Exäni kanssa erosimme reilu kuukausi sitten ystävinä. Jo alusta asti huomasin,että tuntemani rakas mies oli hävinnyt ja tilalla oli valehteleva kusipää, mutta tahdoin silti olla väleissä. Miehelle asia oli niin ja näin,vaikka muuta väittikin. Ongelmana on nyt, että hänen uusi palvonnankohteensa tulee kaupunkiin lähiaikoina viettääkseen viikonlopun exäni luona(ovat tunteneet peräti reilun kuukauden) enkä tiedä kuinka suhtautua tähän. Helppo sanoa muiden, että "mitä se sulle kuuluu" tai "ette te ole enää yhessä", muttakun asia ei ole niin yksinkertainen!! Olimme tod. kauan yhdessä ja oikeasti luulin,ettemme eroaisi koskaan(typerä minä)... Ja nyt paikalle ilmestyy toinen nainen, joka "vie paikkani" ja "korjaa sadon" mieheni suhteen tehdystä työstä...ja mitä tekee mies? Antaa kaiken tapahtua... Luoja,anna minulle voimaa vihata exääni, jotten kiduttaisi itseäni enempää..
Tämä menee liian pitkälle
Chi
21134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo-o. Mulla hiukan sama tilanne. Tosin lapsikin mukana kuvioissa, takana 13 vuotta yhteistä taivalta. Minä lähdin, sovussa ollaan tähän saakka oltu. Nyt mies haluaa loukata ja hypätä suoraan uuteen "perheeseen", lapsi (8v.)on joutunut keskelle tätä kaikkea, uusi nainen ja sen lapsi äidin entisessä kodissa, jossa muuten vajaat kaksi kuukautta sitten vanhemmat yrittivät vielä paikata välejään ja yrittää uudestaan. Mies ei näe, mitä lapselle tekee - en halua uskoa, ettei siitä välitä. Nainen hiukan yksinkertaista sorttia (kai), koska kuukausi aiemmin on suunnitellut häitä jonkun toisen kanssa.
Olen yrittänyt hoitaa nää asiat järjellä, ja kertonut, että niin kauan, kuin asiat eivät kosketa lasta, tehköön mies mitä haluaa, mutta lapsen asioissa mun mielipide on otettava huomioon. Sanottakoon tässä, että mies on ollut ehdoton siitä, että vierasta miestä ei lapsen elämään tuoda! Uhkaillut ja kiristänyt. Multa ei ole edes kysytty, että mitä tuumaan, kun tää nainen "muuttaa" sisään.. Lapsenkin kanssa jouduin isää pyytämään keskustelemaan.
Olen umpikujassa. Aion hakea yksinhuoltajuutta ja viedä exältäni kaiken arvokkaan. Siltä puolelta kun ei suuntaani ole tullut kuin loukkauksia tässä tilanteessa. Keskusteluyhteyttä ei enää ole. Hän on kaiken lisäksi antanut käyttööni kaikki aseet tekemällä typeryyksiä. Jossain vaiheessa ihmisen mitta vaan tulee täyteen ja aika monella se tulee vastaan, kun on kyse omasta lapsesta. Rehellisesti sanottuna tunnen lapseni ja nyt hänellä ei ole hyvä olla. Isänsä ei vain sitä näe, tai halua nähdä. Toivottavasti nainen ja uusi perhe on tämän arvoista.
vähän helevetin pieni kaupunki sitten, jos näkeminen on väistämätön tapahtuma.