Kerron miehelle miten paljon häntä rakastan. Höpötän hänelle miten häntä haluan ja millaisia tunteita hän saa minussa aikaan. Puhun muutenkin paljon omista ajatuksistani ja tunteistani jne.
Hän ei puhu minulle mitään. Kosketuksellaan hän kuitenkin välittää samaa asiaa, näin olen ainakin aistinut. Välistä tulee kuitenkin ihan pöhkö olo kun jatkan yksinpuheluani ja toinen ei sano mitään.
Jälkeenpäin suorastaan kaduttaa olenko hullu kun puhun- pitäisikö puhumattomalle miehelle olla itsekin puhumatta? Se kuitenkin olisi luonteelleni vaikeaa.
Kuinka ihanaa olisikaan kuulla itsekin jotain miehen suusta joskus, imartelua, tunteista puhumista, sitä että toinen rakastaa minua jne. On onnellinen kanssani jne. On ehkä hullua haluta kuulla sellaista koska ihmiset ovat erilaisia, pitäsi varmasti olla tyytyväinen että mies on ihana ja rakastan häntä. Mutta miten paljon nauttisin siitä kun hän myös puhuisi jotain...
Joskus tekisi mieli kirkua "sano jotain please"....
Hän ei puhu minulle mitään. Kosketuksellaan hän kuitenkin välittää samaa asiaa, näin olen ainakin aistinut. Välistä tulee kuitenkin ihan pöhkö olo kun jatkan yksinpuheluani ja toinen ei sano mitään.
Jälkeenpäin suorastaan kaduttaa olenko hullu kun puhun- pitäisikö puhumattomalle miehelle olla itsekin puhumatta? Se kuitenkin olisi luonteelleni vaikeaa.
Kuinka ihanaa olisikaan kuulla itsekin jotain miehen suusta joskus, imartelua, tunteista puhumista, sitä että toinen rakastaa minua jne. On onnellinen kanssani jne. On ehkä hullua haluta kuulla sellaista koska ihmiset ovat erilaisia, pitäsi varmasti olla tyytyväinen että mies on ihana ja rakastan häntä. Mutta miten paljon nauttisin siitä kun hän myös puhuisi jotain...
Joskus tekisi mieli kirkua "sano jotain please"....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla oli samanlainen ongelma ex:n kanssa. Hän kyllä piti hellyydestä ja kun juttelin hänelle, mutta hän halusi olla pelkästään vastaanottavana osapuolena. Mä jäin ilman. Mulle ei ollut mitään hyötyä koko suhteesta, kun näin jälkeenpäin ajatellaan.
Ihmisillä on erilaisia tarpeita, sun miehes ei välttämättä vaan tarvitse kommunikointia. Tai sitten hän on itsekäs ja paistattelee vaan sinun suosiossasi.
Jos kuitenkin uskot, että mies näyttää tunteensa teoilla. Kyllä sen tuntemisen tietää sanomattakin...eri asia,jos et ole varma. Nosta siis kissa pöydälle ja puhu asiasta,jos epäilyttää.
Tosi asia on, että ihmiset näyttävät tunteensa eri tavoilla. Itse olen hyvinkin puhelias nainen muuten, mutta rakastan,rakastan kultaihanapuppeli jne. tuntuu minusta kornilta lässytykseltä,toki joskus on ihanaa sanoa ja kuulla , mutta usein minulle riittää se tunne, että tiedän ja näen toisesta, että tämä rakastaa.
ettet vain käytä miestä korvana. jos haluat häntä kuunnella miksi se ei tapahdu hänen ehdoillaan.hyvin äkkiä itse päädyin tilanteeseen jossa minua ei kuunneltu mutta minulle puhuttiin,jos yritin keskustella aiheesta-minut tyrmättiin. Joten opin hyvin äkkiä teeskentelemään kuuntelemista ja näyttämään sympaattista kuuntelijaa.
eräänä päivänä kun vaimo tulee kotiin, en ole paikalla "kuuntelemassa", tuskin huomaakaan joten sillä että lähden on tuskin merkitystä.
Haloo miten voi kuunnella puhumatonta? Lukea ajatuksia vai?
Luulen että miehelläsi olisi paljonkin puhuttavaa, jos hän vain saisi kuuntelijan.
Sinun kaltaisiasi naisia on maailma täynnä. Täytätte eetterin puheellanne. Ette osaa kuunnella, ette arvosta toisen ajatuksia, haluaisitte jopa määrätä toisen puheen sisällön ja ajatusmaailman, haluatte toisen olevan kaikesta samaa mieltä teidän kanssanne, ette kestä jos toinen esittää omia eriäviä näkemyksiään asioista, siinä varmaankin perimmäinen syy miehesi puhumattomuuteen.
Toivonpa miehesi puolesta, että hän tajuaa nostaa kytkintä. Sillä sinä tuskin kykenet muuttumaan.
ei vielä tarttis nostella kytkintä. puhut kyllä varmaan joskus liikaa. kun kuulostat äskeisessä jutussas ihan minulle :-) tiedän nääs ittekkin, että usein minäkin innostun, tykkään puhua ja selvittää varsinkin parisuhdeasioita ja usein huomaamattani sanon, että mikset sinä niin ja mikset sinä noin ja olisit sellanen ja olisit tollanen.... se on vaatimista omilla ehdoilla, sit toinen ei uskalla enää mitään, ja jää mykäksi, on todennut että on paree jos hän on vaan hiljaa kun tuolle ei kelpaa kuitenkaa mikään mitä teen...
kuulostaako tutulle......
neuvoni sulle ja mulle:
kuuntele enemmän puhu vähemmän, älä vaadi vaan kannusta innosta ole kiva tee sitä mitstä toinen innostuu ole epäitsekäs....
Olet väärässä. Minua on sanottu hyväksi kuuntelijaksi. Kuuntelen mielelläni toisten mielipiteitä. Ymmärsit väärin ja kuulostat katkeroituneelta, varmasti huonoja kokemuksia naisista josta olen pahoillani.
Tiedäthän sanonnan Vaikeneminen on kultaa.
Yleensäottaen miehet ovat kineettisiä persoonia, ja he antavat tekojen puhua puolestaan. Ei häntä suinkaan häiritse se että sinä puhut paljon, vaan ehkäpä hänestä on mukava kuunnella höpöttelyäsi.
Jos tahdot asiaan muutosta, niin ota asia puheeksi ystäväsi kanssa. Sellaisen johon myös miehesi luottaa ja tulee toimeen. Käske sen kertoa että sinä kaipaat myös rakkauden tunnustuksen sanomista...
Siinä on riskisnsä mut tapa se missä muutkin.
Miten se sut iski jos on niin puhumaton. Nainen valitsee puolisonsa, joten sitä saa mitä tilaa.
Meillä on ihan normaalia että minä pölötän jokaisen mieleen tulevan jutun ja mies kuuntelee tai on kuuntelevinaan. Ei haittaa, jos kysyn jotain ja hän havahtuu kysymään että mitämitä. Minun juttuni eivät ole maailman tärkeimpiä, mutta jos pakotettaisiin olemaan hiljaa, niin se loukkaisi. Huvittavin juttu oli kerran, kun kysyin miehen kaverilta, onko tämä valittanut jostain minun piirteestäni. Miehillä nimittäin tuntuu olevan tapana valittaa kavereille kovaa kohtaloaan.. Kaveri vastasi hetken mietittyään, että ei, ei edes minun puheripulista.. Eli minä olen tunnettu suulaudestani, varsinkin jos laitetaan olut käteen ;)
Toisinaan on kuitenkin ihana löhöillä yhdessä, molemmat puhumatta. Silitellä hiljakseen toisen vartaloa, kosketella. Muutama sana ehkä siellä täällä, muttei juurikaan lauseita.