisin sille asiasta vihjaista ilman ettei se loukkaantuis ym.??
Vastaukset 9
Vanhimmat
sinä voi häntä siihen pakottaa tms.
Tietysti voit hieno varaisesti mainita itsensä kunnossa pidossa tai muuta mutta siihen se jääkin.
Tai ehdota jotain harrasta, menkää vaikka yhdessä kuntosalille =).
Sano, että aletaan yhdessä syömään terveellisesti. Ole itse hommassa mukana. Tehkää yhdessä ruokaa vaikka esileikkinä ja jälkkäriksi on sitten... Seksikin kuluttaa kaloreita. Yhteinen iltalenkki on terapiaa parisuhteelle, joten ala pyytää häntä kävelylle kanssasi ja samalla voitte jutella ja kattella luontoa... Meillä ainakin onnistui. 10 kg mieheltä lähti painoa pois. Itselläni ei ollut tarve laihtua, mutta kuntoni kohentui kuitenkin. Tuota ei saa lopettaa vaan siitä pitää tulla elämäntapa, ettei kilot tule takaisin.
Puoli vuotta sitten ehdotin että syötäis molemmat terveellisemmin. Mutta nyt puoli vuotta myöhemmin ite oon vaan laihtunu ja mieheni päinvastoin.
Lenkeille se ei suostu tulee =(
Minullakin on vähän ylipainoa, josta pitäisi päästä eroon.
Huumorintajua pitää miehellä olla. Olen monesti kertonut, kun takavuosilla muuan kuntoiluguru sanoi vatsaani osoittaen, että tuo pitää saada pois. Vastasin, että kyllä saan pituuteni mukaan painaa sen minkä silloin painoin. - Niin saisit, jos sinulla olisi lihaksia, vastasi guru. - Niitä kun sinulla ei ole, niin vatsasta ylimääräinen pois.
Viime kesänä sain inspiksen alkaa käymään lenkillä ja pyöräilemässä. Mies jäi aina kotiin kaikenlaisin tekosyin ja minä annoin hänen olla. Lopulta en enää pyytänyt mukaanikaan, huusin vaan heipat ovelta ja toteutin itseäni itsenäisesti.
Syksyllä mies osoitti merkkejä turhautumisesta kun meikän into ei lopahtanutkaan vaan jatkoin reippailua ja sen tulokset alkoivat jo näkyä kropassakin.
Minä kuuntelin hänen valitustaan, mutten ottanut kantaa suuntaan enkä toiseen, joten hän joutui itse päättämään mitä tekisi omalle tilanteelleen.
Talvella hän sitten ehdotti, että mentäis hiihtämään yhdessä. Niin tehtiin ja minä annoin hänen määrätä vauhdin. Lenkin jälkeen kiittelin häntä hyvästä ideasta ja mukavasta seurasta yms. Parin päivän päästä hän ehdotti kävelylenkkiä ja niin sitä taas mentiin.
Ja hyvin on innostusta riittänyt siitä lähtien, molemmilla.
Mieheni ei ole yhtä kurinalainen kuntoilija kuin minä ja kaipaa kovasti vaihtelua lajien suhteen. Ei se mitään, pääasia, että tykkää nyt liikkua eikä löhötä sohvalla niin kuin ennen.
Painoakin on pudonnut jo näkyvästi ja toivon mukaan tästä liikkumisesta tulee pysyvä elämäntapa hällekin.
Että tällanen tarina täältä meiltä päin. : )
munki poikaystävä vaan kittaa kaljaa..ja mitäs siitä syntyykään kaljamaha tietenki!!! Enkä tykkää semmosesta ollenkaan..!! Ite sanoin sille että kaljasta tulee vaan kaljamaha ja se huomas heti vihjailuni..mutta laiskuuden vuoksi ei aijo asialle sen kummempaa tehdä =(
kun et tuputtanut asiaa..ei kukaan kaupasta osta kamaa jota oikein tuputetaan..varsinkin jos ostos edellyttää liikuntaa, eli itse pitää asia mieltää..
se sitten siitä, kun älyää katsoa niihin sopivalla hetkellä..tai sitten on tosi itseriittoinen tyyppi.
Ja aina voi sanoa että..hei sulla roikkuu jotain "tuolla"..saattaa jopa katsoa sinne ja jos näkee ilman peiliä, huolehdit turhaan..
ainakaan sillä,että koko ajan toitotat toiselle tätä "Laihduta, Laihduta" virttä.Ehkä kannattaisi antaa toisen olla sellainen kun on tai sitten vaihdat ukkoa jos vanha ei kiinnosta!