Onko se jokin hyvä ratkaisu, että ollaan yhdessä, kun lapset ovat pieniä, mies ryyppää, viettää poikamies elämää.Ei osallistu kotitöihin eikä lasten kasvatukseen. Yksin mietin ja päätän kuitenkin kaikki. Haen asuntoa itselle ja lapsille! Vielä kerran pitäisi antaa anteeksi pettäminen! Joka VIIKKO sama lause ryyppään vain tänään, kun en ensiviikollakaan kerkeä... Toivoo että oltais yhdessä! Seksi ei suju, kun en luota häneen. Vakuuttelen kai itselleni että tää on oikea ratkaisu: LÄHTEÄ! Mutta kun on nämä rakkaat lapset 6 ja 3v.
Ero vai yhdessä lasten vuoksi?
liian kiltti
8742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin itse aikoinaan aivan samassa tilanteessa kuin Sinä. Luin näitä "lasten takia yhdessä" -juttuja kunnes tajusin, että ne ovat täyttä pötyä. Minä erosin lasten takia!!!
Suhde - jos sitä nyt enää suhteeksi voi sanoa - oli niin väsyttävä ja turhauttava, etten jaksanut enää olla edes kunnon äiti. Eron jälkeen minusta tuli useammaksi vuodeksi ÄITI isoilla kirjaimilla. Kun enää ei tarvinnut katsella saatikka paaperoida humalaista tai krapulaista miestä, ei "keksiä" lapsille puolustuksia miksi isi ei jaksa tai tule tai vie tai... oli vihdoin aikaa itselle ja lapsille.
Nyt olen väleissä ex:n kanssa ja lapsetkin ovat jo isoja - ja täysipainoisia!!! Neuvoni voi kalskahtaa jonkun korvaan kamalalta, mutta ÄLÄ TYYDY SUHTEESEEN, JOSTA ET SAA MITÄÄN! Lapsille on paljon tärkeämpää ja arvokkaampaa, jos heillä on yksi kunnon vanhempi kuin kaksi risaista, väsynyttä ja puolinaista...
Jaksamista päätöksessäsi!
Väliaikainen ero voisi olla aika hyvä ratkaisu, mutta siinäkin on riskinsä. Ei ehkä kannata tältä palstalta ottaa hirveän vakavasti ohjeita sinun ongelmaasi, sillä kysymys on lasten elämän yhdestä tärkeimmistä ratkaisuista. Minä olin joskus samanlainen mies, mutta elämä muuttui ja alkoholinkäyttö putosi yhteen saunakaljaan. Lapsia rupesi syntymään lisää ja elämä jatkuu ja elämän tärkeimmäksi asiaksi on noussut lasten kasvattaminen. Eli eletään lapsille. Onko miehelläsi yhtään kunnollista kaveria vai ovatko hekin alkoholisteja?
Mieheni ei ole ottanut vakavasti meidän perhettä. Hakeutunut huonoon seuraan, omiin sukulaisiin, joilla on omat asiat huonosti! Aika vähissä, kunnolliset kaveri. Tai niiden seura ei tunnu kiinnostavan. Omat kaverini ovat Eron puolella. Tätä kun ovat seuranneet! Mielestäni lapset tarvitsevat isän ja äidin. Onko se huono ratkaisu jos asutaan erillään?
Lasten takia pitäisi nimenomaan erota. Mitenkäpä luulet lasten tunne-elämän kehittyvät, kun näkevät äidin olevan onneton, isän juoppo jne.. kyllähän lapsella on hyvä olla isä ja äiti, mutta eipä taida miehesi näitä isän tehtäviä täyttää, joten yhtä hyvin voit erota hänestä ja löytää jonkun joka tulee olemaan lapsillesi miehen mallina.
Ja oma kokemus lapsuudesta, isä oli juoppo, väkivaltainen jne, äiti uhkaili erota jatkuvasti ja toivoin aina että eroaa, joskus uskoinkin että nyt se eroaa, sitten ei "lasten takia eronnut" ja vihaan nykyään molempia että jouduin siinä helvetissä elämään, enkä käy kotona ja he ihmettelevät miksi.
koska "teillähän meni niin hyvin!". Hän ei ole huomannut mitään merkkejä, että te ette olisi onnellisia. Hänhän hankki kotiin sitä ja tätä, ja käy työssä ja elättää teidät!
Saat kuule kauheat paskat päällesi kun miehes kavereilleen uhoaa että "ei tajua mikä siihen muijaan meni!" Mutta siis eroa - ja heti!
Jokin aika sitten city-lehdessä kysyttiin Mannerheimin lastensuojeluliiton asiantuntijalta vastausta samaan kysymykseen. Hän sanoi, että lapsille on parempi, jos he saavat elää ehjässä kodissa. Eli tällaisessa tapauksessa jossa lapsilla olisi muutoin mahdollisuus ehjään lapsuuteen, mutta vanhempien välien vuoksi se on rikkonainen ja turvaton, ero on hyvä ratkaisu.
Olen itse samaa mieltä. Vaatii vain rohkeutta luopua vanhasta ja hypätä uuteen. Jokatapauksessa, toivotan sinulle jaksamista, olipa ratkaisusi mikä hyvänsä.
Itsellä samantyyppinen tilanne. Mies käy töissä mut juo lähes kaikki illat ja viikonloput kokonaan. Lisäks se pettää eikä itsekään tiedä haluaako jatkaa.. Mul on vaan niin paska tilanne et oon paksuna täl hetkel ja haluaisin odottaa siihen asti että vauva syntyy, ei tarvis mennä ihan yksin synnyttää jne. Mies kyllä lapsista välittää paljon, mutta näyttää sen heille turhan harvoin. Hänkin on osittain sitä mieltä että haluaa jatkaa ihan jo lasten takia ja aikoo yrittää rauhoittua. Mahdollisuus rauhoittumiseen onkin, viimeistään kun vauva hieman kasvaa ja mun vapaus lisääntyy, silloin mieheni herää taas horroksestaan ja huomaa kuinka muutkin katselee.. Pimeetä tavallaan.. On kokemusta jo edellisestä raskaudesta.. kävi meinaa samoin. Tiedän olevani aika kaunis ja tietää miehenikin.. Hän taitaa todella tuudittautua raskaus aikana siihen että nyt ei ainekaan kukaan minua huoli. Meidän suhde on tällast ihme valtataistelua! En vaan pysty irrottautumaan vaikka järki huutaa toisin. Välillä on päiviä että on vahva olo ja olen varma että eroan, sitten taas olen aivan epätoivoinen ja ajattelen etten kestä elää ilman miestäni. Huokaus.. Tällaises tilantees ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Mullaki osa tutuist sanoo että eroa ja osa että onhan teil paljon hyvääkin että kannattaa yrittää viel.. Ristiriitaista.
Itse olen sitä mieltä, että lähde lastesi ja itsesi takia. Jonkun ajan myötä teille aukeaa paljon, paljon parempi elämä. Hyvää syksyä sinulle ja lapsillesi!