Mikä on että aikuinen mies, vieläpä kolmen lapsen isä, ei osaa sanoa vanhemmilleen vastaan missään tilanteessa, ei ainakaan puolustaakseen vaimoaan tai lapsiaan??
Mun mies on koko yhdessä olo ajan ollut sellainen, anoppi ja appi on aivan rauhassa saaneet hyökätä mun silmille (olen ollut mm. morsiamen tekele, huo*a, ym..).
Jopa jossain määrin seksielämästämme mieheni on mennyt kertomaan anopille kun anoppi on "hieman" udellut...!!!!!!!!
Nyt on käsillä nuorimmaisemme ristiäiset, enkä todellakaan haluaisi kutsua anoppia ja appia juhliin! Kun muutenkin aiomme pitää pienet ristiäiset, mutta siitähän tulisi varmaan sota!
Kun kerron tätä ärtymystä miehelleni, hän on heti vanhempiensa puolella ja väittää että mulla on joku turha syy olla heitä vastaan!!
Mä en vaan kestä sitä haukkumista ja joka paikan utelemista! Mitä meidän henk.koht. asiat niille kuuluu, olenko muka tilivelvollinen jopa itseni ja mieheni riidoista kertomaan appi-väelle?!
En uskalla edes jättää lapsia mummolaan hoitoon koska saa pelätä milloin tulee selkään jos lapset eivät ole kiltisti ( omat lapsensa he ovat "kasvattaneet" selkään antamalla ),
enkä myöskään pidä siitä kun he arvostelevat lapsiemme luonteita , käytöstä (joka on kyllä kohteliasta) yms. joka tuntuu lapsesta varmasti pahalle.
Mun mies on koko yhdessä olo ajan ollut sellainen, anoppi ja appi on aivan rauhassa saaneet hyökätä mun silmille (olen ollut mm. morsiamen tekele, huo*a, ym..).
Jopa jossain määrin seksielämästämme mieheni on mennyt kertomaan anopille kun anoppi on "hieman" udellut...!!!!!!!!
Nyt on käsillä nuorimmaisemme ristiäiset, enkä todellakaan haluaisi kutsua anoppia ja appia juhliin! Kun muutenkin aiomme pitää pienet ristiäiset, mutta siitähän tulisi varmaan sota!
Kun kerron tätä ärtymystä miehelleni, hän on heti vanhempiensa puolella ja väittää että mulla on joku turha syy olla heitä vastaan!!
Mä en vaan kestä sitä haukkumista ja joka paikan utelemista! Mitä meidän henk.koht. asiat niille kuuluu, olenko muka tilivelvollinen jopa itseni ja mieheni riidoista kertomaan appi-väelle?!
En uskalla edes jättää lapsia mummolaan hoitoon koska saa pelätä milloin tulee selkään jos lapset eivät ole kiltisti ( omat lapsensa he ovat "kasvattaneet" selkään antamalla ),
enkä myöskään pidä siitä kun he arvostelevat lapsiemme luonteita , käytöstä (joka on kyllä kohteliasta) yms. joka tuntuu lapsesta varmasti pahalle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ristiäiset ovat 'virallisen' tyyppiset juhlat, joihin isovanhemmat kuuluu kutsua, huolimatta siitä, ovatko he mukavia vai ei. Jos et kutsu, sitä pidetään sinun mielenilmaisunasi ja sinua tullaan suvun kesken syyttämään avoimen välirikon aiheuttajana ja aloittajana. Voithan ristiäisissä käyttäytyä kohteliaasti kuin keitä tahansa vieraita kohtaan. Näin saat pisteet kotiin ainakin muiden silmissä. Voithan pitää etäisyyttä anoppiisi ja appeesi muilla tavoin.
Minun mielestäni miehesi toimii väärin. Hänen pitäisi ensisijaisesti olla lojaali sinulle, omalle perheellensä.
Napanuora on katkaistava jossakin vaiheessa ja anopin olisi hyvä ymmärtää olla sekaantumatta teidän perheen asioihin.
Älä kuitenkaan yritä lyödä kiilaa pojan ja äidin välille, voi olla että tuloksena on sitten miehesi närkästyminen sinuun.
Kun saisit jotenkin miehesi ymmärtämään hyvällä, mitä mieltä olet. Ilman, että välit huononee suuntaan tai toiseen. Onko anoppisi kovinkin dominoiva persoona?
Paras tapa selvitä ristiäishämmennyksestä olisi järjestää ristiäiset kirkkoon ja seurakuntasaliin kahvit.
Meidän seurakunnalla on kirkossa pieniä sivuhuoneita, joihin mahtuu parikymmntä henkeä. Talossa on myös keittiö. Tarjoilu hoidetaan, pöytä katetaan ja kahvit kaadetaan.
En tiedä millä aikataululla tilan saa käyttöön, mutta tätä tarkoitusta varten ne ovt siellä. Pitävät syntymäpäiviä ja hautajaisia yms. myöskin niissä tiloissa.
Olisi anopilla pokkaa, jos hän tuollaisessakin paikassa alkaisi käyttäytyä "anoppimaisesti".
Voisithan vetäytyä synnytysmasennuksen ja ylirasituksen taakse ja sanoa, että järjestät tilaisuuden niin, että saat itsekin vain olla juhlimassa.
Siis jos mun anoppi tai appi kutsuisi minua huoraksi, en ikimaailmassa kutsuisi heitä ristiäisiin. piste.
Mä oon tähän kirjoitellut ennenkin. Meillä se anoppi käy jo melkeen silmille, ja olenkin nyt sanellut ehdot, josta näkee onko ukkoni mies vai
mamis.Kattelen vielä hetken aikaa. Meille sisälle ei anopilla ole mitään asiaa enää. Ei sinunkaan tarvitse sitä kutsua jos ei kerran osaa käyttäytyä. Turha pahoittaa mieltään moisen hullun takia. Tiedän kyllä miten vaikeaa on taistella hirviötä vastaan, jota muut vaan puolustaa. Itse olen jo melkeen hermoraunio, enkä kauan enää aio sietää sitä.
Nämä tälläiset jutut ovat todella vaikeita asioita..Ensin haluan sanoa että olen pahoilani puolestasi että joudut tuollaista kärsimään. En ehkä aivan samaa ole kokenut, koska minulla ja ex-miehelläni ei ollut (luojan kiitos!) lapsia, mutta silti. Ex-mieheni äiti oli aivan kamala ihminen, ajatttelin että voiko tuollaista ollakaan. Nuori kun olin, en osannut puoltani pitää. Neljä vuotta sinnittelin ja ajattelin että ainutta elämääni en tuommoiseen äijään haaskaa!
Niinpä sitten löysin 2003 marraskuussa nykyisen aviomieheni joka on todellakin vastakohta exälleni! Olemme jo naimisissa. Oli todella ihanaa kun mies piti puolensa ja on muutenkin todella itsenäinen. Hänen äitinsä on ihan ok, soittelee kerran viikossa ja kyselee kuulumisia.Alussa hän yritti pari kertaa "tuppautua" ja määrätä mutta mieheni tokaisi tylysti että turha puuttua asiaan josta ei mitään tiedä. Ja hyvä niin, tulipahan heti alussa selväksi että neuvoa saa, puuttua ei.
En oikein osaa sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta sen osaan sanoa mitä itse tekisin jos olisin sijassasi. Puhuisin miehen kanssa, rauhassa ja ajan kanssa, ja jos hän edelleen vähättelee, sanoisin että ansaitsen parempaa ja että avioero-hakemus tulee postitse, lapsia saat tavata kerran viikossa. Toinen vaihtoehto on että lähdet väh. 200 km päähän lomailemaan (itse menisin vanhempieni luokse 400 km:n päähän) ja olet viikon pari poissa, eiköhän se tee tehtävänsä. Päätin aikanaan että jos samanlaiseen tilanteeseen joudun taas, tiedän mitä tehdä ja sanoa, enää en siedä anopin suunnalta minkäänlaista piikittelyä! Eikä mun tarvitsekaan sillä mieheni on heti karvat pystyssä jos joku erehtyy musta jonkin poikkipuolisen sanan sanomaan =)
Kiitos kommenteista! Joo, tilanteesta on puhuttu miehen kanssa mutta en tiedä tuleeko muutosta, miehen on hyvin vaikea näköjään sanoa vanhemmilleen vastaan. Lie sitten appi-väen kasvatus tyyli tehnyt tehtävänsä..?
Niin, sekin vielä tuli mieleen, kun saimme ensimmäisen lapsemme, olin ehtinyt olla kotona vasta 9 päivää, niin anoppi oli ensimmäinen vieras joka änkesi katsomaan vauvaa..... Olin aivan poikki tosi rankan synnytyksen jäljiltä, sekä unen puutteesta ja muutenkin mieli myllerryksessä, koitin näytellä hymyä vaikka päässä pyöri muutaman tunnin päästä, että häipyisi jo että saisi imettää rauhassa..!
Kun omat vanhempani "osasivat" antaa aikaa uudelle perheelle ja tulivat vierailulle vasta parin viikon päästä.
Muuten appi-väki käy meillä vain pari kertaa vuodessa, soittelevat kylläkin ja sitä kautta ovat "riesana" uteluineen. Me käymme heillä ehkä kerran kuussa.
Sitten ilkeävät valittaa etteivät näe lapsenlapsiaan tarpeeksi usein.. Meidänkö pitäisi kolmen lapsen kanssa lähteä koko ajan liikenteeseen, kun itse työttöminä voisivat helpommin lähteä kyläilylle..?
SIIS JOS haluaisin heitä kylään/he osaisivat olla ihmisiksi, niin heidän olisi helpompi tulla kyläilemään, eikä turhaan syyllistää meitä siitä etteivät näe lapsia..??
Ihmisiä on joka lähtöön, mutta tämä jaksaa kummastuttaa. Mieheni on kyllä joskus myöntänyt että vanhempansa voisivat käyttäytyä tahdikkaammin, ärsyttää vaan kovasti kun mies ei voi sanoa sitä heille suoraan....
Mirkulle; Kyllä anoppi on sillä tavalla dominoiva, että jos esim. mä suhtaudun johonkin asiaan/ihmiseen kielteisesti, niin sillä ei ole väliä, vaan anoppi yrittää sitten saada poikaansa itsensä puolelle puhumalla tästä asiasta tai käskemällä esim. mennä käymään siellä jonne mä en haluaisi.
Alunperinkin tunsin heti etten ollut "tarpeeksi hyvä" tai hienosta suvusta heidän pojalleen...
Kauhistuttaa vieläkin se "tentti", johon jouduin kun näin heidät ensimmäistä kertaa!! Ei sitä nuorena vailla elämänkokemusta osannut vastaankaan silloin laittaa. Kielsivät jopa meitä tekemästä lapsia!!!!!
Huh, nyt kun luen tätä niin kyllä tuntuu hurjalta, ehkäpä jätän kyläilyt sikseen?
Kaikkea sitä on joutunut sietämään.
Niin, ja ristiäisten pito seurakunnan alueella voisi olla paras vaihtoehto, sieltä sitten vain perheen kesken kotiin lepäilemään!
Muista, ettet ota henkilökohtaisesti anoppisi haukkuja! Vaikka sinun tilallasi olisi kuka ihme-nainen tahansa, hän saisi varmasti yhtä paljon nälvimistä. Kun monet anopit suhtautuvat asiaan:" minun pojalleni mikään ei ole kyllin hyvää paitsi minä itse".
Ehkä miehesi on jo pienestä pitäen opetettu kunnioittamaan vanhempiaan ja se ettei vanhemmille sanota vastaan. Voisit valaista miestäsi siitä että hän ei ole missään kiitollisuuden velassa vanhemmilleen.
Sitten mietit sitä kutsutko heitä lapsenne ristiäisiin vai et. Jos olisin sinä,niin en kutsuisi. Ehkä se olisi heille tarpeeksi suuri "stoppi", ja ymmärtäisivät että kyllä heissä jotain vikaa taitaa olla. Olet oikeassa siinä että kun on synnytys takana, niin sitä haluaa olla oman perheen kesken, niin minäkin haluaisin, ja jos joku tuuppaisi käymään, ilmottaisin kohteliaasti: "Nyt ei käy, sitten parin viikon päästä" , ja jos anoppi siihen jotain kommentoi, voi vain todeta että "voi voi."
Pidä ristiäiset VAIN niiden ihmisten kesken joita kunnioitatte ja jotka kunnioittavat teitä ja perhe-elämää. Ei siinä muuta tarvita. Ja jos anoppi sitä ihmettelee vastaatte että "On kait selvää ettemme halua lapsemme ristiäisiin ihmisiä jotka eivät tule toimeen kanssamme, olivat sitten isovanhempia tai eivät". Itse tekisin noin ja jos sanomista tulee, eivät he voi itseään väkisin kutsua. Piste.
Toivotan kauheasti voimia sinulle! Ja voisit mielestäni näyttää miehellesi nämä vastaukset ja omat kirjoituksesi, se voi auttaa. Ja muista nyt, että on yksin teidän päätös ketä kutsutte ristiäisiin, onhan se kuitenkin todella tärkeä etappi vanhempien sekä lapsen elämässä. Lykkyä tykö ja enkeleitä tiellesi! =)
Kiitos kannustuksesta!
Ristiäiset pidettiin ilman appi-väkeä, jäi hyvä mieli ja kivat muistot!
Miehelle olen puhunut ja tavallaan se ymmärtääkin, mutta kai se on niin häneen hakattu tieto lapsena, ettei vanhemmille sanota IKINÄ vastaan, vaikka aihetta olisikin, niin mies mieluummin vaikenee.
Miehen kummi paljasti minulle kerran, mitä mieheni äiti, siis anoppini, oli joskus sanonut lapsistaan. Eli; "minä olen heidät 20 vuotta kasvattanut ja elättänyt, pitäisi siitä hyvästä saada lapsilta rahaa!!!!!"
Mitä tämä kertoo ihmisestä?! Varsinkin kun ne lapset maksaa talolainojaan ym. maksa siinä vielä äidille rahaa "hyvästä" kasvatuksesta, kun anoppi ei edes tyttöäään täysi-ikäiseksi saanut kun sijaiskotiin laittoivat. Että kasvattiko..?