Jos saisi valita

En oikein osaa sanoa, kun en järjellä päätä kehen ihastun ja niin päin pois..
Mutta luulisin, että samankaltaisuus jotenkin yhdistää. On yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja ehkä harrastuksiakin.

Samanlainen kuin minä. Tottakai. Olenhan aivan täydellinen. Siksi varmaan olenkin yksin.

En kestäisi itseäni parisuhteessa ja on ainoastaan hyvä, jos kummallakin on myös oma elämä (harrastukset, kaverit jne.). Toki tietyt asiat (perusarvot tms.) pitää olla samankaltaiset, muuten ei taida tulla mitään.

:D kuulostaa taas varmaan itsekkäältä mut siitä huolimatta.

Mun kaltaisen persoonan kanssa on vaan niin helppo tulla toimeen

Vastakohta kiehtoo tietenkin enemmän, koska sellaisessa ihmisessä on enemmän opittavaa ja ymmärrettävää, mutta kyllä samankaltaiset persoonat kantaisivat parisuhdetta pidemmälle.

Itse seurustelisin mielummin naisen kanssa joka ei ole täysin oma vastakohtani, eikä myöskään täysin samanlainen kuin minä, vaan oma itsensä samankaltaisuuksineen ja vastakohtineen. Näin parisuhde pysyisi mielenkiintoisena, mutta myös turvallisena.

Liian erilainen persoonallisuus => eriäviä mielipiteitä => riitoja => ero

Liian samanlainen persoonallisuus => samankaltaisia mielipiteitä => tylsistyminen => ero

Vähän molempia. Ihmisten täytyy jossain määrin olla samanlaisia pystyäkseen elämään yhdessä. Täysin vastakkaiset arvot, elämänkatsomus, suhtautuminen rahaan jne. niin suhde ei voi kestää.

Googlettelin kerran erästä opiskelutehtävää varten ja sieltä löytyi joku kristillinen tarkistuslista hyvää parisuhdetta varten. Sieltä löytyi ihan asiaakin. Esimerkiksi eräs mies, joka oli rakastunut itsensä täydelliseen vastakohtaan. Vähän sellainen Dharma&Greg-tyylinen juttu; mies busineksessä ja nainen huoleton hippityttö. Mies kertoi, että hän rakastui nimenomaan naisen huolettomaan elämänasenteeseen ja erilaiseen maailmankuvaan mutta syynä avioeroon oli niin ikään se huolettomuus ja erilainen elämänkatsomus. Naisen huoleton asenne ja rahankäyttö tekivät miehen hulluksi avioliiton aikana. Se ei vain toiminut, koska eroavuudet olivat niin suuret. Joistakin pariskunnista vaan ajattelee, että mitä he toisissaan näkevät ja mitä heillä muka on yhteistä. Jotkut jutut kuitenkin toimivat ja toiset ei...Tai sitten ne vain näyttävät toimivan, mistäs sitä tietää.

Eihän kaksi ihmistä edes voi olla ihan täysin samanlaisia, ehkä juuri niistä pienistä eroista syntyy se jännite. Perusteeltaan samanlaiset ymmärtävät kuitenkin toisiaan parhaiten. Sellainen sopiva sekoitus samankaltaisuutta ja erilaisuutta lienee se toimivin yhdistelmä :)

mutta loppujen lopuksi monimutkaisempi ja ihminen, jolla on myös komplekseja...

Erilaisuus on aina kiehtonut minua mutta lopulta haksahdinkin samanlaiseen... Ja sekös vasta on vaikeaa ;)