Haluan kertoa oman tarinani...
Tapasin 17-vuotiaana jätkäni,jota kutsutaan nyt vaik nimellä Ville. Ville oli mua 4v vanhempi ja aluks meni ihanasti, Ville oli mun eka oikea poikaystävä. Villessä kiehtoi sen erilaisuus, se ei ollut niinkuin muut,vaikutti järkevältä, ahkeralta ja oli hyvin urheilullinen. meillä oli samanlaiset perusarvot. joo eli n. 2-3kk meni hyvin, sitten rupes tulee ongelmia, ville alkoi perumaan sopimiamme juttuja ja muutenkin lähettämään enempi tekstareita. muutenkaan ville ei oikeastaan koskaan soittanut. No erpttiin vähäks aikaa ja palattiin yhteen, jonkinlaista on-offia. mulla oli välissä muutama muukin mies mut todellisuudessa rakastin vain villeä. Olin sanonut sen villelle monesti. No kun olin 20 meni taas ihanasti ja ville vihjaili lapsistakin yms. villen perhe ja ystävät ovat hyväksyneet mut täysin ja tuun tosi hyvin toimeen heidän kanssa, oon villen eka oikea tyttöystävä ja erityisesti hänen perheensäkin toivoo et meidän suhde kestäis.
Ville on muuttunut etäiseksi,emme näe oikeastaan koskaan,oon puhunu hälle asiasta mut hän vain vetoo kiireisiinsä, seksiä ei ole ollu aikoihin ja läheisyys on olematonta. ville kuitenkin vakuuttelee rakastavansa mua ja että kohta tulee paremmat ajat yms.. oon itkeny tosi paljon, varmaan ihmettelette et miks en jätä sitä, no oon miettinytkin ja pakko olis tehdä joku ratkaisu mut epäröin silti. rakastan villeä joka tapauksessa ja hänkin mua. oon miettiny et onks sil joku muu nainen mut en oikeen voi uskoa sitä kun luulisi et vois siltikin harrastaa seksiä mun kanssa, ville ei edes halaa mua kun olen hänen vieressään ja yritän hakea läheisyyttä. tää on ihan hirveä tunne ja tekee naisen itsetunnolle. olen itse ulkonäöllisesti erittäin tasokas jos näin voi sanoa ja villekin vakuuttelee mulle jatkuvasti et olen kaunein nainen minkä hän tietää yms mutta en käsitä miksei hän halua mua lähelleen? oon nyt 22-vuotias ja tää tilanne raastaa mua jo tosi syvältä, tää etäisyys on melkein käsin kosketeltavaa meidän välissä, oon niin sanonut et yritetään molemmat,ihan kunnolla ja kyllä tästä selvitään. ville vain vastaa että tietenkin ja hän haluaa perhettä yms mun kanssa mutta todellisuudessa hän ei edes ehdi mua tavata kun kaverit vievät kaiken ajan.
tää asia itkettää mua melkein päivittäin.. jokin on vialla, mutta en tiedä itse että mikä??
Tapasin 17-vuotiaana jätkäni,jota kutsutaan nyt vaik nimellä Ville. Ville oli mua 4v vanhempi ja aluks meni ihanasti, Ville oli mun eka oikea poikaystävä. Villessä kiehtoi sen erilaisuus, se ei ollut niinkuin muut,vaikutti järkevältä, ahkeralta ja oli hyvin urheilullinen. meillä oli samanlaiset perusarvot. joo eli n. 2-3kk meni hyvin, sitten rupes tulee ongelmia, ville alkoi perumaan sopimiamme juttuja ja muutenkin lähettämään enempi tekstareita. muutenkaan ville ei oikeastaan koskaan soittanut. No erpttiin vähäks aikaa ja palattiin yhteen, jonkinlaista on-offia. mulla oli välissä muutama muukin mies mut todellisuudessa rakastin vain villeä. Olin sanonut sen villelle monesti. No kun olin 20 meni taas ihanasti ja ville vihjaili lapsistakin yms. villen perhe ja ystävät ovat hyväksyneet mut täysin ja tuun tosi hyvin toimeen heidän kanssa, oon villen eka oikea tyttöystävä ja erityisesti hänen perheensäkin toivoo et meidän suhde kestäis.
Ville on muuttunut etäiseksi,emme näe oikeastaan koskaan,oon puhunu hälle asiasta mut hän vain vetoo kiireisiinsä, seksiä ei ole ollu aikoihin ja läheisyys on olematonta. ville kuitenkin vakuuttelee rakastavansa mua ja että kohta tulee paremmat ajat yms.. oon itkeny tosi paljon, varmaan ihmettelette et miks en jätä sitä, no oon miettinytkin ja pakko olis tehdä joku ratkaisu mut epäröin silti. rakastan villeä joka tapauksessa ja hänkin mua. oon miettiny et onks sil joku muu nainen mut en oikeen voi uskoa sitä kun luulisi et vois siltikin harrastaa seksiä mun kanssa, ville ei edes halaa mua kun olen hänen vieressään ja yritän hakea läheisyyttä. tää on ihan hirveä tunne ja tekee naisen itsetunnolle. olen itse ulkonäöllisesti erittäin tasokas jos näin voi sanoa ja villekin vakuuttelee mulle jatkuvasti et olen kaunein nainen minkä hän tietää yms mutta en käsitä miksei hän halua mua lähelleen? oon nyt 22-vuotias ja tää tilanne raastaa mua jo tosi syvältä, tää etäisyys on melkein käsin kosketeltavaa meidän välissä, oon niin sanonut et yritetään molemmat,ihan kunnolla ja kyllä tästä selvitään. ville vain vastaa että tietenkin ja hän haluaa perhettä yms mun kanssa mutta todellisuudessa hän ei edes ehdi mua tavata kun kaverit vievät kaiken ajan.
tää asia itkettää mua melkein päivittäin.. jokin on vialla, mutta en tiedä itse että mikä??
Vastaukset 1
Vanhimmat
sanotaanko näin että teot painavat enemmän kuin sanat, joten..