Kun ei ole päiväkirjaa joudun avautumaan teille.
Mä en koskaan löydä ketään. Mun on tarkoitettu aina elää yksin.
Olen 29 vuotias nainen. Olen seurustellut viimeksi 7 vuotta sitten. Kaikki sen jälkeen on ollut epävirallisia säätöjä. Kaikki miehet joihin nykyään törmään ja joista kiinnostun ovat varattuja. Missa on kaikki vapaat, mukavat ja ihanat miehet?
Eilen viimeksi naimissa oleva mies kertoi kuinka on mennyttä miestä ja niin ihastunut. Ero kuulemma edessä. Just joo. Ihan varmaan oli tosissaan.
Ja jos joku joskus tosissaan minuun ihastuisi, en sitä kuitenkaan uskoisi, on se sydän sen verran monta kertaa särkynyt.
En mä kuitenkaan haluis olla yksin. Hirvee halipula. Kavereille näyttelen urheeta ja vakuutan että mä tykkään olla yksin. Ei kukaan tiedä kuinka hajalla oikeesti oon tähän tilanteeseen.
Kun edes tietäs että mistä tää johtuu. Jos näin vain on. Kai mun pitää hankkia 10 kissaa ja alistua kohtalooni ja luopua toivosta.
Anteeksi ruikutus.
Mä en koskaan löydä ketään. Mun on tarkoitettu aina elää yksin.
Olen 29 vuotias nainen. Olen seurustellut viimeksi 7 vuotta sitten. Kaikki sen jälkeen on ollut epävirallisia säätöjä. Kaikki miehet joihin nykyään törmään ja joista kiinnostun ovat varattuja. Missa on kaikki vapaat, mukavat ja ihanat miehet?
Eilen viimeksi naimissa oleva mies kertoi kuinka on mennyttä miestä ja niin ihastunut. Ero kuulemma edessä. Just joo. Ihan varmaan oli tosissaan.
Ja jos joku joskus tosissaan minuun ihastuisi, en sitä kuitenkaan uskoisi, on se sydän sen verran monta kertaa särkynyt.
En mä kuitenkaan haluis olla yksin. Hirvee halipula. Kavereille näyttelen urheeta ja vakuutan että mä tykkään olla yksin. Ei kukaan tiedä kuinka hajalla oikeesti oon tähän tilanteeseen.
Kun edes tietäs että mistä tää johtuu. Jos näin vain on. Kai mun pitää hankkia 10 kissaa ja alistua kohtalooni ja luopua toivosta.
Anteeksi ruikutus.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hommaa vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Niitä on helpompaa löytää kuin sellaisia suhteeseen "kelpaavia". Mulla on 3 naispuolista kaveria (tai 1 kaveri ja muut hyviä tuttuja), suhdetta ei haluta molemminpuolin mutta kommunikointiseura kelpaa aina. Kontaktit toisiin ihmisiin on tärkeitä ja varsinkin kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen, se pitää mielen virkeänä.
Eihän se tosin halipulaa poista mutta sosiaalinen elämä tuo sisältöä. Varmaan se uusi halipulan poistattajakin ennenpitkää löytyy. Kun sosiaalinen elämä on kunnossa niin ihminen alkaa hymyillä, hymy taas viehättää vastakkaista sukupuoltakin.
täällä toinen samanlainen, 28vee. olen jo todennut sen, että pian alan katsella toisella kierroksella olevia miehiä. minua kohtaan osoitetaan kyllä kiinnostusta, mutta kiinnostuneet eivät ole minun ikäisiäni tai sopivassa ikähaarukassa vaan huomattavasti vanhempia miehiä, joita on avioelämä ilmeisesti alkanut kypsyttämään. kyllä harmittaa tämä tilanne. olen itsekin ihan hyvä tapaus, koska olen hyvin koulutettu ja työelämässä, materiaaliset asiat suhtkoht kunnossa, ja ulkonäkökin on ihan hyvä. en tiedä, mutta olen alkanut ajatella, että ehkä peloitan oman ikäisiäni pois. vain ne vanhemmat miehet uskaltaa, koska ne on eläneet ja nähneet.
hankkisin halikoiran, jos en olisi allerginen. heh. mutta olen nyt ottanut korvikkeeksi tämän netin ja kirjoitan milloin minnekin niin ei tarvitsee ystäviä raskauttaa ainaisilla valituksilla. kyllä ne toki ymmärtää ja tietää, mutta rajat kaikella.
yritetään me pitää lippu korkealla!
Hei, juttunne ovat kuin suoraan minun ajatuksistani! Mutta miksi ihmeessä on niin, että me kaikki olemme tahoillamme kaveriporukan ainoita sinkkuja? Minun ongelmani on se, etten koskaan tapaa miehiä missään. Kavereille baarit ovat mennyttä elämää, eikä töissä ole ketään kiinnostavaa (tai vapaata sellaista).
Olen 28 ja viimeisestä suhteesta 1,5 v - ja sitäkin kesti vaivaiset puoli vuotta. Ajattelen, että kyllä varmaan ensi vuonna jo seurustelen, mutta toisaalta niin ajattelin viimekin vuonna. Jos silloin olisin tiennyt, että vielä 1,5 vuodenkin jälkeen yksin ollaan, olisin varmaan saanut pahemmanlaisen ahdistuksen.
Olen aina haaveillut omasta perheestä. Sen rinnalla kiva työ ja hyvä liksa eivät ole mitään. Etsiskelen kovasti tarkoitusta elämääni, ja kovin kiven takana se on..
Herjetkääpäs nyt tyttäret hötkyilemästä!
Teillä alkaa ikäluku kakkosella = elämää edessä yllin, kyllin ja mallin. Me haarukasta ulos itsemme vanhettaneet tässä aljetaan kohta aivan oikeasti heittää paniikkia. Aatteleitsenkaas itte: hiukset harvenee, kasvo kurttuuntuu, elarit rullaa ja tapaamisviikonloput kaventavat seuranetsintäajan puoleen aitosinkkuihin verraten. Ei sillä, etteikö tenavien kanssa vietetty aika olisi luxx-usta, vaan kun rakkautta olisi lajia toisenkin moista...
No ei se vielä mitään, mutta kun pitäisi löytää katkeroitumaton ja edes suunnilleen täysipäinen 35 nainen, jota alkoholisoitunut tai muuten vinttivikainen exä ei häiriköi, niin sitten kävi monimutkialliseksi.
Niinpä niin. Eletty on ja nähty ja koettu.
Koita täs ny sitten elää jumalisesti :(
Kerrohan miksi joku mies alkaisi "halimaan" sinua? Oletko kenties jotenkin viehättävämpi kuin muut naiset? Vai mitä ihmettä tarkoitat tällä ääliömäisellä ruikuttamisella? Sanonpa sittenkin suoraan: Tuollaiseen itkijään ei miehet koskisi pitkällä tikullakaan!
En siis ole ainoa, joka on potenut halipulaa... :(
Mä olen ollut yksin 5 vuotta, välissä tapaillut paria tyyppiä, mut ne kariutuneet... Yleensä siihen että kundi tavannut jonkun toisen...
Mäkin alan olee pikkuhiljaa porukan ainoita sinkkuja, joka joutuu joka käänteessä selittelemään ja vakuuttelemaan sitä kuinka hyvä ja helppo on olla yksin...
Eilen tosin tajusin et mitä haluan... Mut kun en sitä saa...
oletko ajatellut asiaa siten, että ehkäpä ne varatut miehet seurustelevat tai ovat naimisissa "väärän" naisen kanssa? jotainhan täytyy olla vialla, jos täytyy hakea jännitystä jostain muualta, vai? älä tuomitse niin äkiä. en tarkoita, että pitäisi naivisti heittäytyä hetkeen - ja olla sitten jonkin auervaaran satunnainen huvitus - mutta voishan sitä rauhassa katsella ja kuulostella, mikä on homman nimi.
en tosiaankaan ole mikään asiantuntija näissä asioissa, mutta ajattelen siten, että mitä siinä menettää, kun ei kerran muuten tahdo niitä tilaisuuksia tulla vastaan?
Samassa veneessä ollaan. Mulla ei ole ketään ikinä ollut ja tuskin tulee olemaankaan. Tää palsta on ihan hyvä paikka välillä tuuletella omia ajatuksiaan ja surkutellakin saa. Yrittäkää vain jaksaa, vaikka se varmaan vaikealta tuntuukin ;) Muistakaa, että ette ole yksin. Meitä yksinäisyyttä potevia sinkkuja on paljon ...
paitsi että raaempi tilanne. sinkkunainen ilman saksalaista miestä.Mistään halihalista ei ole kysymys.
Käsittämätön juttu et naisetkin ajattelee nuin ! Itse ainakin mietin juuri samanlailla et onko niitä kunnollisia naisia enää vapaana ollenkaan vaan ovatko ne jo kaikki naimisissa ?
Epätoivoon ja luovuttamiseen ei kannata tukeutua ikuna, kyllä se jossain kohtaa kolahtaa vastaan. Ainakin toivotaan näin. Ehkä se löytyy jos vaan pidetään katse kohollaan ja luetaan toisten merkit oikein.
Ja minä kun luulin että miehet ihan tyytyväisinä mennä viilettä reipasta poikamieselämää :)
Täytyypä ottaa itseään kiinni, ryhdistäytyä ja ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.
Ette sitten mulkoile pahasti tai säikähdä jos jossain yllättäen tulen juttelemaan... (voih kun uskaltaisi)
Vapaata ja reipasta poikamies elämääpä hyvinkin ! Sekin ottaa usein kupoliin aikas lahjakkaasti ja kait sitä ikään kuin pitää jatkuvasti silmät auki et missä hän on.
Eiku vapaasti vaan jutteleen niin kyllä siitä joskus hyvä seuraa. Itse täytyy kyllä välillä kerätä siviilirohkeutta et tohtii mennä juttua heittään. Tavallaan toivo näin tasa-arvon aikakautena et naisetkin ottaisivat enemmän aloitetta.
Olen 28-vuotaias mies eikä ole edes säätöjä takana. Sain kuitenkin tässä yhtenä iltana viime viikolla pitää yhtä mukavaa/söpö tyttöä/naista kädestä kiinni. Nyt on todella, todella, todella hyvä olo! :-)
Anteeksi, ei ollut tarkoitus mitenkään masentaa enempää. Voimia sulle. Koeta jaksaa, kyllä se siitä...
Kirjoituksesi oli kuin minun kynästä.
Minä olen 28-vuotias ja ollut yksin jo 6 vuotta ilman haleja.
Minä olen jo luovuttanut ja hyväksynyt sen, että minun kohtaloni on elää loppuelämä yksin ilman kumppania. Olen jopa laittanut puhelimen tervehdystekstiksi "Turha toivoa mitään läski"
Että jotenkin säilyttäisin mielenterveyteni tässä yksinäisyydessä ajattelin hankkia koiran. Jos se edes vähän piristäisi...
Miksi olet yksin, jos se on niin vaikeaa?
No ollaan yksin koska ei olla löydetty "sitä oikeaa" tai edes "miltei sopivaa". Ei huolita ketä tahansa vain sen takia että joku pitää olla.
Että sinulla on ehkä liian suuret luulot itsestäsi?
Ehkä vastaisin tähän ITSE, eikä joku muu vanhapiika....:)
Joo, kyllä se niinkin varmaan on, että minulla on turhan isot luulot itsestäni. Minkäs teet...
:( Mutta kyllähän se on niin, että se ei kannata viettää sellaisen ihmisen kanssa aikaa, jonka kanssa ei kertakaikkiaan ole hyvä olla.
Toki, toki. Nyt tosin menin sekaisin noista nimimerkeistä, mutta miksipä valittaa yksinäisyyttä, jos kerran kenenkään kanssa ei oikein ole hyvä olla? Sittenhän on parasta olla yksin.
Koska yleensä naiset ovat ei oo avoinna,ne kuvittele itsellenne liikkakin-siis asenne vika.
Anta olla normaalina vähän hymyle jos joku puhu aikana sievasti vastaa....sieltä helpompi löydät kaveria.
Äläkää ikinä liika rantuja.Kyllä mun mielestäni suomalaisten miehet parempi kuin naisia ne tosi avoimia.
kavereille voi tunnustaa? Tai jos he ovat nimenomaan kavereita eivätkä ystäviä, niin sitten on vähän selkeämpi tilanne.
Olisiko niistä kavereista sitten ystäviksi? Olisi hyvä olla sellaisia läheisiä, joille ei tarvitse esittää mitään. Sellaiset ystävät tekevät sinkunkin elämän hieman siedettävämmäksi :)
”Hauska” huomata että on niitä muitakin kohtalotovereita, ja vieläpä vastakkaisessa sukupuolessa. Samaa rataa on mennyt minunkin elämäni. Hiukka päälle parikymppisenä on minullakin ollut viimeisin kunnollinen suhde. Sen jälkeiset yritykset on olleet vaan jotain onnettomia säätöjä ja joitakin tapailuja. Ei kunnon seurustelua. Saman olen huomannut itsekin että mikä kumma siinä on että ei löydy vapaata mukavaa naista. Varattuja kyllä on vaikka millä mitalla jotka minulle vakuuttelevat että olen todella mukava mies ja erittäin potentiaalinen kumppani heille jos vain olisivat vapaita. Niinpä niin, paskaa puhuvat, kumma kun yksikään vapaa nainen ei sano mitään tuollaista.
Minäkään en todellakaan haluaisi olla yksin ja nyttemmin on enää vaikea ihastuakaan kehenkään naiseen. Huomaan että en ihastu kehenkään, mikä on aika kummallista kun nuorempana ihastuin joka toiseen naiseen ?!?! Itselläni on ikää jo 35 vuotta ja voin sanoa sinulle että kyllä se tuosta sinullakin vielä pahenee jos et ketään löydä. Tätä nykyä en enää halua enää edes lähteä tutustumaan naisiin kun ”tiedän” että ei siitä kuitenkaan mitään tule. Enkä edes viitsi enää näytellä kavereillekaan että hyvin menee. Kun ei mene niin ei mene enkä jaksa enää feikata. Ja sitten pari kaveria jaksaa olla koko ajan tinkimässä että mitäs naismarkkinoille kuuluu ja joko on oma kulta löytynyt. Vittu joo !! Ja tiedän senkin että tämä asenne on ihan väärä. Kun itse ajattelen negatiivisesti enkä halua tutustua kehenkään, suorastaan ärsyynnyn moisesta ajatuksesta, niin sehän taas kadottaa ne varatutkin pois ympäriltäni. Toivottavasti sinä löydät itsellesi kumppanin ennen kuin olet samassa tilassa kuin minä. Tästä suosta ei enää ylös nousta :(.
Joku ehdotti että pitäis löytää ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta. Mistä ihmeestä semmoisia löytyy kun kaikilla vapailla on se pariutuminen vaan mielessä ja varatuthan eivät halua olla tekemisissä muiden miesten kanssa ? Olenkin jo harkinnut muuttamista luostariin. Mitäpä tässä enää ravintoloissakaan ravaamaan, alkaa vaan ärsyttämään kun kaikilla muilla tuntuu menevän hyvin.
Ikävää ruikutustahan se on tämäkin mutta kun on riittävän kauan joutunut elämään yksin niin kyllä se vaan tekee kyyniseksi. Eikä tätä varmaankaan ymmärtää kuin sellainen ihminen joka on saman kokenut.
Jos ne naiset vähän niinku vinkkailee sulle ;)
No enpä oo miettinut ja taisin muutenkin tipahtaa kärryiltä. Siis ne varatutko vinkkailee mulle ? No ihan kiva mutta ne on varattuja, mitä hyötyä. Muutenkin masentaan niin en jaksa alkaa vikittelemään mitään varattuja. Ja sehän on väärin !!!
No niinhän se on _yleensä_.
Tervetuloa joukkoon! Mä oon viimeksi seurustellut 4 vuotta sitten, tai oikeastaan 5. On ollut säätöjä sen jälkeen, mutta ei mikään ota onnistuakseen. Vuosi sitten löysin todella ihanan pojan, joka sitten oli juuri eronnut. Olemme tässä olleet "kavereita", mutta nyt todella enää kavereita. Hän haluaa olla SINKKU, mua taas ei mikään muu v*tuta enempää kuin olla semmoinen. Eli ruikutusta: voi kun löytäis jostain kiltin ja mukavan pojan, semmosen joka todella jotain haluaakin! Tää kaveritouhu rassaa todella, olen oikea kaikkien kaveri.
Ai niitä on naisissakin? Itse oon kans "kaikkien kaveri", siis naiset EI halua minua muuta ku "ihan vaan kaverin". Se tosiaanki tympii välillä, mut ei kai sille mitään voi, ja sen kanssa on vaan opittava elämään. Kuin kastemato..;)))