En ikinä uskonut kirjoittavani tänne mitään tällaista kysymystä, mutta pakko saada jonkinlainen vastaus :)
Mitä olette miehet mieltä sellaisesta naisesta/tytöstä jolla on paha itsetunto ongelma?
Siis että vaikka kahdenkesken ja ehkä vähän isommassakin tutussa piirissä hän tuntee itsensä hyvännäköiseksi ja tuuliseksi, mutta heti kun seuraan/lähelle astuu joku hyvännäköisesti pukeutunut tyllerö, niin hän masentuu.
On niitä päiviä jolloin tuntee itsensä kauniiksi ja söpöksi, mutta sitten on paljon enemmän niitä taas milloin makaa masentuneena ja itkuisena sängyssä kiroten rumuuttaan?
Pelkään pahoin että olen juuri tällainen.. :/
Mitä olette miehet mieltä sellaisesta naisesta/tytöstä jolla on paha itsetunto ongelma?
Siis että vaikka kahdenkesken ja ehkä vähän isommassakin tutussa piirissä hän tuntee itsensä hyvännäköiseksi ja tuuliseksi, mutta heti kun seuraan/lähelle astuu joku hyvännäköisesti pukeutunut tyllerö, niin hän masentuu.
On niitä päiviä jolloin tuntee itsensä kauniiksi ja söpöksi, mutta sitten on paljon enemmän niitä taas milloin makaa masentuneena ja itkuisena sängyssä kiroten rumuuttaan?
Pelkään pahoin että olen juuri tällainen.. :/
Vastaukset 22
Vanhimmat
on se kun muurahainen ui selkää kulli pystyssä thames-jokea etelään ja huutaa lontoon kohdalla että "sillat ylös" :)
Ps: piristystä lauantaihin.
toi oli hyvä.
olen nainen, mutta haluan silti kommentoida. kuinka vanha olet? jos olet vielä nuori niin tuollaiset tunteet kuuluu ehkä asiaan. sun pitäisi saada enemmän positiivista feedbackia ihmisiltä, jotta ymmärtäisit, mistä sussa on kyse. ulkonäkö ei ole aina tärkein asia, vaikka siltä välillä tuntuu. rumakin ihminen voi olla kaunis, haluttava, kiinnostava jne., jos se on sinut itsensä kanssa ja vahva. kuulostaa klisheeltä, mutta se on totta. sellaisten ihmisten kanssa vaikea olla, jotka ei osaa olla itsensä kanssa. veikkaan siis, että ei ne miehet välttämättä kauheasti tykkää sellaisesta. jos joku sinuun rakastuu, hän todennäköisesti haluaa kuitenkin tukea sinua ja vahvistaa itsetuntoasi. itse olen lopettanut suhteen sen takia, että miehellä oli tällainen ongelma. sellaisen ihmisen kanssa on raskasta olla, varsinkin, jos asia ei etene ja parane. mutta, itseään on mahdollista muuttaa ja kehittää! se tässä elämässä ja vanhenemissessa onkin parasta! eli tsemppiä!
seuraa milloin olet rumimmillasi/itsetuntoalhaalla fiiliksellä,ja koska taas tunnet olevasi söpö ym. tulet huomaamaan että aika paljon on kuukautiskierrosta kiinni tuntemukset.Itse huomaan että kun edelliset menkat jäävät taakse niin jo alkaa "kaunis ja hoikka ym." vaihe ja kun menkat lähestyy niin jo alkaa huomata kaikki epäkohdat ja pömpötykset ja sehän vaikuttaa itsetuntoaalentavasti..me naiset ollaan niin hormonien vietävissä.. :)
Kiitoksia vastauksista, mutta se tässä juuri piileekin, kun kuukautiset jääneet väliin jo puolen vuoden verran ja ovat tulematta vielä kauankin. Eli niistä hormooneista asia ei voi olla kiinni.
Ja ikääkin olen miettinyt, mutta eikös nämä fiilikset tässä kahdeksantoista paikkeilla pitäisi jo tasaantua?
Asia on vain niin hämmentävä, kun jos sanotaan tällein ettei kehu haise, että minulle sanotaan kyllä koko ajan kuinka kaunis ja söpö olen.. mutta tuntuu vain ettei se pidä paikkaansa :/ itse sanon noin myös vain ollakseni kiltti.. kukapa tahtoisi haukuttavan itseään?
Ja nyt kun asiassa on mukana vielä yksi tyyppikin :) huoh.. tuntuu vain että kohta se ei enää kestä tätä minun mielentilaani
Miina, olet kyllä vielä nuori. tuossa iässä kyllä itselläkin oli kaikenlaisia murhenaiheita (nyt 30). turhia siis murehdit.
miksi sulla on kuukautiset tulematta? oletko raskaana? oletko anorektinen tms.? stressi yms. voivat vaikuttaa tällaiseen. se ei ole normaalia, jos se jatkuu pitkään. tämän varmasti itsekin tiedät. oletko käynyt lääkärissä? mene ihmeessä.
..ja uskon, ettei siitä oikein voi mitenkään muuten päästä eroon, kuin ihan vaan itse kyettävä näkemään asiat toisin. Itselläni on ollut jo vuosia ongelmia oman itsetuntoni kanssa, eikä se oikein tunnu ohi menevän. Se alkoi silloin, kun "tapahtui liian paljon liian lyhyessä ajassa", ja sen jälkeen se on ollu vähän sellainen "noidankehä", eli kun itsetunto on huono, niin ei kukaan jaksa sellaista katsella tai kiinnostua, ja se taas ruokkii entisestään tätä itsetunto-ongelmaa.. Eli kyllä se toimii molemminpäin, ei kumpikaan sukupuoli oikein kiinnostu sellaisista ihmisistä, joilla on itsetunnon kanssa jotain ongelmia. Pitäis vaan osata olla positiivisella tuulella, ja silloin muutkin kiinnostuis ja siitä se sitten lähtis...=)))
Sinä et siis voi hyväksyä, että joku nainen on sinua kauniimpi?
Ihmeellinen pakkomielle.
en minkään voi hyväksyä kauniita naisia, vaikka en tiedä ovatko ne minua kauniinpia. en siitä masennut, mutta mietin kuinka niillä on asiat paremmin ja että heillä ei ole samanlaisia ongelmia kuin mulla. eräskin naamastaan oikestaan aika ruma tai ei ruma mut ei kauniskaan, mutta upea kroppa. rumat hiukset, mutta terveet ja paksut, täydellinen iho, suosittu koulussa. kadehdin häntä, vaikka en tiedä miksi. on muita kauniinpia ja parempia. no ehkä en tiedä.. mussa on vikaa kun kadehdin kaikkia joilla on elämää ja jokin pointti, vaikka itselläni on asiat ehkä, jopa paremmin. ehkä se johtuukin juuri siitä kun on paineet olla aina täydllinen, koska muut luulevat mun olevan. aina pitää olla parhaimmillani, sillä aina on kymmenen silmäparia seuraamassa ja sit se tieto et joku saa vielä enemmän huomiota, rakkautta, parempaa kohtelua. kaukaisia hollywood tähtösiä en kadehdi vaan olen oikeesti onnellinen heidän puoleta ja sanon rehellisesti että jotkut ovat heistä kauniita, mutta se takia että ne on kaukaisia. lähellä oleva kaunis ja menestynyt on ongelma :P
Voi olla että se "hyvännäköisesti pukeutunut tyttö" juuri haluaa masentaa ja haastaa muita tyttöjä, ETENKIN sitä epävarman oloista liian kilttiä, nujerrettua tyttöä. Hänellä on ässiä hihassaan yhdistettyinä huonoon kykyyn kanavoida luonnollista kilpaviettiä terveellä tavalla.
Itse pelkäsin niitä hyvännäk. puk. trendibeibejä ennen kuin aloin itse muuttua sellaiseksi, osittain työympäristön paineista..Osittain kuntoilun ja painontarkkailun myötä.Mutta sosiaalinen ihminen ei mene juhliin haastamaan riitaa ja pilaamaan tunnelmaa. Eri asia on ne tytöt, jotka kateuttaan syyllistävät korrektia mutta "liian kaunista" omista masennusongelmistaan. He voisivat jäädeä kotiin aivan kuten se koppava Miss Lähiö.
Ei minua itsetunto-ongelma sinällään häiritse, mutta en ymmärrä naista, jolle ulkonäkö on niin henki ja elämä, että jonkun toisen kauniimpi ulkonäkö saa vetäytymään sängynpohjalle itkemään kamalaa kohtaloa.
Jos et mielestäsi joinain hetkinä olisi kauniimpi kuin muut, jaksaisitko elää? Poistuisitko koskaan huoneesta? Saatko lohtua ja piristystä siitä kun huoneessa EI ole sinua kauniimipia henkilöitä?
Uskomatonta
Kyllähän se pännii, jos sattuu olemaan vesipeto. Eipä silloin kannatakaan lähteä kisailemaan muiden naisten kanssa. Ehkäpä vahvuutesi on muissa lajeissa.
Nojoo, kyllä se ihan omasta päästä on lähtenyt - enhän sanonut että mikään terve ihminen olenkaan.
Alipainoinen, ja toisella sanalla anorektinen olen ollut aina.. vieläkin (?) en osaa sanoa.
Ja jos noita hyviä olotiloja ei tulisi välillä, niin kyllä :) majoittuisin sänkyyni hyvinkin pitkäksi aikaa.
I hope I have understood well what you wrote.
I am just the same,I am not ugly-looking one, everybody say I am quite nice looking, but there is nothing to do, it's never enough for me. My mind knows there are other girls who look better than me and one part of me knows that it is perfectly normal thing.
I think our minds have been spoilt by massmedia bullshits."You must look like that and dress like that!"
I am still more in panic than you in Finland, because I am not finnish blondie so every girl looks really better than me in my eyes.
But I think that we are all different and beauty concept is so relative that I can't waste my time and my health thinking about this no sense stuff.
Try to remember when you were 6 or 7 years old, were you comparing your outlook with other kids of your same sex? I think it was not like that, so the better thing is to be more simple in the way of thinking, just like kids do and clean the mind from ugly useless things.
What you wrote; "You must look like that and dress like that!" is sooo true. When your not wearing the right kind of clothes and you see somebody else dressing like that and looking fabulous.. :(
Damn, I'm too depressing person ;D
But don't be sad if your not a blond coz' I think that the most of does look better being a brunet than blond!
I didn't travel anywhere until I eas about 11 yrs old (except for Scandinavia, but doesn't count really)so when I first saw continental women I was very amazed. They have such small hips and asses! Long legs!
Although I look more like a Northern European blondie (a little strawberry) I must say people are quite judgemental about blondes. A brunette is always the classy, styley one, the blondie more like a comic character. That impression I get over and over - laddish boys kind of party with the blondes but marry a warm brunette.
Well, but I think haircolour says very little about a person in the end.
Aika harva kai on loppujen lopuks täysin tyytyväinen itseensä. Mä saatan peilin edessä laittaa itteni ihan hyvän näköseks, mutta jos siihen viereen tulee joku toinen tälläämään, ni mä periaatteessa luovutan. Se toinen on varmasti monilta piirteiltään mua nätimpi tai sit se on sellanen pieni ja nätti. Mä oon itse aika näyttävä. Kauniiksikin kai voisi sanoa. Mä kuitenkin yleensä kadehdin niitä pieniä, siroja ja söpöjä.. Mun pää näyttää liian isolta kun vieressä on joku toinen. Mun vatsa pömpöttää, vaikka yritän pitää ryhdin suorassa ja vetää vatsaa vähän sisään. Yksin ollessa mä havaitsen helposti omat hyvät puoleni. Jätkäkaveri saa mut tuntemaan itseni kauniiks. Ja kuitenkin mä masennun kun en oo pieni ja siro. Toisaalta mä tiedän saavani huomiota. Miehet flirttaa aika rohkeesti.
Jos nyt yrittäis vaan totutella siihen realiteettiin, ettei kukaan meistä oo täydellinen. Kaikilla on omat huonot puolensa. PÅitää kai vaan yrittää repiä kaikki mahdollinen irti siitä mitä on saanu..
eräs nainen päätti juuri muuttaa ulkomaille kun täällä Suomessa on muutenkin niin epämiellyttäviä ihmisiä. Toisin siis aurinkorannalla;)) Siellä on kaikki niin ystävällisiä.
Psyyken lääkkeet olis välillä kai paikallaan. Ikä ei tuo ratkaisua jos on noin heikko itsetunto. Vähän tai ehkä paljon terapiaa tai keskustelua jonkun asiaa ymmärtävän kanssa.
Jos et ota lankoja käsiisi niin ikuisesti kärsit vaivastasi.
ja ikää jo kolmekymmentä eli ei tämä vaiva helpotu välttämättä.En ole hirveän kade kenenkään ulkonäöstä koska pinnallisia asioita ei tässä iässä hirveästi jaksa kadehtia.Olen pähkäillyt mielessäni että elämän varrella pitäisi saada tuntea arvostusta ystäviltään,poikakaverilta,työelämässä ja harrastuksen kautta onnistumisen elämyksiä.Minulla kateus kääntyy alemmuudentunteeksi en koskaan näytä sitä ulospäin ja joskus tunnen syyllisyyttä siitäkin etten vilpittömästi voi olla iloinen toisen menestyksestä.Elämäni on ollut vaikeaa ja olen joutunut kaiken arvostuksen yms...hankkimaan kovemman kautta,mikään ei ole tullut helposti.Välillä riepoo valittajat joilla on kaikki hyvin ja helpolla tullut.Toisaalta kaikki on paljon myös itsestä kiinni.Toiset menestyvät ja
ja toiset eivät koskaan.Välillä tunnen etten jaksaisi,sisimmässäni kaipaan niin kovasti hyväksyntää ja kehuja saamatta niitä kovinkaan usein.Suoritan elämääni jotta näyttäisin ulkopuolisen silmissä menestyneeltä, toisaalta en tiedä teenkö niin itseäni varten.Elämä on minulle todellista elämänkoulua ja yritän kovasti luottaa itseeni enemmän etten olisi niin riippuvainen muista.Itsetuntoa voisi kehittää mutta jos on paljon saanut kolhuja niin kehutkin kuivuvat nopeasti tai epäonnistuminenkin on maailmanloppu.Voi kun osaisi ottaa rennommin itsensä kanssa.
Tuo oli aivan totta mitä sanoit noista kehujen kuivumisista.. möhlin ja sain kuulla niin paljon nuorempana negatiivistä palautetta ('leikittiin' jopa kaveriporukalla, että jokainen sanoisi 3 parannettavaa asiaa toisista - eikä saisi suuttua vaikka mitä sanoisi). Kyllä se hetken lämmittää kun kuulee positiivisesti itsestään jotain, mutta sitten herää siihen karuun&kylmään maailmaan.
Hassua että olin vielä vähän aikaa sitten auttamattoman naiivi persoona.
Haluaisin tietää kadehtiiko joku minua sittenkin...minulla on menestyviä kavereita ja joskus olen huomannut jotain pientä sen suuntaista.Ehkä sitä ei ole sittenkään niin surkimus mitä kuvittelee,silti on se pieni peikko nakertamassa itsetuntoa ja kehu lämmittää vain hetken mutta toisaalta sen muistaa ikuisesti kun se on vilpittömästi sanottu.
Miina vaan edellinen kirjoittaja :)