Suhde on parin vuoden mittainen. Seksielämä on kuihtunut yhteenmuuton ja suhteen ongelmien vuoksi lähes olemattomiin. Ongelmat on ratkottu mutta sängyn puolella ei tapahdu enää mitään.
Aikani jaksoin ehdotella seksiä mutta se aika on jo mennyt.
Ennen niin himoittava nainen ei enää sytytä, sen 500 kertaa kun olen saanut olla ilman ehdottaessani on tehnyt tehtävänsä.Olen katkera ja kyrpiintynyt.
En haluaisi olla tämänlainen, haluaisin olla se hauska hyväntuulinen Mies jolla on koko ajan pilkettä silmäkulmassa. Tai no, onhan sitä muttei enää kotona.
Seksielämä muutenkin lähti menemään yhteenmuuton jälkeen alamäkeä.Avopuoliso ei taida vieläkään tietää mistä oikeasti pidän sängyssä, eikä tule tietämäänkään kun seksi ei merkitse hänelle mitään.Kerran pari kuussa meillä on jotain ja se siitä.
Asiat ovat kipeitä ja niistä joskus puhuttiin muttei mikään kuiteskaan ole muuttunut.
Kertokaa, kannattaako tällaista suhdetta jatkaa, rakkautta kyllä riittää mutta elääkö sillä?
En siis halua enää puolisoani,kerjääminen on loppu.Taitaa olla tyytyväinen kun en enää ehdottele.
Aikani jaksoin ehdotella seksiä mutta se aika on jo mennyt.
Ennen niin himoittava nainen ei enää sytytä, sen 500 kertaa kun olen saanut olla ilman ehdottaessani on tehnyt tehtävänsä.Olen katkera ja kyrpiintynyt.
En haluaisi olla tämänlainen, haluaisin olla se hauska hyväntuulinen Mies jolla on koko ajan pilkettä silmäkulmassa. Tai no, onhan sitä muttei enää kotona.
Seksielämä muutenkin lähti menemään yhteenmuuton jälkeen alamäkeä.Avopuoliso ei taida vieläkään tietää mistä oikeasti pidän sängyssä, eikä tule tietämäänkään kun seksi ei merkitse hänelle mitään.Kerran pari kuussa meillä on jotain ja se siitä.
Asiat ovat kipeitä ja niistä joskus puhuttiin muttei mikään kuiteskaan ole muuttunut.
Kertokaa, kannattaako tällaista suhdetta jatkaa, rakkautta kyllä riittää mutta elääkö sillä?
En siis halua enää puolisoani,kerjääminen on loppu.Taitaa olla tyytyväinen kun en enää ehdottele.
Vastaukset 17
Vanhimmat
erosin 3vuoden jälkeen, viimeinen vuosi käytännöllisesti katsoen ilman seksiä.
ja hän lähti, en minä.
nainen valitteli aina jotain ja haastoi riitaa joka asiasta, nyt erottua totuus on paljastunut.
hän ei vaan enään välittänyt minusta "sillä tavalla". seksi jäi, olin kireä jatkuvasti, tapeltiin vielä enemmän. ei ole hirveän mukavaa masturboida salaa yhteisessä kodissa kun ei saa edes koskea omaan tyttöystäväänsä.
nykyään hän on kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa.
voin sanoa että kaksi kuukautta meni usvassa, ahdisti ja pelotti.
nyt olen elämäni kunnossa.
kuulostaa pahalta, mutta
erotkaa.
Puolisollasi on teinioireita.Taidatte olla aika nuoria?
Elämä pyörii oman navan ympärillä ja muita ei tarvitse ajatella.Tai jos ajatellaan niin tehdään ne asiat oman mielen mukaan silloin kun se itselle sopii.
Kun on saatu mies nalkkiin niin sitten ei tarvitse enää mielistellä.ja vaikka se seksi olisikin hyvää niin se on ainakin hyvä keino kiusata ja kiristää toista.No kuka tahasa mies sen tietää-jos ei seksi toimi niin ei se suhdekaan voi kauaa toimia.
Ei sun nainen rakasta sua, se rakastaa itseään.
Joillekin miehille näyttää seksi olevan yhdessäolemisessa ainoa yhteinen asia.
Nainen odottaa suhteelta paljon muutakin, jos mitään muuta ei ole, alkaa tuntea itsensä vain piiaksi ja palvelijaksi kaikissa asioissa.
Sitä myöten menee kiinnostus myös siihen ainoaan, mikä miestä kiinnostaa.
tiedän että naisille suhde on enemmänkin henkistä kuin fyysistä. Miehille se on päinvastoin.
Puolisoni on saanut minulta kaiken mitä on osannut pyytää.Osallistun kotitöihin, laitan ruokaa ja siivoan, kehun, hellin ja muutakin.meillä hoidetaan asiat yhdessä tai erikseen mutta molemmat hoitavat kotia.
Harrastuksillekkin jää aikaa ja ystäville.
Kysymys onkin siitä ettei häntä kiinnosta eikä hän tee asialle mitään, puute on minun ongelmani, ei hänen.
Aika vahva yleistys, että naisille seksi merkitsee vähemmän kuin miehille. Sekä miehien että naisien seksin tarve ja kiinnostus vaihtelee. Tärkeintä lienee löytää kumppani, jonka tarpeet ovat suurin piirtein samat kuin itsellä. Täydellistä partneria tuskin löytyy, mutta onhan se ongelma, jos toinen haluaa kerran päivässä ja toinen kerran viikossa.
Tuosta seksiasiasta muodostuu teille kyllä ajan mittaan elämää suurempi ongelma, jos ette saa siihen apua. Jos puolisosi on sitä mieltä, ettei ongelmaa olekaan, eipä tule monta vaihtoehtoa mieleen. Puolisollesi seksielämä voi olla riittävää ja silloin ei ulkopuolisen avun hakeminenkaan auta.
Taisivat odotukset yhdessä asumisen suhteen pettää pahasti toiselta osapuolelta, ei kiinnostus muuten voi yht'äkkiä mennä.
Ei sillä pelkällä rakkaudella elä. Se on kylmä totuus. Ajatteleppa, mikä on tilanne viiden vuoden päästä samalla menolla. Te voitte tosiaankin hajottaa toisenne tuolla asialla. Se voi olla, että halunne ei kohtaa koskaan.
Heti ei tietenkään kannata lyödä hanskoja tiskiin. Selvitä nyt, mikä naistasi vaivaa, vaivaako mikään. Jos ei vaivaa, vaikea sitä on toista yrittää muuttaa mieleisekseen. Se on vaan hyväksyttävä, että naisesi ei tarvitse/halua seksiä samalla lailla, kun sinä.
Ei parisuhde ilman seksiä tunnu toimivan... Seksi tai sen puute lienee meilläkin ollut ongelma alusta asti. En koe olevani haluttava nainen, vaikka hän sellaisena sanoo minua pitävänsä. Rakkautta on, mutta en vielä piirun verran alle kolmekymppisenä halua luopua seksistä edes suuren rakkauteni tähden. Tiedän, että mies rakastaa minua todella, mutta en voi kuvitellakaan, että jaksaisin elää seuraavat 50 vuotta ilman tyydyttävää seksiä. Silloin, kun seksiä nykyään olisi, en enää itse jaksa olla kiinnostunut. Siitä tulee itselle huono olo toisen puolesta, mutta väkisin siitä tulee itsellekin vain lisää pahaa oloa. Noidankehä. Eroprosessi menossa. Ihmissuhteen ei tarvitse loppua, ei rakkautta kannata heittää hukkaan. Tosiasiat on vain uskallettava myöntää itselle.
Jos teillä menee jo suhteen alkutaipaileella seksin suhteen noin huonosti, se asia ei todennäköisesti parane esimerkiksi lasten, vaihdevuosien jne. myötä. Jos haluatte parisuhteenne pitää, kannattanee harkita ammattiapua tai miettiä, onko järkevää jatkaa. Seksi on kuitenkin aika oleellinen osa parisuhdetta ja erilaiset tarpeet on hieman vaikea yhteen sovittaa.
Tuollainen tilanne syö ihmistä. Älä hukkaa elämääsi
Se siis haluaa susta eroon? Ei edes yritä? en ymmärrä niitä ihmisiä joiden mielestä elämässä mennnään vain omien tuntemusten mukaan.
Ei kai siinä suhteessa ihan yksin olla ja tämä koskee sekä halukkaita että haluttomia.
Musta olisi reilua että tällainen haluton nainen tai mies kertoo jo ennen yhteenmuuttoa että ei ole seksuaalinen ihminen, ei sitten tulevaisuudessa harrasteta seksiä kuin kerran kuussa. Katsotaan sitten kuinka moni lähtee siihen peliin mukaan.
Ei suhde todella kyllä toimi, jos ei ole yhteisiä haluja. Oli se sitten ettei kumpikaan halua seksiä tai kumpikin haluaa sitä. Mutta jos toinen haluaa koko ajan ja toinen ei, on taatusti edessäpäin riitoja.
Voit ehdotella ja ehdotella, johon itse kyllästyt, mutta et ole tyytyväinen kun et saa kuitenkaan. Tai sitten hän ottaa herneen nenään ja voi alkaa syyttelemään esim. "etkö muuta halua" -menetelmällä.. Siitä seuraa vain turhautuneisuutta ja riitoja.
Puhu hänen kanssaan ja kysy miksi hän ei enää halua kuten ennen. Aina on syy ja seuraus, vaikka syytä ei heti näkisikään. Ehkä hänelle on jäänyt sisälle jotain asioita ongelmienne jäljiltä, joita hän ei itsekään tiedosta heti. Ja puhuminen saattaa olla vaikeaa, mutta olen oppinut, että kun on oikea ihminen vastassa, voi puhuminen vaikeistakin asioista olla todella helppoa.
nuo viestit vahvistavat sitä mitä olenkin jo ajatellut: Toinen ei vain halua ja se siitä.
En voisi ikinä kuvitella eläväni suhteessa jossa lähes aina vain minä haluan. ja petyn.
no tästä lähdetään eteenpäin. kämppiä jo katselen
Ero on silloin todennäköisimmin paras vaihtoehto, kun molemmat eivät halua samaa suhteelta. Sehän se pointti aina on.
Toivottavasti tulee hyvä kämppä vastaan!
Minä olen toista kuukautta seurustellut miehen kanssa, jolla ei ole kiire. Ikinä ennen ei ole tarvinnut vongata suhteen alkumetreillä vaan ennemminkin pistää vähän jarruja. Meillä on läheisyyttä, mutta varsinaisesti emme seksiä harrasta. Onko tällainen mies jotenkin harvinainen vai onko samantyyppisestä tilanteesta kokemuksia? Olen kyllä selvästi tuonut esille, että mielelläni sitä seksiäkin voisi suhteeseen ottaa mukaan ja hän on sanonut tietävänsä että olen tätä mieltä. Mitään vain ei näytä tapahtuvan. Onko kyseessä herrasmies vai hiiri?
ja vähän hiiri ja miettii aloittaisko syrjähyppy-suhdetta ja pelkää joutuvansa liriin, jos aloittaa ja jos niittaudutkin häneen ja hän ei halua vakavampaa. on kuitenkin tossun alla kotona ja saa aamupuuron siellä.
mulla oli edellisessä suhteessa vähän sama ongelma. seksiä oli n. kerran kuussa ja hänen aloitteestaan. eli kun itseä halutti tuli lähes poikkeuksetta torjutuksi. meidän suhde kuihtui siihen. eikä siinä vielä kaikki. asioita vaikeammaksi teki se että ihastuin toiseen mieheen baarireissulla. jonkin aikaa tätä tapailua jatkui, mutta jättäydyin kiinni. ja kuukausien kestävän riitelemisen, mustasukkaisuuskohtausten, uhkailujen, itsemurhayritysten, "yritetään uudelleen" yms jälkeen muutettiin erilleen. aika oli kamalan rankkaa minulle ja helpotti kun pääsin tilanteesta pois. nykyään en pidä yhteyttä kumpaankaan mieheen ja olen löytänyt maailman parhaan miehen itselleni!=)
vaikka aluks tuntui siltä etten löydä ketään/ ansaitse ketään.