Hankin kissani 7 vuotta sitten kodittomien kissojen yhdistyksestä. Koko pentue oli hylätty korissa kissatalon portaille pentujen ollessa arviolta 4-5 viikkoisia (ehkä nuorempiakin?). Kattini oli pienenä kovin raju leikeissään, puri ja raapi raivokkaasti ja tuhosi huonekaluja. Lopulta ikä, rauhallisempi kissakaveri ja leikkaaminen rauhoittivat pikkuneitiä.
Välillä vieläkin prinsessani saa järkyttäviä raivokohtauksia (esim. viimeeksi kun estin sitä karkaamasta ikkunasta), hyökkää päälle purren ja raapien. Vedellä suihkuttelu ei auta, ainoa mikä tehoaa on pistää kissa jäähylle yksin toiseen huoneeseen. Se myös rökittää ärsyyntyessään (mitä tapahtuu valitettavan usein, heti kun prinsessa ei saa tahtoaan läpi) kissakaveriaan joka kurjasta kohtelustaan huolimatta aina kulkee huolehtien pikkuneidin perässä. Olen testannut Feliway-haihdutinta ilman mitään muutosta.
Kysyisinkin kokemuksia muilta "häiriintyneiden" kissojen omistajilta, miten pärjäätte kattinne kanssa? Itse olen jo tottunut prinsessani tuliseen luonteeseen ja muistan aina kieltää vieraita koskemasta neitiin, luvaton silittelijä saa nimittäin samantien kynsistä. Jos kisu itse päättää tulla syliin sitä saa kyllä paijata aika rauhassa, pienellä varauksella tosin silloinkin.
Kuulin kaveriltani, että liian aikaisin vieroitetuista kissoista tulee hyvin helposti vähän viksahtaneita, onko kokemusta?
Itse osaan kyllä varoa neidin ailahtelevaa luonnetta, mutta sen kissakaveria käy välillä sääliksi...
Liian nuorena vieroitettu
6
752
Vastaukset
- ....
Tuskinpa on liian nuoresta luovutuksesta johtuvaa, taitaa olla raivohullu katti luonnostaan..
- varhain vierotettu
Kyllä nuo tosiaan klassisia liian varhaisen vieroituksen oireita ovat; moni leimaa kissan raivohulluksi tiedostamatta todellista syytä kissan käytökselle.
Lapsuudenkotini ensimmäinen kissa oli samaa maata; tosin otimme sen itse tietämättöminä liian nuorena, 8-viikkoisena (sisarukset olivat lähteneet maailmalle jo aiemmin, joten painikavereita sillä ei ollut noinkaan kauaa). Sillä oli tapana vaania kaikkien ovien takana ja käydä pahaa-aavistamattoman kulkijan jalkaan kiinni koko voimallaan. Se kun ei ollut ehtinyt liian varhaisen vieroituksen takia oppia leikin rajoja, eikä esimerkiksi ymmärtänyt, että irtikin pitäisi päästää...
Sen kanssa sai aina olla varuillaan, ettei vaan tullut häirinneeksi arvon herraa, ja sen ilmeitä ja eleitä oppi ajan myötä lukemaan niin, että onnistuneet hyökkäykset vähenivät. Vieraat eivät koskaan uskaltaneet kissaa silittää, vaikkei se koskaan vieraiden kimppuun hyökännytkään.
Kissan ollessa 6-vuotias otimme sille aran kaverin, joka oli juuri niin harmiton, että poika hyväksyi sen. Kyllähän se toista rökitti, mutta enimmäkseen olivat yllättäen kavereita keskenään. Seura rauhoittikin "hirviötä" aika lailla.
Kissa eli 14-vuotiaaksi, ja viimeisinä vuosina sen hyökkäilyt kävivät yhä harvinaisemmiksi. Jotenkin kissan kanssa vain oppi elämään. Mutta tuon episodin takia jaksan nykyään loputtomasti valistaa ihmisiä siitä, kuinka tärkeää on pitä kiinni pennun 12-viikon luovutusiästä. Kaiken kaikkiaan kissan käytöksestä ja tarpeista tiedetään nykyään niin paljon enemmän kuin tuolloin, että hyvä ja asiallinen kissakirja kuuluisi kyllä jokaisen kissanottoa harkitsevan peruslukemistoon, jotta tällaisilta tapauksilta vältyttäisiin.
Ainahan tulee olemaan näitä hylättyjä löytöläisiä, joiden kanssa on vaan opittava elämään. Nostan suuresti hattua niille, jotka viitsivät tällaisia kissoja ottaa ja niistä huolehtia :) - Kati-74
varhain vierotettu kirjoitti:
Kyllä nuo tosiaan klassisia liian varhaisen vieroituksen oireita ovat; moni leimaa kissan raivohulluksi tiedostamatta todellista syytä kissan käytökselle.
Lapsuudenkotini ensimmäinen kissa oli samaa maata; tosin otimme sen itse tietämättöminä liian nuorena, 8-viikkoisena (sisarukset olivat lähteneet maailmalle jo aiemmin, joten painikavereita sillä ei ollut noinkaan kauaa). Sillä oli tapana vaania kaikkien ovien takana ja käydä pahaa-aavistamattoman kulkijan jalkaan kiinni koko voimallaan. Se kun ei ollut ehtinyt liian varhaisen vieroituksen takia oppia leikin rajoja, eikä esimerkiksi ymmärtänyt, että irtikin pitäisi päästää...
Sen kanssa sai aina olla varuillaan, ettei vaan tullut häirinneeksi arvon herraa, ja sen ilmeitä ja eleitä oppi ajan myötä lukemaan niin, että onnistuneet hyökkäykset vähenivät. Vieraat eivät koskaan uskaltaneet kissaa silittää, vaikkei se koskaan vieraiden kimppuun hyökännytkään.
Kissan ollessa 6-vuotias otimme sille aran kaverin, joka oli juuri niin harmiton, että poika hyväksyi sen. Kyllähän se toista rökitti, mutta enimmäkseen olivat yllättäen kavereita keskenään. Seura rauhoittikin "hirviötä" aika lailla.
Kissa eli 14-vuotiaaksi, ja viimeisinä vuosina sen hyökkäilyt kävivät yhä harvinaisemmiksi. Jotenkin kissan kanssa vain oppi elämään. Mutta tuon episodin takia jaksan nykyään loputtomasti valistaa ihmisiä siitä, kuinka tärkeää on pitä kiinni pennun 12-viikon luovutusiästä. Kaiken kaikkiaan kissan käytöksestä ja tarpeista tiedetään nykyään niin paljon enemmän kuin tuolloin, että hyvä ja asiallinen kissakirja kuuluisi kyllä jokaisen kissanottoa harkitsevan peruslukemistoon, jotta tällaisilta tapauksilta vältyttäisiin.
Ainahan tulee olemaan näitä hylättyjä löytöläisiä, joiden kanssa on vaan opittava elämään. Nostan suuresti hattua niille, jotka viitsivät tällaisia kissoja ottaa ja niistä huolehtia :)Meilläkin on liian nuorena vieroitettu maatiaiskolli. Hakiessamme sitä aikoinaan luovuttaja sanoi sen kyllä olevan luovutusikäinen, todellisuudessa Mosse taisi olla hädintuskin 8 viikkoa joko sitten 12. Minä meillä olen saanut silloin tällöin yrittää kynsin ja hampain käsivarressa roikkuvaa kissaa irti. Ei mikään helppo homma : (
Mosse on käynyt yleensä minun kimppuuni ( pari kertaa tytön) Yleensä olen joko puhunut puhelimessa tai meillä on ollut vieraita (oliskohan herra mustis). Nyt *kop kop* poitsu on rauhoittunut, viimeisestä raivarista on jo aikaa yli vuosi, Mosse täyttää loka-marraskuussa 7-v. Leikkaus aikoinaan ei noita raivareja hillinnyt.
Olemmekin nyt antaneet Mosselle paljon huomiota ja syliä kun taloon saapui 2,5 viikkoa sitten kissanpentu. Pentua kohtaan ei käyttäydy mitenkään epänormaalia hyökkäävämmin, jopa leikkii pennun kanssa välillä.
Täytyy myöntää että muutamia kertoja on tehnyt mieli vääntää Mosselta niskat nurin kun on saanut paikkailla sen repimää käsivartta. Mutta kissa on muuten aivan ihana ja kovasti sylissä viihtyvä kehrääjä. Olen myös oppinut tulkitsemaan koska herran on viisainta antaa olla omissa oloissaan jos ei halua itseään reikiä täyteen.
Meillä siis auttoi vain aika.
- agressiokissa
Luulen, että meidän kissammekin on aikoinaan vieroitettu liian nuorena. Niin kovasti tutulta kuulostavat nuo mainitsemasi piirteet. En tiedä minkä ikäisenä tuo meidän kisuli on oikeasti vieroitettu, koska se tuli meille mutkan kautta, eli se oli jo luovutettu perheeseen, joka sitten laittoi sen eteenpäin (sanoivat syyksi allergian, tiedä siitä sitten mikä se oikea syy oli)... Varsinkin nuorempana tuo neiti oli tosi aggressiivinen, mutta onneksi leikkaaminen rauhoitti sitä jonkin verran. Nyt se täyttää pian 4 vuotta, ja on onneksi rauhoittunut vielä enemmän.
Se myös hyökkäilee välillä ihmisten jalkoihin. Sitä ei saa ottaa syliin, tai muuten se raapii ja puree (ja se puree tosissaan). Nykyään se kyllä tulee joskus itse syliin, ja useasti esim. sohvan selkänojalle kehräämään, jolloin sitä saa silittää ja helliä. Toisinaan se on hyvinkin hellyydenkipeä ja nukkuu usein öisin joko minun tai mieheni tyynyllä. Ajan myötä ollaan opittu "lukemaan" kissamme ilmeitä ja eleitä, eikä mennä lähelle jos neiti näyttää ärtyisältä. Vieraita pitää kyllä aina varoittaa, että kissa saattaa raapaista tai purra.
Mutta tosiaan, kyllä tuohon käytökseen on tottunut, ja noita "agrekohtauksia" huomioon ottamatta, muuten se on kyllä niin ihana ja suloinen kissa kuin olla voi. - "kissaemo"
Moikka vaan sulle ja kaikille muillekin häirikkökissan omistajille.Itsellänikin on ollut omalaatuinen kissapeto,joka pentuna oli kylmästi heitetty pihalle.Oli luultavasti noin 4kk;n ikäinen, kun tuli meille, tai lähinnä löydettiin mummojen kepittämisen keskeltä.Oli rassukka etsinyt ruokaa ja lämpöä itselleen.Ensimmäiset vuodet menivät varoen, milloin kissa vaanii jalkoja ja heiluvia käsiä,Öisin ei passanut liikuttaa varpaita peiton alla jos kissa lähettyvillä, tai sai tuntea herran mahdin oikein kunnolla.Silittää ei saanut , kuin muutaman kerran ja suosiolla lopettaa, tai tunsi kyllä ihollaan herran mahdin. Vieraille piti antaa lupa koskea vain omalla vastuullaan.Tosin lapsille ei tehnyt koskaan pahaa,nukkui jopa usein ystävättäreni vauvan vieressä aivan rauhallisena.Tietysti äidin omalla vastuulla ja silmälläpidon alaisena.Itseäni kyllä hirvitti ajatus "peto"vauvan kanssa samalla tyynyllä,,,Tämä "petoni"oli sisäkissa ja ilmeisesti vartioi reviiriään, koska rauhoittui melkoisesti kun pääsi juoksemaan vapaasti luontoon.Muutettiin omakotitaloon meren rannalle ja johan alkoi saalista ilmestyä näytille.Milloin tuli hiiri, päästäinen, myyrä, lintu tai vesirotta suussaan ja ylpeänä kuin suurempikin herra.Joten tsemppiä sulle "häirikkökissan"omistaja,,,Ei ollut mitään helppoa, mutta päivääkään en kadu, enkä kissaa olisi ikimaailmassa antanut pois, koska olin ottanut uuden perheen jäsenen "lapsen"kotiini.Tämä mahtiherra eli miltei 14vuotiaaksi ja olin saattamassa sen viimeiselle matkalle.Ja mikä ironisinta, ennen viimeisiä sydänmenlyöntejä herra vinkkaili kuin paraskin flirttaaja.Joten pärjäät kyllä kissasi kanssa ,jos vain haluat,,,Ja haluathan sinä ,,,,,,
- Ongelmakissa
Kiva kuulla, että muutkin ovat jaksaneet moisia sekopäitä hoivata. Ei muakaan kaduta että prinsessan hain kaverikseni, vaikka se varsin säpäkkä pakkaus onkin.
Nyt jo mietin, että kun kissoistani joskus (toivottavasti ei vielä ainakaan 10 vuoteen!) aika jättää, hankkisin samanlaisen ongelmakimpun. Vaikka etenkin alku oli yhtä helvettiä, tavallaan on hyvin palkitsevaa kun raivopäästä saa kärsivällisyydellä ja rakkaudella edes jotenkin normaalin kissakaverin. Ja mua myös huolettaa, ettei kovin moni jaksa ymmärtää noita hylättyjä ja kovia kokeneita poloisia...
Ihanaa että löytyy muitakin pitkäpinnaisia, koitetaan jaksaa "hirviöittemme" kanssa, kaikki ne ilkeämmät temput unohtuu kyllä heti kun prinsessa vapaaehtoisesti käpertyy rinnan päälle nukkumaan -tosin silloinkin on syytä välttää äkiiliikkeitä...=)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Missä kokoomuksen naiset?
Hähmäistä ukkotarinaa kuultu koko viikonloppu. Kukaan ei ole kokoomuksessa edes yrittänyt pitää naisten puolta. Jopa1343774Finland is now Petter place
Audin B-ryhmän ralliautolla saatiin kansa voimaan hyvin. Kiitos kokoomus huumoripläjäyksestä.362454Ilman Stadia Suomessa ei olisi kunnon lihajalosteita
HK, Helsingin makkaratehdas, Votkin, mitä näitä nyt onkaan. Böndellä ei ole kunnollisia jalostajia.1442098Jorma Lind kuollut
Ylen uutisankkurina 40 vuotta toiminut Jorma Lind on kuollut 85-vuotiaana. https://yle.fi/a/74-20230265 ARVl on näet171048Toivon että kuulut elämääni
Mutta aika näyttää miten läheisesti. Lupaan kertoa jossain sivulauseessa, kun muutan paikkaa.701031- 46905
Mahdatko ymmärtää sitä
Mä en selviä jollei me jutella kunnolla. Tarvitsen sua siihen. Etkä sä voi sitä tietää kun en ole ilmaissut mutta olen63876En unohda sua
En vaan unohda sua. Eikä se näköjään ole tarkoituskaan. Rakastan sua sitten omalla tavalla kauempaa kun mikään muu ei on31855- 43790
Kyllä nainenkin voi ottaa yhteyttä
Ja on ihan kiva jos ottaa yhteyttä mieheen. Minä ainakin olisin onnessani jos nainen ottaisi yhteyttä. mies97772