Moi!
Mä ajattelin kertoa jo muutaman vuoden takaisen asian täällä, jos jollakin vaikka on samanlainen tilanne kuin minulla silloin.
Tapasin tämän ex-tyttöni 18vuotiaana, muutimme aika pian yhteen asumaan. ELämä oli mallillaan jne jne. Armeijankin kävin ja se ei suhdettamme juuri muuttanut/haitannut. Silloin exäni piti välivuotta ja oli töissä. Armeijani jälkeen exä haki kouluun ja pääsi, joten muutimme yhdessä toiselle paikkakunnalle. Minunkin kouluni oli sopivasti vuotta vaille valmistumista vailla, joten hyvällä onnella pääsin myös kouluun samalle paikkakunnalle. Näin menikin sitten vuosi seuraavaan kesään ja siihen että valmistuin. Sain hyvän työtarjoukset toiselta paikkakunnalta josta en voinut kieltäytyä. Avovaimoni haki siirtoa koulustaan lähelle sitä paikkakuntaa jossa minä olisin töissä ja pystyisimme edelleen asumaan saman katon alla. Ensimmäinen siirto tuli takaisin ja vastaus oli että ei onnistu. Näin meni syksyyn ja asuimme siis eri paikkakunnilla, minä maksoin luonnollisesti kahden asunnon vuokraa kun työssä olin. Sitten täältä koulusta ilmoitettiin että hän pääseekin, ja minä aloin etsimään kaksiota. Löysinkin ja muutimme sitten taas saman katon alle. Oli vaan tyttö vähän muuttunut, tiuski... Puhelin oli mukana jatkuvasti. Sitten sain soiton keskellä yötä, en vastannut kun en herännyt mutta aamulla katsoin että joku on soittanut meidän entiseltä paikkakunnalta, joku mies henkilö. Kysyin tyttöystävältäni mutta hän ei "tuntenut" kyseistä henkilöä. Minulla ei vieläkään soinut hälytyskellot. Sitten kerran tyttöni unohti puhelimen pöydälle kun meni saattamaan ystäväänsä kotiin. Siellä oli viestejä juuri tältä henkilöltä joka oli minelle soittanut (todennäköisesti exäni oli soitellut minun puhelimesta tälle uudelleen ja hän soitti sitten kännissä vahingossa minun nrooni kun tytölle piti)ja kun tyttöni tuli kotiin vein hänet istumaan sohvalle... (tää on huippukohta!)
Katsoin häntä niin kauan silmiin että hän ei pystynyt pitämään asiaa sisällään... En suuttunut, en itkenyt... Ja siitähän hän vasta suuttuikin, huusi ja raivosi minulle että miksen suutu!!! Mä en näyttänyt vihaani ja tuskaani koska uskoin että se satuttaa häntä, ja näin myös kävi. Huonoksi onnekseni hän ei voinut muuttaa heti pois, koska köyhä opiskelija oli. Hän eli, kävi koulussa, soitteli uudelle jätkälleen minun laskuuni. Minä jouduin jopa maksamaan junamatkan että tyttöni pääsi uuden miesystävänsä luokse! Se oli raskainta aikaa elämässäni. Olin yksin uudella paikkakunnalla, ainoa ihminen jolle olisin voinut puhua olisi ollut juuri tyttöytäväni. No hän sai järjestettyä uuden asunnon noin 2kk:n päästä ja yritti sitten saada tätä uutta miestään muuttoapuun. Mutta miestä kiinnostikin enemmän ryypiskely joten minä muutin ex-tyttöni yksin! Kannoin sohvan yksin 5 kerrokseen kun se ei hissiin mahtunut (anteeksi marttyyrisyyteni mutta tunteet nousevat pintaan). Kaikesta kuitenkin selvisin ja olen hyvissä väleissä exäni kanssa. Hän ja hänen uusi miehensä (ex 22v, ja hänen uusi miehensä 30v) ovat tällähetkellä kihloissa ja asuvat eri paikkakunnilla. Sen olen huomannut itsessäni, että en tämän episodin jälkeen ole voinut luottaa yhteenkään naiseen, tuskin koskaan enää luotankaan. =(
Petetty poika79
Mä ajattelin kertoa jo muutaman vuoden takaisen asian täällä, jos jollakin vaikka on samanlainen tilanne kuin minulla silloin.
Tapasin tämän ex-tyttöni 18vuotiaana, muutimme aika pian yhteen asumaan. ELämä oli mallillaan jne jne. Armeijankin kävin ja se ei suhdettamme juuri muuttanut/haitannut. Silloin exäni piti välivuotta ja oli töissä. Armeijani jälkeen exä haki kouluun ja pääsi, joten muutimme yhdessä toiselle paikkakunnalle. Minunkin kouluni oli sopivasti vuotta vaille valmistumista vailla, joten hyvällä onnella pääsin myös kouluun samalle paikkakunnalle. Näin menikin sitten vuosi seuraavaan kesään ja siihen että valmistuin. Sain hyvän työtarjoukset toiselta paikkakunnalta josta en voinut kieltäytyä. Avovaimoni haki siirtoa koulustaan lähelle sitä paikkakuntaa jossa minä olisin töissä ja pystyisimme edelleen asumaan saman katon alla. Ensimmäinen siirto tuli takaisin ja vastaus oli että ei onnistu. Näin meni syksyyn ja asuimme siis eri paikkakunnilla, minä maksoin luonnollisesti kahden asunnon vuokraa kun työssä olin. Sitten täältä koulusta ilmoitettiin että hän pääseekin, ja minä aloin etsimään kaksiota. Löysinkin ja muutimme sitten taas saman katon alle. Oli vaan tyttö vähän muuttunut, tiuski... Puhelin oli mukana jatkuvasti. Sitten sain soiton keskellä yötä, en vastannut kun en herännyt mutta aamulla katsoin että joku on soittanut meidän entiseltä paikkakunnalta, joku mies henkilö. Kysyin tyttöystävältäni mutta hän ei "tuntenut" kyseistä henkilöä. Minulla ei vieläkään soinut hälytyskellot. Sitten kerran tyttöni unohti puhelimen pöydälle kun meni saattamaan ystäväänsä kotiin. Siellä oli viestejä juuri tältä henkilöltä joka oli minelle soittanut (todennäköisesti exäni oli soitellut minun puhelimesta tälle uudelleen ja hän soitti sitten kännissä vahingossa minun nrooni kun tytölle piti)ja kun tyttöni tuli kotiin vein hänet istumaan sohvalle... (tää on huippukohta!)
Katsoin häntä niin kauan silmiin että hän ei pystynyt pitämään asiaa sisällään... En suuttunut, en itkenyt... Ja siitähän hän vasta suuttuikin, huusi ja raivosi minulle että miksen suutu!!! Mä en näyttänyt vihaani ja tuskaani koska uskoin että se satuttaa häntä, ja näin myös kävi. Huonoksi onnekseni hän ei voinut muuttaa heti pois, koska köyhä opiskelija oli. Hän eli, kävi koulussa, soitteli uudelle jätkälleen minun laskuuni. Minä jouduin jopa maksamaan junamatkan että tyttöni pääsi uuden miesystävänsä luokse! Se oli raskainta aikaa elämässäni. Olin yksin uudella paikkakunnalla, ainoa ihminen jolle olisin voinut puhua olisi ollut juuri tyttöytäväni. No hän sai järjestettyä uuden asunnon noin 2kk:n päästä ja yritti sitten saada tätä uutta miestään muuttoapuun. Mutta miestä kiinnostikin enemmän ryypiskely joten minä muutin ex-tyttöni yksin! Kannoin sohvan yksin 5 kerrokseen kun se ei hissiin mahtunut (anteeksi marttyyrisyyteni mutta tunteet nousevat pintaan). Kaikesta kuitenkin selvisin ja olen hyvissä väleissä exäni kanssa. Hän ja hänen uusi miehensä (ex 22v, ja hänen uusi miehensä 30v) ovat tällähetkellä kihloissa ja asuvat eri paikkakunnilla. Sen olen huomannut itsessäni, että en tämän episodin jälkeen ole voinut luottaa yhteenkään naiseen, tuskin koskaan enää luotankaan. =(
Petetty poika79
Vastaukset 12
Vanhimmat
tosielämästä.
Ei ihme ettei kumppaniin voi luottaa! Sinä kuitenkin pystyt vielä luottamaan mutta todennäköisesti vain sellaiseen, jota muut pitävät surkean tiukkapipoisena, kun ei anna aihetta mustasukkaisuuteen ja välttää tilanteita, joissa sellainen voisi tulla pintaan. Sellaisia ihmisiä on vähän tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa enää ei tunneta edes käsitettä perhe.
Tuota noin... Aika hurja tarina, mutta et varmaankaan ole ainoa, joka on tuollaista kokenut, ja ehkä myös moni nainen on kokenut mieheltään jotain samanlaista.
Itse olen ollut kaksi kertaa naimisissa, ja mukaan on mahtunut muutama vakavampi tyttöystäväkin (olen 38-vuotias). Ensimmäinen vaimoni petti minua harkitusti 14 avioliittovuoden jälkeen yhden illan jutulla saadakseen viestin perille, että erota täytyy. Minullakin oli sen jälkeen suhde liittomme loppuaikana. Mutta koska pelasimme avoimin kortein, meistä tuli hyvät ystävät, eli se kaikki yhteinen, mitä meillä oli, ei tuhoutunut, vaan me nykyisin kykenemme juttelemaan toistemme suhteistakin ja auttamaan toisiamme.
Sitten tuli tyttöystävä, joka antoi ymmärtää olevansa hajoavassa avioliitossa. Rakastuin häneen, tein vaikka minkälaisia, kalliita ja vaikeita järjestelyjä elämässäni, jotta yhteinen tulevaisuus olisi mahdollinen, ja sitten hän vain ilmoitti, ettei hän tulekaan.
Toinen vaimo taas oli enkelin ja paholaisen risteytys, mutta ennen muuta opportunisti - kun sairastuin vakavasti, ja olin kaksi kuukautta kuolemaa tekemässä sairaalassa, ja sen jälkeen vielä useamman kuukauden ansaintikyvytön, niin johan se sellainen riitti hänelle...
Eli ensimmäistä vaimoani lukuunottamatta en ole osannut valita puolisoani ollenkaan oikein (hänetkin vain osittain...), ja viime vuosina on minulta kieltämättä mennyt luottamus niin naisiin kuin vähän ihmisiinkin.
Sinun tekstistäsi näki kuitenkin heti yhden asian: Sinä olet liian kiltti. Sinun pitäisi uskaltaa enemmän ajatella itseäsi, ja viis veisata siitä, miltä toisesta milloinkin tuntuu. Partnerisi oli tavallaan ihan oikeassa siinä, kun hän suuttui siitä, että Sinä et suuttunut. Jos olisit siinä tilanteessa suuttunut, ehkä hän olisi tulkinnut sen niin, että Sinä todella välität hänestä, ja olisi toiminut toisin. Samoin muuttoapusi, matkojen ja puheluiden maksaminen j.n.e. ovat asioita, joita Sinun ei olisi pitänyt tehdä. Sellaisia tehdään ystävälle, mutta ei petolliselle partnerille.
Psykologiselta kannalta Sinun pitäisi rohjeta miettiä sitä, että miksi toimit sillä tavalla? Luultavaa nimittäin on, että se, mitä Sinä ajattelet hyvyydeksi ja ymmärtäväisyydeksi, onkin itsesi sisällä asuvaa hylätyksi tulemisen pelkoa, eli yrität tavallaan ansaita lähesisesi uudelleen ja uudelleen, kun Sinun ei oikeasti tarvitsisi muuta kuin uskoa, että kaikki tuo hyvä ihan automaattisesti jo kuuluu Sinulle.
Nämä ovat kovia sanoja, mutta en näitä tietäisi sanoa, ellen olisi monesti ollut ihan samanlainen kuin Sinä...
Tietäisitpä vaan sen kodinkoneiden määrän, jota tilaamanani kulkeutui toisen vaimoni asuntoon sitten, kun hän jo oli muuttanut luotani pois... Myöhemmin tietenkin paljastui, että siellä oli jo siinä vaiheessa ollut toinen, nuorempi mies.
Älä vielä kuitenkaan menetä toivoasi ihmisten ja naisten suhteen! Ala elää itseäsi varten enemmän, äläkä kiinnitä niin paljon huomiota vastakkaiseen sukupuoleen, niin sillä yksinkertaisella reseptillä "haaviisi tarttuu" jatkossa ehkä paremmin Sinulle sopivia ihmisiä, jotka eivät kiltteytesi (oli sen taustamotiivi sitten ihan mikä hyvänsä...) edessä muutu hyväksikäyttäviksi opportunisteiksi, vaan jotka osaavat maksaa hyvän hyvällä samalla koko ajan viestittäen, että Sinä kelpaat ilman tuota jatkuvaa kiltteyttäsi, ja hekin toivovat vain sellaista hyväksyntää Sinulta myös itselleen, eivätkö mitään muuta.
Otan osaa kokemasi vuoksi, mutta koeta luottaa tulevaan yhä!!!
Lämmöllä
Moikka te molemmat!
Ari, erityisesti sinun tekstisi säväytti minua, myönnän, että olen hyvin hyväksikäytettävissä oleva ihminen. Kalat on horoskoopiltani ja niitä hieman jopa uskon, siis horoskooppeja. Kaloista sanotaan, että ne ovat hyvin johdateltavissa jne. Tämä edellämainitun tarinan jälkeen minulla on ollut muutama lyhyempi suhde, niistä toinen vielä vahvisti käsitystäni naisiin. Tämä uusi suhde alkoi n. 5kk tämän avoliiton jälkeen, ja kun tämä uusi tyttöni kuuli minun kokemukseni niin hän älykkäänä naisena aloitti heti hyväksikäyttämiseni. Eli ojasta allikkoon =)
Hän huomasi että olen hyvin johdateltavissa, ja hyvin hyödynsi sitä. Itse olin vielä kai edellisestä suhteesta aika shokissa, ja en sitä silloin nähnyt. Tosin tätä kaikkea kesti ehkä n. 3kk, kun huomasin mihin olin lusikkani pistänyt. Sen jälkeen huomasin itsessäni muutoksen, olin muuttunut kylmäksi ja kyynisemmäksi. Se tuli esiin seuraavassa lyhyemmässä suhteessa. En uskaltanut "alkaa rakastamaan", en uskaltanut luottaa. Pelkäsin kokoajan jopa niin paljon että piilotin jopa kotonani rahapussin tämän tytön siellä ollessa. En näyttänyt tunteitani, en uskaltanut "aloittaa" mitään jottei taas käy huonosti. En jutellut enää tämän tytön kanssa, jottei hänkin huomaisi millainen olen ja käyttäisi minua hyväkseni. Tänä päivänä olen poikamies, ja sitä olen ollut jo vuoden verran. Kaikkein pelottavinta kaikessa on se, että en voi enää suhtautua edes ystävieni kanssa (miehiä) normaalille linjalle, vaan olen kokoajan tavallaan "hälytysvalmiudessa". Pelkään kokoajan että joku käyttää minua hyväkseen. Työni on ollut luultavasti minun pelastukseni, täällä luotan työkavereihini 100% ja vietän aikaani tosi paljon työn merkeissä. Otan töitä kotiin jotta ei tarvitsisi lähteä kotoa mihinkään "yö elämään" yms.
Tällä hetkellä on yksi "säätö" meneillään, ei siis vielä mitään sänkyleikkejä vaan ihan tutustun yhteen tyttöön. Olen kertonut hänelle edellisen tarinani ja edelliset suhteet. Tytöllä on meneillään samantapainen juttu exänsä kanssa, siihen ei tosin kuulunut kolmatta mukaan. He asuvat vielä saman katon alla, mutta eivät ole paljon tekemisissä keskenään, hänen ex ei vaan ole vielä löytänyt uutta asuntoa. Odotan tältä paljon, ehkä jopa taas liikaa mutta aika näyttää...
Poika-79
heissan.
sait vain miehistä näkökantaa asiaan joten ajattelin nyt avata omankin sanaisen arkkuni.
mielestäni on äärimmäisen tuomittavaa tuo tyttöystäväsi käytös.
itse seurustelen vakavassa ihmissuhteessa enkä ikinä voisi pettää miestäni, ei tulisi edes mieleeni. ja jos tulisi se olisi periaatteessa ihan normaalia, mutta ajatuksen tasolle sellaisen täytyy jäädä, tai muutoin on ihmissuhteessa jotain pahasti vialla.
itse olen sen verran tempperamenttinen ihminen, että mikäli poikaysätävni minua lähtisi pettämään ja jäisi siitä kiinni, niin tavarat lentäisi pihalle samantien ja uuden ystävättärensä luokse saisi mies painua.
pettäminen on raukkamaista ja suora kertomus siitä ettei parisuhde ole tarpeeksi eikä toinen ole vakavissaan. äärimmäisen typerää että tyttö teki tällä tavoin, mutta eipä olisi sua ansainnutkaan!!!
Kyllä se siitä, ihan totta!!! Sinun olisi varmasti parasta tavata ennen muuta tyttöjä / naisia, joilla on hyvä kotikasvatus, ja joiden tapoihin ei yksinkertaisesti kuulu toisen hyväksikäyttäminen missään muodossa. Tälle palstalle edellä kirjoittanut Ana vaikuttaa esimerkiksi olevan sellainen tyttö. Ja on sellaisia muitakin. Itsekin olen tavannut yhden naisen, jolla on hieno tausta ja kunnioitettava ammatti, vanhanaikainen koti j.n.e., ja siksi me tulemmekin aika ongelmitta toimeen.
Sellainen tuli vielä mieleeni, että voisiko se, että kerrot ex-jutuistasi niin avoimesti, jotenkin masentaa uudet kumpppanisi, ja saada heidät ainakin piilotajuisesti tuntemaan itsensä arvottomiksi Sinun elämässäsi, ja sitten lopulta päätymään tuollaiseen "hällä väliä" - ratkaisuun? En siis tarkoita, etteikö heille kuuluisi vastuuta käytöksestään, koska se tottakai heille kuuluu, mutta jotenkin tuon avopuolisosi käytös erityisesti vaikuttaa jopa jonkinlaiselta psykoottiselta käytökseltä. Täytyihän hänen oikeasti tietää, että hänen tekemisensä loukkaavat Sinua. Jostakin syystä hän silti valitsi "antaa mennä" - asenteen, eli oli vain itsekäs, aamusta iltaan ja illasta aamuun. Se ei ole Sinun syytäsi, mutta sitä kannattaisi miettiä, miten tuo tilanne pääsi syntymään, ja miksi se nähtävästi syntyy uudelleenkin välillä vielä.
Parasta jatkoa ja kauneinta kesää Sinulle!!! (ja muillekin tänne kirjoittaneille...!!!)
Moikka!
Ompa ihana kuulla että miehet ajattelevat ja tuntevat asioista samalla tavalla kun naiset...sattuu ja on vaikea aloittaa uutta suhdetta ja luottaa toiseen! Sinullakin on mielessä erilainen tapa selvittää asiat kuin useimmilla miehillä, joita olen tavannut...haluat rakentaa kunnon suhteen pikku hiljaa...et harrastaa yhdenillan juttuja ja särkeä sydämmiä!! kuullostat todella ihanalta ja kiltiltä ihmiseltä(ja tietenkin kalalta, joka itsekkin olen) Ole ylpeä itsestäsi ja siitä että olet ymmärtänyt elämässä asioiden tärkeysjärjestyksen!!!
hymyile!!!
Kiitos ja kumarrus =)
Olipa kerrankin kehuja... tulee hyvä viikonloppu...
poika-79 tampereelta
On meitä "uudenaikaisiakin" opiskelijoita ja työntekijöitä - naisia - jotka olemme ehdottoman uskollisia, vaikkakin seksuaalisesti erittäin aktiivisia. Rakkaus se liikuttaa minuakin, ei oikeastaan mikään muu. En hyväksy pettämistä missään muodossa, enkä mistään syystä. Ensi kerralla älä vain epäile: kysy! Ei sekään ole hyvä, jos on koko ajan suojamuuri ympärillä, kun on niin pahasti loukattu.
Toivoisin poika 79, että löydät kivan tytön, joka ajettelee myös sinun hyvää oloasi, eikä vain omaansa. Kun tiedän, että meitä on, olen toiveikas puolestasi. Aurinkoa! Toivottavasti nykyinen "säätösi" osoittautuu vaivan arvoiseksi.
hei...sait minun silmiini melkein kyyneleet. kyllahan se on kamalaa kun tuommoista kay mutta olet jotenkin selvinnyt siita. yks juttu mita en tajua on se etta miten voit olla missaan valeissa sen naisen kanssa joka petti sinua? ma en varmaan pystyis.mutta sekin etta ma jotenkin uskon etta kaikki mita ta[pahtuu ni on tarkoitus tapahtua ja etta kaikesta pahastakin koituu myos jotain hyvaa. sinunkin elamassa on varmasti tapahtunut kivoja hyvia asioita mita ei olisi ehka jos viela seurustelisit...,mutta siita olen varma etta se joka nainen joskus saa luottamuksesi niin on onnen nainen. t.outi
miksi helvetissä menit vielä auttamaan jne tuota idioottia exääsi? siinä on ihan tarpeeksi paskaa, mitä tuo sinulle teki. ei taida olla aivoja päässä sillä akalla. sori nyt vaan.
ota itseäsi niskasta kiinni! kukaan ei ansaitse tuollaista paskaa.
..voi olla tällaista.
Kuinka ihminen voi luottaa 100%:sti toiseen ihmiseen, kun se ei voi luottaa 100%:sti omaan itseensäkään.
Poika-79, olet kyllä aika lempeän oloinen, huh!
Vastaavaa tapahtui täälläkin, kerran, oli tyttö jota en tunne enää. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, en osannut odottaa ollenkaan. Sitten paljastui kaikki se järjestelmällisyys miten se oli hyödyntänyt minua itseni sitä kuitenkaan huomaamatta.
Merkithän oli selvät kun myöhemmin ajatteli ja sitä syytti automaattisesti itseään.
Itse laitoin kaikki yhteydet poikki kertaheitolla tyttöön, jonka kanssa tuli yhteistä taivalta monta vuotta, luulin vain tuntevani hänet. Sen verran piti ajatella, että kuvan ja pari kirjettä säästin tulevaisuuteen, onneksi. Selkäranka näytti suoralta, mutta näin sen kai väärästä kulmasta.
Missä ovat vanhanaikaiset usko, perinteet ja kunnioitus? Elääkö nämäkin vain taruissa?
Tuloksena on se kyyninen ja viileä muurin sisään jäävä ihminen, joka ei luota ja johon ei saa yhteyttä. Ja näitä taitaa olla keskuudessamme suht monta.
Noh, se tapahtui jo edellisellä vuosituhannella
eikä minua kiinnosta pätkääkään miten siellä menee, ja nyt vasta tuntuu että voisi kokeilla hengittää tuon pitkän tauon jälkeen..
Best Regards,
Sympatiani on toki puolellasi. En ole kokenut itse samaa enkä edes vähän vastaavaa, mutta on onnetar mullekkin persettä näyttänyt. Siitä huolimatta elämä jatkuu laadukkaana niinkauan kun muistaa että epäonnistuminen on vaan uusi mahdollisuus yrittää. Se pätee kaikkeen. Jos luovutat toivosi naisten suhteen niin ei se mua paina, mut vinkkinä voin sanoa että jos joku muukin on joskus onnistunut semmoisen kummajaisen (=naisen) kanssa elämään, niin mikset sinä? Onhan sitä tietenkin muitakin vaihtoehtoja: pelkää naisia, älä hakeudu niiden seuraan, ole yksin, hanki koira/kissa tai käy vaikka linnanmäellä, mutta tärkeintä on että sulla on hauskaa. Vittuako siinä jos ei elämä huvita niin vedä vaikka ittes jojoon, mut älä valita etteikö vaihtoehtoja ollut.
Mulla todettiin kaksi ja puoli vuotta sitten krooninen sairaus, joka sulkee muutamia tulevaisuuden haaveitani pois, mutta ei se estä yrittämästä saada se paras saatavilla oleva vaihtoehto. Mieli oli aluksi kyllä aika matalalla, kunnes sitä tajus että (klisee) nää on ne kortit joilla pelataan mut voiton halu on silti hirmuinen (/klisee). Siitä alko mun unelmani muodostus. Se mitä ei ollut pakko muistaa menneisyydestä niin se unohdettiin ja elämä jatkui. Eli siis mieti mitä haluat ja elä sen mukaan, niin aijon tehdä siihen saakka kunnes en keksi enää mitä haluan...