Nyt se on ohi...

Nyt se meidänkin suhde sitten tuli päätökseen...
Yhdessä oltu melkein 2v. ja siihen on mahtunut aika paljon. Hän vuosi sitten erehtyi pussailemaan baarissa jonkun tytön kanssa ja siitä lähtien en ole pystynyt luottamaan, vaikka halusin niin en pystynyt.
Meillä oli välillä todella ihana suhde, mutta välillä käytiin niin pohjamudissa että sain surra monta päivää...
Olen jo pitkään miettinyt tätä, ja eilen laitoin poikki. Nyt vasta alan tajuamaan tuhon, ja ikävä on hirmuinen:( Silti en halua palata entiseen vaikka rakastankin. On todella sekava olo. Miten tällaisen ikävän kestää?? Pakko oli erota, sillä suhde ei olisi kestänyt tulevaisuudessakaan sillä olemme niin erilaisia...
21238
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Älä nyt luovuta! Pysy vahvana. Anna itsesi ikävöidä,itke jos siltä tuntuu ja ota aikaa toipumiseen.
Minulle ei ole helppoa jättää toinen, sen takia riudun nyt huonossa suhteessa, vaikka en haluaisi. Mutta kyllä tämäkin on pahempaa kuin se että on yksin!
Voimia sinulle, kun mietit järjellä niin suhteestanne ei olisi tullut mitään. Se joka pettää,ei kunnioita sinua laisinkaan, eikä sellaisen kanssa eläminen ole arvoistasi!

Äänestä

etsi ystäviä ja muita ihmisiä, joille voit puhua turvallisesti tunteistasi, surustasi. Sääliä ei kannata hakea, mutta kuuntelijaa... se että saa purkaa itseään auttaa enemmän kuin uskotkaan. Joka suhteen päättyminen satuttaa kumpaakin... ja se suru ja tuska tulee ennemmin tai myöhemmin. Ainoo mitä voi tehdä on yrittää jakaa sitä ja saada tukea itselleen. Se auttaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Se sattuu kirjoitti:

Nyt se meidänkin suhde sitten tuli päätökseen...
Yhdessä oltu melkein 2v. ja siihen on mahtunut aika paljon. Hän vuosi sitten erehtyi pussailemaan baarissa jonkun tytön kanssa ja siitä lähtien en ole pystynyt luottamaan, vaikka halusin niin en pystynyt.
Meillä oli välillä todella ihana suhde, mutta välillä käytiin niin pohjamudissa että sain surra monta päivää...
Olen jo pitkään miettinyt tätä, ja eilen laitoin poikki. Nyt vasta alan tajuamaan tuhon, ja ikävä on hirmuinen:( Silti en halua palata entiseen vaikka rakastankin. On todella sekava olo. Miten tällaisen ikävän kestää?? Pakko oli erota, sillä suhde ei olisi kestänyt tulevaisuudessakaan sillä olemme niin erilaisia...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu