Onks muut huomanneet seuraavaa?
Kun on itse (ihan omasta tahdostaankin) kysellyt työharjoittelu-/työelämävalmennuspaikkaa eri firmoista, niin paikanpäällä käynnin tai puhelinsoiton alussa on saanut asiallista hyvää kohtelua yrityksen edustajalta ja/tai pomolta SIIHEN ASTI, KUNNES selviää että olet työtön työnhakija etkä esim.asiakas tai opiskelija, koska tuntuu että opiskelijoitakin arvostetaan enemmän (jos hakevat esim. harjoittelupaikkaa) kuin työtöntä!
Ainakin sen kuvan olen nyt saanut.
Ja vaikka kuinka sanoo että haluaisit ko.paikkaan ilman työkkärin kehoitusta, ja voit ottaa mahdollisen harjoittelu-/työelämävalmennuspaikan vastaan vaikka heti, niin silti eivät osaa sanoa joko kyllä tai ei (eli olisiko heillä tarjota mitään), vaan käskevät ensin olla yhteydessä työkkäriin ja sen sitten heihin, jotta HE voivat KESKENÄÄN neuvotella periaatteella "eiköhän sitä sitten ehkä jotain löydy" (soveltuvuudesta, työtehtävistä, aloitusajankohdasta ym.).
Argg, tuntuupa vielä siltäkin niinkuin työvoimatoimistoa pidettäisiin HUOLTAJANA, että eheii ilman vanhempien (siis työkkäritätien ja -setien) lupaa luvata vielä mitään!
Ja vaikka kuinka perustelet halukkuutesi, sopivuutesi jne. niin silti vielä (jopa vähän epäilevästi) kysellään kaikenmaailman asiat siviilisäädystä ja lapsiluvusta lähtien ja erilaisia miksi miksi-kysymyksiä!!
Ottaa jo päähän tällanen kun pitää olla epätietoisuudessa, että olisiko siihen ja siihen mahdollista päästäkään ja tarvitseeko vaiko eikö kysellä taas jostain muualta paikkaa.
Työttömiäkö saa juoksuttaa, pompottaa, odotuttaa ja muutenkin kohdella miten tahtoo!?
Juu, eiköhän joka firmasta löydy sopivaa siivottavaa ja siihenkö sitten hyvinkin koulutettu ja työkokemusta (määräaikaisista)työsuhteista omaavana vain "kelpaa"!?
Kun on itse (ihan omasta tahdostaankin) kysellyt työharjoittelu-/työelämävalmennuspaikkaa eri firmoista, niin paikanpäällä käynnin tai puhelinsoiton alussa on saanut asiallista hyvää kohtelua yrityksen edustajalta ja/tai pomolta SIIHEN ASTI, KUNNES selviää että olet työtön työnhakija etkä esim.asiakas tai opiskelija, koska tuntuu että opiskelijoitakin arvostetaan enemmän (jos hakevat esim. harjoittelupaikkaa) kuin työtöntä!
Ainakin sen kuvan olen nyt saanut.
Ja vaikka kuinka sanoo että haluaisit ko.paikkaan ilman työkkärin kehoitusta, ja voit ottaa mahdollisen harjoittelu-/työelämävalmennuspaikan vastaan vaikka heti, niin silti eivät osaa sanoa joko kyllä tai ei (eli olisiko heillä tarjota mitään), vaan käskevät ensin olla yhteydessä työkkäriin ja sen sitten heihin, jotta HE voivat KESKENÄÄN neuvotella periaatteella "eiköhän sitä sitten ehkä jotain löydy" (soveltuvuudesta, työtehtävistä, aloitusajankohdasta ym.).
Argg, tuntuupa vielä siltäkin niinkuin työvoimatoimistoa pidettäisiin HUOLTAJANA, että eheii ilman vanhempien (siis työkkäritätien ja -setien) lupaa luvata vielä mitään!
Ja vaikka kuinka perustelet halukkuutesi, sopivuutesi jne. niin silti vielä (jopa vähän epäilevästi) kysellään kaikenmaailman asiat siviilisäädystä ja lapsiluvusta lähtien ja erilaisia miksi miksi-kysymyksiä!!
Ottaa jo päähän tällanen kun pitää olla epätietoisuudessa, että olisiko siihen ja siihen mahdollista päästäkään ja tarvitseeko vaiko eikö kysellä taas jostain muualta paikkaa.
Työttömiäkö saa juoksuttaa, pompottaa, odotuttaa ja muutenkin kohdella miten tahtoo!?
Juu, eiköhän joka firmasta löydy sopivaa siivottavaa ja siihenkö sitten hyvinkin koulutettu ja työkokemusta (määräaikaisista)työsuhteista omaavana vain "kelpaa"!?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Työttömiä pidetään rymysakkina joihin työanatajat eivät edes luota. Monet firmat eivät edes etsi työvoimatoimiston kautta työntekijöitä koska niillä on nii huono maine joutilas ja viinaanmenevänä pinnari sakkina. Kuulin kerran eräänki työnantajan sanovan...
"ettei lähde etsimäänkään työkkärin kautta ketään työntekijää koska ei tiedä millaista rupusakkia, huume- ja viinamäen miestä sieltä on tulossa joille saa antaa lähtöpassit heti ensimmäisenä työpäivänä ja osaavatkohan ne edes mitään kun ovat työttömiksi joutuneet ja olleet tieskö kuinka kauan".
Itse olen aikoinaan toiminut vuosia muutamissakin firmoissa rekrytoijana, tai muuten vain sinä henkilönä jonka käsien läpi kaikki työhakemusasiat ovat menneet. Usein myös itsellä oli suuri päätäntävalta. Tällä perusteella osaisin sanoa kylmästi seuraavaa:
Ennen seuraavan vuosikurssin valmistumista työtä hakevat juuri valmistuneet ovat parhaimmassa asemassa ilman työkokemustakin. ("normaali-ikäisinä" koulua käyneet, ei 45 vuotiaana 5 tutkinnon suorittanut ilman kummoisia työkokemuksia). Nuoresta vastavalmistuneesta on kuitenkin ymmärrettävää ettei työkokemusta ole, on innokas ja halukas hoitamaan työnsä hyvin jatkon/hyvien työkokemusmainintojen takia. Juuri valmistuneet menevät usein ohi kunnon ammattihistorian omaavasta työttömästäkin, aika vakiintunut käytäntö.
Toiseksi parhaassa asemassa ovat edes jonkinlaista pätkätyötä tehneet (ei työkkärin kurssit/harjoittelut, niitä ei suoraan sanoen pidetä yhtään minään työelämässä. Pikemminkin moni työnantaja katsoo, että kyseinen henkilö ei kykene työllistämään itseään "oikeasti". Hyvin lyhyen työttömyyden omaavia, ansiosidonnaisella olevia, ja juuri valmistuneita kuitenkin riittää joka lähtöön hakijoina). Monet työnantajat kuitenkin arvostavat, että on pysytellyt työelämässä kiinni säännöllisesti vaikka olisi muutamien kuukausien välein vaihdellut hommia. Pääasia on säännöllinen rytmi.
Kolmantena tulevat max. 1-2 vuotta työttömänä olleet niin hyvät meriitit ja työhistorian omaavat, että varmasti ei ammattitaito ole mihinkään kadonnut ja on todella vankka. Tehtävästä riippuen voi olla, että tämä luokka menee ykköseksikin hakijoissa.
Viimeisenä tulevat vuosia työttömänä olleet, vieläpä jos ei ole minkäänlaista kovin yhtäjaksoista työhistoriaa. On myös paljon tehtäviä joissa on niin paljon "hyviä" hakijoita että suora ohjeistus on, ettei kutsuta haastatteluun yli vuoden työttömänä olleita. En haluaisi tätä sanoa, mutta kaikkipa sen kuitenkin tietävät, joten monella työnantajalla on vähän omat systeeminsä millainen hakija pudotetaan iän takia automaattisesti. Joillakin ovat rajat hyvinkin alhaalla...
Nämä eivät ole omia systeemejä vaan suoraan sen mukaan todettuja mitä itse 15 vuotta rektytoijan hommia on tehnyt ja millaisia ohjeistuksia saanut. Viimeisessä paikassa jossa olin ennen ammatinvaihdosta, oli aika karkeasti koko 2000-luvun ohjeistus: Kaikki yli 40v pitkäaikaistyöttömät automaattisesti veks. Paras hakija juuri koulusta päässyt, koska usein voi maksaa suht pientä palkkaakin.
Jos nyt kiteytän koko homman yhteen lauseeseen: Yli 3v työttömänä ollut ilman hyvää työhistoriaa ja vielä hieman varttuneempi= out likimain kaikessa. Usein kun sitten vielä kertyy näitä työkkärin pilipalikursseja ja työllistyksiä/harjoitteluja jotka HYVIN monen työnantajan silmissä ovat "aikuinen ihminen ja työkkärin kautta käy jossain huithapeli paikoissa pakotettuna, ei hyvin mene".
Näin se todellakin on, "Paljon nähneen" havainnot vastaavat täysin myös omia kokemuksiani työnhakijana. Onhan se tietysti täysin luonnollinen kysynnän ja tarjonnan suhteesta aiheutuva seuraus, että työnantajilla on nykyään varaa rekrytoida valikoiden.
Yksilötasolla tilanne voi kuitenkin johtaa katastrofiin, sillä itsekin olen huomannut joutuneeni täydelliseen umpikujaan. Ikä alkaa vähitellen lähestyä kolmeakymppiä, akateemisesta tutkinnosta on jo pari vuotta aikaa ja työhistoriassa opiskeluaikojen kesätöiden lisäksi vain työkkärin tukemia harjoitteluja. Markkina-arvoni on siis "oikeista töistä" kilpailtaessa olematon.
Työkyky ja -motivaatio ovat kunnossa, mutta huonon tuurin, puuttuvien suhteiden ja ehkäpä osaksi myös puutteellisen itseni markkinoimiskyvyn johdosta en ole onnistunut työllistymään. Ajan kuluessa työllistymisen todennäköisyys on heikentynyt ja tänään pidän sitä jo melkoisena ihmeenä, vaikka aktiivista työnhakua yhä jatkankin. Monien rekrytoijien näennäisen ystävällisistä vastauksista on rivien välistä luettavissa: "Oletko nyt ihan tosissaan, sinäkö meille töihin? Älä viitsi...".
Tilanne alkaa käydä henkisesti raskaaksi ja jossakin vaiheessa lienee pakko tunnustaa, että koulutusta lähellekään vastaavaa työtä ei vaan löydy ja lopettaa turhauttava hakeminen. Koulutuksesta huolimatta pitänee totutella ajatukseen hieman toisenlaisesta tulevaisuudesta, yksinkertaisilla hanttihommilla itseään elättäen. Työttömyyttä kun en kuitenkaan kovin pitkään kestä.
Kuulun juuri tuohon 4-kymppiä lähestyviin kouluttamattomiin (tosin lyhytaikainen koulutus takana), mutta ei voi kuvitellakkaan työllistyvänsä kun ei ole työhistoriaa takana kuin satunnaisia tuki työllistämistöitä ja harjoitteluja sekä näitä työelämän valmennus kursseja. Työkkäristä sanoivat, että työllistymisen esteenä kouluttamattomus ja nyt kun kävin aikuiskoulutuksen ei napannut siitä huolimatta. En enää edes odota ja vielä turhempaa kyselläkkään firmoihin ym. kun vastaus on ilmiselvä kohdallani. Katson vain mitä eteen taas tulee ja kaikenmaailman joutavia kursseja ja tukitöitä voin ehkä saada. Pahinta on silti joutuminen orjatöihin se on huippu hävyttömyydessä ja aikuisen ihmisen ihmisarvon alistamisessa.
Salametsästys kannattaa ja isoo hirvee siitä hynää tulee.. Kesällä voi sitten alkaa lumimieheksi ja talvella sisävesilaivan kippariksi. ;-)
Itse hoidan suurehkon yrityksen rekrytointia tälläkin hetkellä ja TÄSMÄLLEEN samankaltaiset ohjeet aina paukkuvat itsellekin ylhäältä. Tai ohjeinahan niitä ei voi ottaa eikä sillä nimellä saa kutsuakaan, mutta kyllä sitä jo on oppinut itsekin millaiset hakemukset tarvitsee sivuuttaa suoraan.
Täällä on sentään vielä hyvinkin joviaalia, "vain" pitkäaikaistyöttömät sivuutetaan oli millainen taitopohja tahansa. Ellei sitten ole jonkun sellaisen tuttu jonka sanalla on merkitystä, niin tosin käy usein. Pakko myöntää, että jonon ohi olen itsekin vienyt suoraan johtoportaalle pari hakemusta. Usein tietty menee läpi senkin takia että ei ole tällöin tuiki tuntematon vaan on joku tavallaan takaajana jonka omakin maine on pelissä kenet esittelee.
Olen ollut myös paikoissa joissa synnytysikäiset naiset olivat aika kirosana. Täällä ei nyt niitä asioita kyttäillä mutta tosin on melko suuri firmakin. Olisi aika mahdotonta, etenkin kun muutama kymmenen usein otetaan kerralla. Aniharvoin tosin yksikään paikka työvoimatoimiston sivuille asti päätyy, viidakkorumpu kumisee aikalailla tällä alalla ennen kuin ehtii paikka edes avautua aina...
hajoitti pari työkonetta, sekoitti tietsikan ja ajoi firman pakettiauton lommoille.. Toimitusjohtaja jonka veljenpoika sälli on, sanoi kyllä poitsu oppii ja opastakaa nyt näitä hommia.
Yksi tuosta listasta puuttuu, kuten muistakin tässä keskustelussa mainituista kommenteista. Eli luottotiedot alkavat nykypäivänä näytellä joskus suurtakin osaa työntekijöiden valinnassa vaikkei tietty saisi (jos olen oikein ymmärtänyt). Tiedän työnantajia jotka eivät ota leipiinsä ketään jolla luotot paukkuvat punaisella. Vaikkei työn luonteen kanssa asialla olisikaan mitään merkitystä.
Tämän nyt toisaalta ymmärränkin jossain määrin. Eihän se ihmisestä ja hänen työnteostaan mitään kerro mutta omallalaillaan se kuitenkin kertoo jotain säntillisyydestä. Etenkin jos nyt joka rekisteri paukkuu punaisella ja selvästi ei välitä tuon taivaallista. Luottojen puhtaanapito nyt kun ei kuitenkaan ylenmääräisen kummoisia ponnistuksia vaadi työttömänäkään. Tiedän mm. tapauksen jossa työnantajalle tuli koeaikana ilmoitus voudilta palkan 1/3 ulosmittauksesta ja kyseinen henkilö sai koeajan jälkeen kenkää.
Syy oli selvä mutta paperilla tietty aivan eri tekijät, eipä valittelu auttanut mitään. Yhä useammin moni yrittääkin sopia voudin kanssa ettei menisi työnantajan tietoon ulosmittaus vaan maksavat sovitun summan asian menemättä suoraan ulosmittaukseen ja työnantajan tietoon.
Itselläkin myös yksi sellainen kokemus työttömien ajattelusta työelämässä takavuosilta, että on kyllä kummasti tullut kynsin hampain roikuttua milloin missäkin osa-aikatyössä ja joskus useissakin. Pääasia ettei kortistokausia kerry liiaksi asti.
Olin melko suuren firman pomon juttusilla kahvitauolla, selaili työhakemuksia. Yks kaks kivahti "mitä v....a nämä vuosia työttömänä roikkuneet tänne hakevat, luulisi nyt jo järjen sanovan että ajanhukkaa kaikille. Pysyisivät niissä omissa iltapäiväkerhoissaan ja kursseillaan leikkimässä hippaansa ja pysyisivät poissa kunnon työntekijöiden jaloista".
Kommentoin että olinhan itsekin ollut vain 10-15 tuntia/vko osa-aikatyössä reilu vuoden koulun jälkeen ennen kyseiseen työpaikkaan tuloa ja että kelpasinhan minäkin.
Tähän vastaus oli "no niin mutta sä nyt olitkin ihan eri asia, et tuntunut olevan mikään viinaanmenevä, näkihän sen päälle. Ja kyllähän susta nyt näki että olit ihan täysipäinen, mutta mieti nyt näitäkin: aikuisia ihmisiä kasakaupalla pyörii tuolla veronmaksajien rahoilla ja osa ei ole koskaan töitä nähnytkään, mieti nyt hei!"
Tämä lyhyt episodi jämähti kummasti mieleen kuin kiveen tulikirjaimilla hakattu teksti ja herätti tajunnan siitä, että tällainenhan taitaa olla monenkin asenne vaikka yksittäistapaus olikin. Sen jälkeen on kummasti tullut tehtyä työtä liki nälän rajalla joskus, pääasia ettei IKINÄ ole kenenkään pöydällä samanlaisena paperina kuin mitä tuo kyseinen tilanne piti sisällään.
Et ole todellakaan yksi näiden kokemustesi kanssa:) Tällä hetkellä ansiosidonnaisella olen itse, mutta töitä kohtapuoleen taas luvassa.
Kyseisen päättyneen parin vuoden sopimuksen muuten sain itsekin täällä aiemmin mainitulla tavalla. Olin ollut opiskelujen päättymisestä liki 1,5 vuotta työttömänä kun hain firmaan missä oli kaveri töissä. Kyseisenkään firman pomo ei juuri arvostanut pidempään työttömänä olleita.
Kaveri sitten hakuprosessin loppusuoralla ohimennen vihjaisi tänne hakeneen muuten sellaisen ja sellaisen tyypin...Valitut oli jo ilmeisesti lyöty lukkoon muttei oltu vielä ilmoitettu. Pomo oli todennut mieluummin ottavansa vaikka muumimamman jos joku voi sanoa sen olevan hyvä tyyppi kuin jonkun tuntemattoman josta sitten taas tiedä millainen heebo sieltä sisään astelee. Minulle soitettiin ja aloitin 2 päivän päästä. Toisinsanoen pomon työtön-viha koitui minun onnekseni niin, että otti minut jonkun jo valitun tilalle. No, itse en tätä todellakaan pahaksi laittanut ja enhän minä hakuprosessiin vaikuttanut. Tavallaan en edes suhteita käyttänyt, kaverikin pelkkä duunari firmassa ja mainitsi nimeni...
Siitä kuitenkin oma työura alkoi, eli joskus niinkin päin:)
So? Suomessahan on ollut jo piiiiiitkään tämä ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Looginen päätelmä seuraa tästä, että kyllähän siinä työttömässä on jotain vikaa oltava, koska on työttömäksi jäänyt; laiska, alkoholisti, mielenterveysongelmainen ja tyhmä... Sitten kun hakijoita on yhtä työpaikkaa kohti satoja ja voidaan asettaa mitä mielikuvituksellisempia kriteereitä (alle 25v/naimaton/ei lapsia/vasta valmistunut/ei liian hyvä koulutus/hyvä työhistoria), onkin soppa valmis. Ja kyllä se soppa maistuukin kitkerältä työttömän suussa.
Eräs akateeminen tuttu totesi tässä hiljakkoin: "Niin, onhan se ikävää, että Suomessa kaksi tutkintoa alkaa olla jo vähimmäisvaatimus". En todellakaan aio opiskella seuraavaa 6 vuotta yliopistossa (velaksi), jotta saisin omalta alaltani (ehkä) töitä.
Nykyisin ovat monet koulutustaan vastaamattomissa tai joissain heille "hantti/halpatöissä", että voivat näyttää olevansa työmarkkinoilla.
Varsinkin nuoremmille on uhkana jäädä näihin pätkä-/halpatyö kierteisiin, vaikka on hyvä koulutus. Eipä muuten motivoi mitenkään jotkut "työharjoittelu/työelmävalmennus jaksot" siis käytännössä ilmaistyöt.
voi käydä sain työkkäriltä luvan omatoimisesti markkinoidä itseäni työllistämistuella töihin kun olin vuoden työttömänä näin ainakin työkkärin täti sanoi että minusta saa ainakin jonkinlaista tukea kun työllistyn. No kaksi paikkaa johon olisin päässyt omatoimisella hakemisella eivät sitten kelvanneetkaan työkkärille eli eivät myöntäneet näille tukea. No sitten osoittivat minulle muuta työtä ko tuella ja se työ oli vallan muuta mitä olen aiemmin tehnyt. tuntui aika nöyryyttävältä kun olin juuri vuosi sitten valmistunut ´hyvin arvosanoin opistotasoisesta tutkinnosta. eli muun alan töihin saa tukea ei oman. onneksi sain sanoa itseni irti ilman karenssia kun sain muuta lyhytaikaista työtä. olin vähän vahingon iloinen kun joutuivat tilalleni hakemaan toisen ja tekemään taas näitä ikäviä paperitöitään. tarjoitus on kai vaan nöyryyttää ja kyykyttää työttömiä. Ja toinen on tällaine tapaus pääsin muutamaks kuukaudeksi tekemään sijaisuutta joka oli jo varattu yhden työntekijän opiskelija lapselle. Ja kun tälle sopi työhöntulo minä jouduin lähtemään ja hän teki síjaisuuden loppuun. niin että ne suhtee vasta jotakin on työmarkkinoilla ja varsinkin sukulaisuussuhteet.
se niin ole, että pärstäkertoimen tai sukulaissuhteiden tms. avulla jotkut töihin helpoiten pääsee. Ei taida paljon silloin todistukset painaa.