Mikä mättää?
Aloitin seurustelun 15 vuotiaana. Olin tämän saman miehen kanssa 5 vuotta. Hän jätti minut näinä vuosina 5 kertaa, pisin ero oli kuukauden. Hän käytti henkistä väkivaltaa ja lopuksi myös kävi käsiksi jolloin jätin hänet. Hän itki perään kaksi vuotta.
Aloitin siitä melkein heti seurustelemaan vanhemman miehen kanssa, jonka kanssa olin 3 vuotta. Tämän koko ajan ajattelin että mies pettää, enkä luottanut. Mies on aina ollut pettäjä. Lopulta suhde päättyi siihen että mies jäi kiinni pettämisestä.
Siinä välissä olin puoli vuotta sinkkuna kunnes löysin vähän nuoremman kaverin, jonka kanssa olin vuoden. Hän oli täysi valehtelija ja ei mitään tulevaisuutta koko miehessä. Valehteli ikänsä, koulutustasonsa ja muita juttuja ympäri vuoden.
Sitten tapasin melkein heti neljännen mieheni, joka on läheisyys kammoinen, etäinen ja ei omasta mielestään ole koskaan rakastanut ketään. Hänen kanssaan olen ollut puoli vuotta...
??????????????????
Itse olen 25 vuotias, akateemiseen ammattiin valmistuva, kaunis ja herkkä nainen. Terapian tarpeessa oleva alkoholistin aikuinen lapsi. =)
Kiitos sille joka jotain vaivautuu minulle sanomaan.
Aloitin seurustelun 15 vuotiaana. Olin tämän saman miehen kanssa 5 vuotta. Hän jätti minut näinä vuosina 5 kertaa, pisin ero oli kuukauden. Hän käytti henkistä väkivaltaa ja lopuksi myös kävi käsiksi jolloin jätin hänet. Hän itki perään kaksi vuotta.
Aloitin siitä melkein heti seurustelemaan vanhemman miehen kanssa, jonka kanssa olin 3 vuotta. Tämän koko ajan ajattelin että mies pettää, enkä luottanut. Mies on aina ollut pettäjä. Lopulta suhde päättyi siihen että mies jäi kiinni pettämisestä.
Siinä välissä olin puoli vuotta sinkkuna kunnes löysin vähän nuoremman kaverin, jonka kanssa olin vuoden. Hän oli täysi valehtelija ja ei mitään tulevaisuutta koko miehessä. Valehteli ikänsä, koulutustasonsa ja muita juttuja ympäri vuoden.
Sitten tapasin melkein heti neljännen mieheni, joka on läheisyys kammoinen, etäinen ja ei omasta mielestään ole koskaan rakastanut ketään. Hänen kanssaan olen ollut puoli vuotta...
??????????????????
Itse olen 25 vuotias, akateemiseen ammattiin valmistuva, kaunis ja herkkä nainen. Terapian tarpeessa oleva alkoholistin aikuinen lapsi. =)
Kiitos sille joka jotain vaivautuu minulle sanomaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuo nyt vielä ole mikään todiste läheisriippuvuudesta. Mielestäni läheisriippuivainen on sellainen joka ei osaa olla yksin ja passaa ja palvelee lähimpiään ettei vaan menettäisi näitä. Oletko sellainen? Ehkä sulla on vaan ollut huonoa tuuria miesten kanssa. Tuollaisia tapauksia on maailma pullollaan, hyvät on nykyään harvassa.
Voi sinua! Tunnistin itseni monesta kohdin, olen itsekin läheisriippuvuudesta toipuva, 8 vuotta terapiassa käynyt, alkoholistiperheen keskimmäinen lapsi (se kiltti, hiljainen ja vaivaton). Omat suhteeni ovat kulkeneet hyvin samanlaista rataa; nuoruuden seikkailujen jälkeen aloitin seurustelun itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa, joka valehteli, huijasi ja petti, jättäen jälkeensä kymmenien tuhansien velat. Minä siedin miestä, sillä en tiennyt paremmastakaan... Sen jälkeiset suhteeni ovat olleet toinen toistaan epätoivoisempia ja kivulaampia riippuvuussuhteita. Olen jostakin syystä onnistunut aina poimimaan ne "toivottomat tapaukset", enkä ole osannut irroittautua suhteista ennenkuin ne ovat rikkoneet minut täysin.
Mutta viimeisimmän suhteeni jälkeen päätin, että ei enää. Haluan tasapainoisen ja aikuisen suhteen, eikä se onnistu ennenkuin saan itseni tasapainoon. Siksi valitsin yksinolon, vaikka aluksi se tuntui tavattoman kipeältä... Oli kuin jotain puuttuisi minusta itsestäni. Tajusin kuitenkin, etten ikinä tule onnelliseksi ripustautumalla tai hukuttautumalla "suureen rakkauteen". Nyt on puoli vuotta kulunut ja tunnen itseni tasapainoisemmaksi kuin ikinä. Kokeilin pientä suhdettakin, mutta en pystynyt siihen ja tuntui hyvältä tiedostaa omat rajansa ja kerrankin sanoa ajoissa "kiitos, mutta ei kiitos". Sain mahdollisuuden palata vanhaan, mutta kieltäydyin siitä.
Suosittelen samaa sinulle; aikaa ja rauhaa miettiä elämääsi ja asioita itseksesi, löytää vahvuus ja elämänilo itsestäsi. Se on aluksi vaikeaa, mutta kaiken vaivannäön arvoista. Mikäli läheisriippuvuus ja ihmissuhdekiemurat aiheuttavat masennusta, suosittelen turvautumaan asiantuntija-apuun. Itselleni terapiasta on ollut suunnattomasti hyötyä; olen oppinut tunnistamaan tunnetilojani ja tiedostamaan itseäni enemmän, löytänyt syy-yhteyden käyökselleni.
Sinä et ole hullu, tyhmä tai epätoivoinen. Sinua on satutettu ja jossakin vaiheessa olet oppinut tämän käyttäytymismallin selvitäksesi. Nyt se on tarpeeton ja sinun täytyy oppia siitä pois.
Voimia ja jaksamista, sisko! Itse sain suurta apua ihanilta nettisivuilta: www.healingeagle.net, missä puhutaan paljon läheisriippuvuudesta ja siitä toipumisesta. Suosittelen lämpimästi.
läheisriippuvuudelta. Läheisriippuvainen kyllä nujerretaan niin monta kertaa, että tarvitsee apua irtaantuakseen. Sinä sentään olet jättänyt, kun on tullut selväksi, että mies on väärä.
Sinulle vain on sattunut muutama sinulle sopimaton yksilö ja ei edes kovin montaa.
Nykyisen miehesi kanssa sinun kyllä pitää tehdä töitä ja selvittää, miksi hän on niin etäinen, entiset kokemukset tai pelkästään tunneköyhä.
Luepa huviksesi kirja Miehet Marsista, naiset Venuksesta, onpahan avartava ja auttaa ymmärtämään, että naiset ja miehet eivät todellakaan ajattele asioista samoin ja se meidän on hyväksyttävä.
mitä tulee vapaa-ajan viettoon ?
Vai mistä ja miten onnistut löytämään nämä henkisesti kehittymättömät kutaleet ?