Elämä myllerryksessä

eivät tunnetusti puhu tunteistaan paitsi juuri kännissä.

Poikaystävänikään ei koskaan selvänä kerro jos mieltä kaivertaa jokin miten toimin tms mutta auta armias kun hän on juonut niin asiat tulevat ja ei niin kauniisti, välttämättä.

Siinä onkin pähkinä purtavaksi. Kännissä niiden kanssa ei voi asiallisesti keskustella ja selvänä "ei ole mitään ongelmaa, älä taas aloita..."

Huoh.

Eiköhän hän halua olla kanssasi kun olette olleet niin kauankin yhdessä ja kyllähän sekin jotain kertoo, että puhuu lasten teosta kanssasi, vaikkakin kännissä.

En tiedä minkä ikäinen miehesi on mutta et sinäkään järin vanha vielä ole, onhan teillä aikaa lapsia tehdä myöhemminkin.
Miestäsi luultavasti kiehtoo ajatus lapsista mutta selvänä ajatus "pelottaakin" tai hän kokee ettei olekaan vielä valmis.

Eipä sitä muksua kande hommata ennen kuin selvitätte keskinäiset välinne. Pitäis vaan istuskella alas puhumaan asioista vakavasti ja selvinpäin aina sillon tällön, niin kuin aikuiset konsanaan.
Joskus sellaisen "istunnon" järkkääminen vaatii hiukan pakottamistakin, että päästään alkuun ja eteenpäin.

Syyllisyyden tunteet pitäis ainakin puida pois tieltä, nuo tunteet, jotka saa ihmisen möläyttelemään jopa loukkauksia, kuten miehesi on sulle möläytellyt.
Hän yritti puolustautua kun koki syyllisenä joutuvansa seinää vasten, ja hyökkäyshän on spontaanisti "paras" puolustus.

Lapsen syntymän mukana elämä muuttuu hyvin konkreettiseksi. Naisella on yhtäkkiä kädet täynnä sitä lasta ja mies saa etsiä itse oman paikkansa siinä kolmiosuhteessa. Jos suhde puolisoon on vähän epäselvä jo valmiiksi, ei lapsen "väliintulo" automaattisesti selvitä sitä.

Varmasti kumppanisi tuntee pelkoakin isyyttä kohtaan, onhan se iso elämänmuutos ja te olette vielä nuoria. Hän ei ilmeisesti kehtaa puhua peloistaan sulle ettet sä pettyis, huolestuis tms. Hän on ehkä kokenut helpompana puhua fiiliksistään vieraalle ihmiselle, esim. sille toiselle naiselle. Tai sitten se toinen on toiminut pakotienä kun parisuhteessa on nostettu eteen kysymyksiä, joihin nuorimies ei osaa vielä vastata.
Mene ja tiedä.
Eri ihmiset käyttäytyvät isojen elämänmuutosten edessä eri tavoin. Ymmärrystä siis, puolin ja toisin.

..vielä sitä lapsen tekoa. Mun mielestä se pitää olla molempien toive ja vielä vahva sellainen.
Näyttäis siltä, että mies kännissä lupailee sulle, ehkä siitä syystä, että sais pitää sut. JOS hän oikeasti haluaisi lapsen, hän kyllä puhuisi siitä selvinkin päin ja kyllä siitä pitää puhua jonkin aikaakin, että olette molemmat aivan varmoja.

Mua ihmetyttää, ettet lähes 6-vuoden suhteen jälkeen vielä tiedä mitä miehes haluaa susta.
Voihan sitä aina kovistella miestä puhumaan asiat selviks, mutta mä luulen, että siinä tilanteessa mies puhuu mitä sattuu, siis mitä sinä haluat kuulla. Tai suuttuu ja taas on riita päällä.
Toiset miehet (JA naiset) eivät vain ole kovin verbaalisia, eikä siinä, ainakaan näin miestä tuntematta, mitään neuvoa osaa. Sun sen luulis parhaiten jo tietävän, miten miehen saa puhumaan.

Tässä vaiheessa kyllä kannattaa todella miettiä sitä lapsen tekoa, haluatko sä lapsen tuohon tilanteeseen?
Sehän on vanha totuus, ettei se lapsi ratkaise ongelmia. Saattaa jopa lisätä niitä.
Toivon, että löydät(tte) jonkun ratkaisun.

Jos teillä nyt jo kriisiä ja mies pettänyt, voit olla varma että lapsien myötä suhdetta koetellaan vielä kovemmin. Mieti miten miehesi tulisi sinuun suhtautumaan kun raskauteen; jaksaako hieroa kipeitä jalkojasi, laittaa sinulle ruokaa kun itseäsi kuvottaa ja oksettaa, rakastaa sinua lisäkiloinesi. Jos nyt jo koet tuskaa öitä valvoessasi, mieti miltä yöt tuntuisi kun valvoisit miehesi piittaamatta yksin vauvan liikkeitä tuntien, kyyneli silmässä. Älä tee samaa virhettä kuin minä!