Erosin vuonna 1998 9 vuoden suhteesta, kaksi lasta (tuolloin 4 ja 5). Lasteni äiti löysi uuden. Ensin tuntui pahalta, nyt olen onneni kukkuloilla. Onneksi se hirveä akka joka alisti minua, löysi uuden pompoteltavan (joka osoittautui väkivaltaiseksi alkoholistiksi).
SAIN VAPAUDEN!! Ja neljän vuoden yksinolon opettelun jälkeen löysin elämäni naisen (vai löysikös hän minut). Nyt odotamme lasta... IHANAA... EROTKAA, KUN VIELÄ VOITTE!
SAIN VAPAUDEN!! Ja neljän vuoden yksinolon opettelun jälkeen löysin elämäni naisen (vai löysikös hän minut). Nyt odotamme lasta... IHANAA... EROTKAA, KUN VIELÄ VOITTE!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sinun viestistä huokuu katkeruus ja paha olo. Ylipirteällä olemuksella yrität peittää tuskan, että sinut on jätetty, mitä mies ei kestä.
Lapsen odotukseen peität loputkin katkeruudet, ja lapsella korvaat sen että joku nainen on sinut jättänyt.
Viimeinen lauseesi on niin aliarvoinen, että siihen en edes puutu.
Sun viesti oli ehkä katkerin koko tällä palstalla. Ihmeellinen asenne.
pahat miehet
Naiset osaavat olla niin hirveitä, että siitä on oksat pois.
Tietysti siitä tulee paha mieli, että huomaa kuinka pahan virheen on aikoinaan tullut tehneeksi.
Vielä pahemmaksi sen tekee, jos sen huomaa vasta tultuaan jätetyksi.
Se ei kuitenkaan ole mikään maailmanloppu kenellekään.
Itse sinnitelin oman riihipiruni kanssa vuosia vain siksi, että lapset olisivat vähän isompia kun eroamme.
Kun tämä piruakin ilkeämpi noita sitten päätti lähteä, olin suhteellisen välinpitämätön.
En ymmärrä sitä(kään), että ex oli raivona siitäkin, mutta minä en enää välittänyt enkä varsinkaan sätkinyt enää narussa.
Kun sitten tapasin nykyisen rakkaani, niin ex iski kiilaa kaikin mahdollisin tavoin ja piti lapset itsellään niin paljon kuin voi vastoin sopimuksia milloin milläkin järjettömällä tekosyyllä. (Tästä hän maksaa nyt kallista hintaa, kun lapset antavat "palautetta" äitinsä mieleterveyden tilasta).
En ole mikään tilastotieteilijä, mutta näyttää siltä, että naiset löytävät uudeksi kumppanikseen rentun ja miehet taas oikean enkelin.
Mikähän siihen on syynä? Olisiko niin, että mies päättää olla enää erehtymättä tossun alle ja/tai orjaksi?
Kontrasti ex:n ja uuden välillä on jotain aivan käsittämätöntä.
En olisi ikinä voinut uskoa, kuinka kiltti ja huomaavainen voi nainenkin olla.
Tämä kontrasti valitettavasti vain kasvattaa vihaa ex:ää kohtaan välinpitämättömyyden sijaan. Miksi hänen oli pakko olla sellainen perkeleen riivaama, kuin hän oli ja on yhä edelleen, vaikka erosta on jo vuosia?
Omasta puolestani en valita, mutta kyllä lasten kodissa olisi saanut rakkauttakin olla diktatuurin sijaan.
Tiedän tasan tarkkaan, miltä tuon kirjoittajasta tuntuu, eikä se tosiaankaan ole mikään vitsi, eikä provo!
Avioero voi viedä kadotukseen. Tietysti ryövärikin vielä armahdettiin ristillä. Toivoa on, mutta jos alat mainostaa avioeroa, niin tuskin sitä annetaan enää anteeksi. Silloin viettelet veljiäsi.
Pohjalainen kertoo totuuden
ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota ei saa erota
Taidat olla niitä samoja pohjalaisia kuin puukkojunkkaritkin. Kiusasivat köyhiä ihmisiä, särkivät monilapsisen lesken muurin. Varsinaisia sankareita! Mutta eivät uskaltaneet lähteä mies miestä vastaan. Tuli kakka housuun.
Lisäksi sinä raukka ja paskahousu koska pelottelet ihmisiä uskonnolla. Senkin kristitty taleban.
ja kadotuksen pasuunit raikaa yleisövessan kaaakeleissa!
ymmärrän sua täysin, mua pompotti ukko, sillä erolla. Onnea uuteen suhteeseen.
Aina ei kurja suhde kasvata, jalosta ja vie voittoon saakelinmoisella työstämiselläkään.
On urheaa myös nostaa kädet pystyyn, jos ei kertakaikkiaan jaksa.
ero voi olla tosi vapauttava, mutta ei kai syy mennä yhteen?
... että elän vain kerran? Siksi joskus on parempi erota kuin jatkaa suhteessa, joka on pelkkää itkua ja hammastenkiristystä. Erostani on jo lähes kymmenen vuotta ja hetkeäkään en ole katunut. Lapsilla on nyt kaksi täysipainoista (ja -päistä) vanhempaa ja suhde ex:ään on suorastaan loistava (puhumattakaan nykyisestä "poikaystävästäni").
Ei kannattaisi mennä naimisiin sellaisen kanssa josta joutuu eroamaan.
eikä kannattaisi ylittää koskaan katua, koska siinä voi jäädä auton alle, eikä kiivetä tikkaille, koska voi pudota. Hyvä TTN, kirjoita parisuhdeopas.
mikä on seuraavan lottokierroksen oikea rivi? Entä millainen sää tulee olemaan kuluvan vuoden lokakuun ensimmäisenä lauantaina?
Et ole varmaakaan havainnut, että ihmiset muuttuvat. Toisen hyvään ja toiset huonompaan suuntaan. Ennustaminen on vaikeaa. On kyllä olemassa yltiöitsepäisiä ihmisiä, jotka hammasta kiristellen sanovat, että vaikka puoliso on väkivaltainen, tunteeton alkoholisti, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Pilatkoot vaan elämänsä, mutta onneksi ei meidän muiden tarvitse.
alussa on kaks keskenkasvusta epäkypsää rakkauden sokeassa huumassa
Sitten on lapset ja kiireet, omakin sielu jää jalkoihin
Sitten senjälkeen huomaa, mikä ääliö on rinnalla jolla ei ole kuin tunnekóyhyys jaettavana
selvänÄkijä
:-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D
saanut ittes tietokomeen ääreen kommentoimaan
Niin, kannattiko mennä moisen naisen matkaan alunperinkään.
Miksi ihmiset ei mieti ennenkuin tekee muksuja...?
Ja sä kuulut niihin ihmisiin jotka ei pysty elään koska kaikkea pitää ajatella niin hemmetin tarkkaan että ajaa onnensa ohi joka kerta.. Virheitä ei saa tehdä ei koskaan, ei ikinä.. Maito ei saa läikkyä.. Ahdistaako? kärsitkö paniikkihäiriöstä?
Ei kait kukaan mene avioon ja perusta perhettä ajatellen, että eroan sit joskus tulevaisuudessa Kyllähän sitä uskoo liiton kestävän koko iän mutta kun tulee noita "ylläreitä" sun muuta siinä matkan varrella joista ei niin vaan selvitäkään, niin onhan toki oikeus erota, jos elämä on ihan päinvastaista kuin itse on uskonut ja halunnut sen olevan.
Mulle kävi samanlainen asia, 10v. vuotta sitten. Mieheni löysi nuoremman (olin silloin 30v. hih!), ja jätti minut ja puolivuotiaan lapsemme kadulle. Erosin katkerana, mutta toisaalta katsoin uteliaana uuteen tulevaisuuteen.
Erosta toivuttuani, minulle alkoi tapahtua onnellisia asioita. Sain hetimmiten mielettömän hyvän työpaikan. Tapasin kivan miehen, johon rakastuin, ja joka otti omakseen 1v. lapseni. Olemme olleet siitä lähtien yhdessä. Ennenkaikkea, sain itsetuntoni takaisin.
Olen todella onnellinen tänä päivänä, että erosin, sain mahdollisuuden uuteen, parempaan elämään.
Erosin minäkin ahdistavasta liitosta. Siinä vaiheessa minulla oli ollut toinen pitkän aikaan.
Yhä toivon, että ex saisi elämänsä järjestykseen, löytäisi tiensä ja uuden naisen. Mutta ei, ei mitään näistä. Se on surullista.
"minä tahdoin kuulla jo sen että olisit onnellinen
minä tahdoin kaikkea hyvää nimeen rakkauden
minä toivon niin sisälläin että löydät onnesi näin
minä toivon kaikkea hyvää tästä eteenpäin"
Ehkä jotenkin pikkuisen tuosta kirjoituksestasi jäi sellainen fiilis, että iloitset enemmän exän epäonnesta kuin omasta onnestasi... Toivottavasti olen väärässä ;).
on hupi juttu,mekin erottiin.ei ollut vielä eropapereissa muste kuivunut kun jo kipastiin maistraattiin uudelleen vihille.Ei se todellisuudessa kyllä niin hauska kokemus ollut,tota loppuosioo lukuunottamatta.Meni välillä todella huonosti,mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta todettiin että ei tää liitto saa niihin kaatua,meillä on yksi tytär ja se on jo sen arvoinen asia että kannattaa yrittää.Meillä on mennyt todella hyvin tän kriisin jälkeen,ehkä vain pitää tapahtua jotain sellaista joka pistää miettimään mikä tässä elämässä on kuitenkin tärkeintä.