Poikaystäväni on asunut kesän luonani ja on etsimässä nyt omaa asuntoa. Hänen mielestään se ei muuta meidän välillä muutakun että asutaan eri osoitteissa. Itse en oikein tiedä pystynkö jatkamaan suhdetta normaalisti muuton jälkeen enää, kun olen tottunut, että asutaan yhdessä. Onko kokemuksia, onnistuuko seurustelu erilleen muuton jälkeen?
Erilleen muutto
Allapäin
81250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä on erilleen muuton syy? Jos te ette voi asua saman katon alla, ja siksi muutatte, niin tuskinpa tilanne siitä muuttuu tulevaisuudessakaan. Jos taas muuton syynä on opiskelu tai työpaikka, niin miksei suhteenne voisi jatkuakin.
on ne että asunto on mun. Siellä on kaikki mun tavarat ja ymmärrän että se ei ole poikaystävälleni tuntunut niin kodilta kun siellä ei ole sen huonekaluja ja muita juttuja. Lisäksi ei ole valmis vielä muuttamaan varsinaisesti yhteen. Siis etsimään yhdessä isompaa asuntoa. Hän vaan haluaa oman tilan ja paikan mikä tuntuu omalta kodilta.
Ei minuakaan huvittaisi asua "lemmikkieläimenä" kämpässä johon minulla ei ole mitään sananvaltaa. Ihan kuin olisi koko ajan "kylässä". Käy siinä sitten luontevasti aamupaskalla...
Jo pelkkä voileivän kokoaminen TV:n ääreen herättää ylitsepääsemättömiä ongelmia:
"mitä mä voin tuolta kaapist ottaa, saako rohmuta ihan mitä vaan, eihän näist mikään oo mun, mis se sinappi, onks toi lautanen puhdas, onks se joku mummon perintölautanen, mihkä mä pyyhin mun sormet, eihän tääl o maitoo, pitäskö mun mennä kauppaan, onks mulle jääkaapista oma hylly, sukat haisee - pidänkö kengät jalassa, kehtaanko viskata kuteet tohon tuolille, saaks olkkaris syödä, pistinkö mä sen sinapin sinne mistä otin, nyt kauko on rasvassa - ei oo ees mun, miksei tääl o muita videoit ku romanttist komediaa, röökille - mutta mihin, saako partsil polttaa, onks mun auto sakkopaikalla, pää hajoo, mitä toi naapuri kyylää, onks se ees naapuri, aaarrrghh! - mä haluun oman kämpän!"
Tajusitko?
Ei se ehkä ihan noin jäykkää meillä ole. koko ajan kundi on ihan luontevasti asunnossani oleillut ja tehnyt omat juttunsa. Eli pointti ei ollut ihan se..
Eihän yhteen muutto tuota tarkoita. Kun muutetaan yhteen, vaikka niin, että mies muuttaa naisen asuntoon, muuttuu asunto ja koti yhteiseksi. Sen jälkeen ei ole omia käyttötavaroita, vaan tavarat ovat yhteisiä - lukuunottamatta tietysti hygieantarvikkeita. Toki omistusoikeudet säilyvät ennallaan. Mutta ei nainen voi esimerkiksi sanoa, että "tämä sohva on minun, joten istu tuolla tuolilla". Kaikkia käytetään niin kuin ne olisivat omia. Eihän kotonaan voi muuten olla.
Mun mielestä on mahtava ja todella positiivinen asia että mies ottaa teidän suhteen niin tosissaan, että haluaa edetä rauhassa. Yhteenmuutto lopullisesti on kuitenkin iso juttu ja jos vaan mahdollista niin kannattaa viivyttää sitä mahd pitkään. Sitten kun yhteiseen kotiin muutetaan ni kamat pitää yhdistää. Jos toinen vain tuo oman kassinsa, niin ei se hänelle kodilta tunnu. Yritä arvostaa miestäsi. Oma jätkäkaverini asui kesän luonani töiden takia ja nyt ihan loppukesästä hän kertoi että häntä ahdistaa, kun kämppäni ei tunnu kodilta. Olemme päättäneet, että siinä vaiheessa kun muutamme yhteen, katsomme yhdessä asunnon ja yhdistelemme molempien huonekaluista ja muista kamppeista "meidän kodin".
Sun viesti piristi mua hieman.
Onhan mua tosiaan ahdistanut tämä yhteiselo kans ja mietin sitä, miten romantiikka ja muut asiat säilyy paremmin, kun ei asuta yhdessä. Mutta on se silti paljon helpompaa ja edullisemppaa että saman katon alla ollaan molemmat.
Miltä susta tuntui, kun poikaystäväsi kertoi ahdistuksestaan?
Olen itse muuttamassa monen vuoden avoliitostani omaan asuntoon. Ollaan asuttu miehen maatilalla monta vuotta eikä talo ole tullut minulle kodiksi. Hänen vanhempansa ovat myös viikottain paikalla, mikä ei aina tunnu mukavalta, vaikka he ihania ihmisiä ovatkin. Kaipaan oman kodin tunnetta ja aion sen myös toteuttaa, en anna tulevaisuudenpelkoni estää minua. Suhde jatkunee, aika näyttää. Tämän miehen haluan kuitenkin pitää elämässäni, mutta oman ajan ja tilan tarve on valtaisa. Silti rakastan häntä yli kaiken. Muutan, jotta en pura omaa turhautumistani häneen ja kiukuttele hänelle olemattomista asioista vain siksi, että itse olen tyytymätön elämääni. En tahdo katkeroitua ja rähistä seuraavien kymmenien vuosien ajan siitä, kuinka en ole kotiutunut ja kuinka vieraaksi vieläkin tunnen oloni. Kun nyt muutan, en ainakaan voi sanoa, etten tehnyt asialle mitään. Hyvällä onnella muutan vielä joskus takaisin tai sitten kohdataan myöhemmin elämässä. Suuria ja vaikeita päätöksiä, mutta omaa elämäänsä elää kuitenkin vain itse. Ei saa mennä toisten ehdoilla eteenpäin.
Älä ole allapäin! Toki se sattuu, mutta jos haluatte suhteen onnistuvan, niin se onnistuu. Ihmiset tekevät elämästänsä haluamansa, enemmän tai vähemmän. Onni on omissa käsissä. Kenties poikaystäväsi muuttaa, jotta hänen olisi hyvä olla. Ole iloinen, että hän osaa kuunnella itseänsä. Jos itsen on paha olla, ei osaa suhteessakaan antaa itsestään parastaan. Tsemppiä!