Mun jätkäkaveri on mustasukkanen mun koirasta! Ihan älytöntä. Ei asuta jätkän kans yhdessä,mutta ku oon heillä esim. yötä niin aamulla mun pitää lähtee lenkittää koirani viimestää kymmeneltä sillä vanhempani eivät ehdi aikaisen työn takia. Sit jos vanhempani ovat jossain,en voi jättää koiraa yöksi yksin kotiin (en uskalla ku ei koskaa tiä mitä tapahtuu) siispä jätkän on tultava meille ym. Se kääntää asian niin että tosta koirasta on vaivaa.. Mut mä oon sen koiran hankkinu lemmikiks enkä esineeks. Sitä pitää hoitaa eikä se voi olla päiviä yksin kotona, sehän on heitteillejättö! Mitä mieltä ootte,oonko ihan hurahtanu mun koiraan vai vaatiiko jätkä turhia..?
mies mustasukkainen
koirasta!!!
10713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Osoittaa että mies ei ole mikään lemmikkieläin myönteinen. Tottakai koiraa pitää hoitaa ja ulkoiluttaa jne! Itselläni on monta kissaa ja multa meni heti fiilikset jos tuli joku kissainhoaja vastaan. Sitten tapasinkin miehen, jolla itsellään oli koira, ja sen huomasi asenteestakin ja suhtautumisesta lemmikkejä kohtaan. Eli joko äijä kuriin tai vaihtoon.
lemmikkien omistajan kanssa seurustelee jos joku elukka olisi mua ensin, jos elukka tulee mun jälkeen niin sitten ok.
voisin kyllä semmoseen ei niin vakavaan suhteeseen ryhtyä kun ihan sama kunhan pimppii tulee, mutta vakavaan sitten valitaan joku helpompi luonteisempi.
Ei kai nyt koirasta kukaan tasapainoinen ihminen ole mustasukkainen. Mutta tosiasia on, että on olemassa koirarakkaita ihmisiä ja niitä jotka ei koirista niin välitä. Itse kuulun jälkimmäisiin. En koskaan enää hankkisi koiraa, koska siitä todellakin on vaivaa, olen joskus omistanut koiran. Aina kun lähdet pidemmäksi aikaa johonkin, on koiralle hankittava hoitaja tai joku, joka käy sitä ulkoiluttamassa jos päivät venyy. Mutta toivottavasti ne ihmiset ymmärtää olla koiraa hankkimatta, jotka kanssani ovat samaa mieltä.
Sitten on niitä joille koira touhu menee kieltämättä yli, koira menee kaikessa ihmisten ohi ja on talon pomo, se on jo sairasta palvontaa. Koira on kuitenkin eläin, ei ihmiseen verrattava olento.
Ehkä sinua ymmärtäisi paremmin ihminen, joka itsekin pitää koirista ja eläimistä. Mutta kyllä siinä menee sinulla yli, ettei koira voisi olla yksin kotona päiviä. Täytyyhän koiraihmistenkin töissä käydä, joten kyllä sinun on paras opettaa koira olemaan päivät yksin, se ei todellakaan ole heitteillejättöä. Kyllä koirakin vaatii rauhaa olla omissa oloissaan.
tarkoitin etten jättäisi koiraa YÖKSI yksin kotiin. Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Sama ku jättäisit lapsen yksin kotiin sillä varjolla että nukkuuhan se siellä. Mutta kaikkea voi sattua, enkä halua pahaa koiralleni. Sekin on kohta jo 10v.
Koirani on kyllä opetettu olemaan yksin kotona ja viihtyy siellä ihan hyvin tarvittavat työssaolo ajat ym. Mutta käyn joka päivä töissä, pitääkö koiran olla yksin yötkin..? Ei mielestäni..
Verrataan ihmistä ja koiraa. Ja mikä kamalinta on juuri se, kun verrataan lasta ja koiraa.
Niin, koirahan EI ole lapsi. On väärin koiraa kohtaan kohdella sitä ihmisenä. Mutta siinä mielessä lapsi-koiravertaus on kohdallaan, että samalla tavalla kuin lapsi, myös koira on omistajansa armoilla. Ihmisellä on kaikki valta koiran yli, ja samalla mukana seuraa myös valtava vastuu koiran hyvinvoinnista. Ja samalla tavoin kuin oma lapsi on vanhemmilleen aina se rakkain, myös oma koira on omistajalleen kalleista kallein, vaikka muut pitäisivätkin sitä sietämättömänä piskinä. Sitä kasvetaan yhteen.
Omistaja on koiralleen ehdottomasti velkaa sen, että sitä kohdellaan hyvin. Jos koira on päivät yksin, on kohtuutonta jättää se yksin vielä öiksikin. Koira on laumaeläin ja tarvitsee seuraa, puhumattakaan välttämättömien tarpeiden tyydyttämisestä. Alkuperäinen kirjoittaja on mielestäni aivan oikeassa kannassaan, että koiran tarpeista tulee huolehtia ensin. Koiralla ei ole ketään muuta. Se on riippuvainen juuri omistajastaan.
Minulla on koira ja minulla on poikaystävä. Olen tehnyt selväksi että koiran tarpeet tulevat aina ensin, koska koira on riippuvainen yksin minusta ja minulla on siitä vastuu. Tämä ei ole kuitenkaan poikaystävältäni mitenkään pois. Olisi kieroutunutta häneltä olla mustasukkainen koiralle. Kummallakin on paikkansa elämässäni ja sydämessäni - erilainen, mutta kuitenkin.
En voisi kuvitellakaan seurustelevani ihmisen kanssa, joka ei hyväksyisi koiraani tai muitakaan lemmikkieläimiä. Minun lemmikkini ovat osa minua, olen kasvanut eläinten keskellä ja aion aina pitää niitä ympärilläni. Myös miehen, jonka valitsen, tulee sopia ja sopeutua tähän kuvioon. Ja poikakaverini on sopeutunut oikein mainiosti, vaikkei hänellä lapsuudessaan koskaan ollutkaan minkäänlaista lemmikkiä. Jos joutuisin valitsemaan koirani ja miehen välillä, koira menisi ehdottomasti, ilman mitään epäilystä, kirkkaasti edelle. Ja niin sen kuuluu mielestäni mennäkin.
Eläintenvihaajat seurustelkoot ihan vapaasti keskenään. Minulle kelpaa vain sellainen mies, jolle kelpaavat myös nykyiset ja tulevat lemmikkini ja joka ei koe niitä uhaksi itselleen.
Suhde, minkä ihminen voi luoda toisen lajin edustajan, kuten koiran, kanssa, on jotain aivan ainutlaatuista. Se on jotain, mitä kahden ihmisen välillä ei ikinä voi olla. Siksi mustasukkaisuus on aivan turhaa.
verrannut suoraan koiraa ja lasta..hei kamoon! Ei tartte ottaa nii pilkun tarkasti. Mut se just että lapsi ja koira..molemmat avuttomia jos jotain sattuu sillä välin ku ovat yksin!
Niin voit ottaa sitten lisää elukoita kun sulla on ennemmän aikaa mikä sen parempaa kuin seurustella karvaturrejen kanssa, kuka nyt toisen ihmisen kanssa tarvitsee seurustella hyi vittu miten epätoivoista.
No joo, kun näitä kommentteja (ja monia muita vastauksia joita ihmiset saavat täällä Suomi24:n palstoilla) lukee niin tuskin enää tarvitsee ihmetellä miksi pidän koiria niin suuressa arvossa...
Tahalliseen häijyyteen ja pahansuopuuteen kykenee vain ihminen.