Kertokaa miten suhtaudutte puolisonne ex kumppaneihin. Itse olen suhteelisen ok linjalla, mutta nyt kuunneltuani mieheni kavereiltä tarinaa mieheni exästä...alan epäilemään koko asia.mainitakko asiasta miehelle. SIIS kyse on siitä että minua valistettiin siitä miten mieheni exä kärsii meidän suhteesta jn jne.... pitäsikö herran pieksut lopettaa hyvä suhde siksi että ex ei kestä tilannetta.
pitäsikö asiasta mainita miehelleni? en uskalla puhua asiasta koska pelkään hänen loukkaantuvvan tai pitävän juuri minua inhottavana... mutta en pysty unohtamaankaan asiaa kun en voi siitä puhua... pää aivan sekaisin..
pitäsikö asiasta mainita miehelleni? en uskalla puhua asiasta koska pelkään hänen loukkaantuvvan tai pitävän juuri minua inhottavana... mutta en pysty unohtamaankaan asiaa kun en voi siitä puhua... pää aivan sekaisin..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oma suhteeni avomieheni exään on ihan ok. Morjenstetaan kun tavataan. Ei mulla ole mitään syytä kantaa hänelle kaunaa, miksi olisi. Jos miehesi ex kärsii suhteestanne, se on varmaan ihan luonnollista ja menee ajan myötä ohi. Miksi ihmeessä panisit suhteenne poikki exän takia? Jos niin tekisitkin, tuskin he yhteen palaisivat, vaan miesystäväsi löytäisi ajan oloon jonkun toisen tilallesi ja taas exällä on paha mieli. No, asiat ei tietysti aina ole näin yksinkertaisia, mutta nopeasti ajateltuna näin minä ajattelen.
Samoilla linjoilla olen määkin.
Itse unohtaisin toisen ihmisen exät ja keskittyisin oman elämäni elämiseen. Jokaisen on kannettava omien valintojensa seuraukset, sen se exäkin saa nyt oppia. Ja kuten sanottu, sekin suruaika menee kyllä ohi aikanaan.
Kerrankos sitä epätoivoinen laittaa huhuja kiertämään ikään kuin kapulaksi rattaisiin. Elämällä omaa elämääsi osoitat ettei niillä "kapuloilla" pääse haluamaansa lopputulokseen.
EN kertois miehelle mitään niistä toisen käden huhuista, joita olen itse mennyt kuuntelemaan. Eihän hänen menneisyytensä ihmissuhteet mulle kuulu.
Kiitos tuhannesti vastauksistanne... jotenkin sitä taistelee itsensä kanssa ettei sanoisi mitään, ja miksi sanoisinkaan. ei mieheni ole puhunut minulle noita juttuja eikä koskaan tulekkaan puhumaan. hänen entinen suhteensa ei kuulu minulle. jossain syvällä sisällä kuitenkaan puristaa.. toivon sen menevän pian ohi. Mieheni sanoo rakastavansa minua enemmän kuin mitään tässä maailmassa ja sanoo myös ettei me koskaan erota.. siltikin.. miestäni en epäile enkä mitään mutakaan jotenkin vaan ahdistaa exän puheet.. minä en kuitenkaan ole heidän suhdettaan lopettanut enkä aiheuttanut. tapasimme puoli vuotta heidän eronsa jälkeen. ehkä häntä pännii se että asumme hänen ja mieheni entisessä asunnossa... tuntuuhan se hassulta välillä mutta elämä jatkuu ja tässä tapauksessa erittäin onnellisésti. meillä on hieno parisuhde jossa on rakkautta enemmän kuin tarpeeksi. minun on syytä kyllä nyt unohtaa koko juttu ja jättää sikseen. ei kai mitään ainakaan paranna se että kertoisin ja puhuisin asiasta. Typerää, että ex vaikuttaa näin. minulle ei koskaan ole ollut ongelmia omien entisten miesteni exien kanssa eikä entisten miesten nykyisten naisten kanssa...(monimutkaista). ei minua ehkä pelota se että mieheni rakastaisi vielä exäänsä, sillä tiedän että ei rakasta...mutta se vaan ahdistaa kovin. no, parin päivän päästä on j o parempi, tiedä'n sen.
kateelliset tekee tällästä...yritää pilata meidän suhteen. mieheni kaverit eivät ilmeisesti pidä minusta...kamala ajatella niin, mutta itse en koskaan tekisi samoin...
kiitos että vastasitte, se helpotti todellakin.
mieheltäs se asia että heidän keskinäinen ositus on loppuun asti tehty. Ettet nyt sattumoisin asu sen exänkin osittain omistamassa asunnossa.
asunto aivan ja pelkästään mieheni asunto. en omista siitä itsekkään penniäkään...tai no senttiäkään. tiedän koska olemme asit yhdessä niin sumplineet. minä en halua velkaa nyt ja mieheni oli valmis siihen. rakennamme yhdessä joskus oman kodin joka on aivan pelkästään meidän yhteinen... jokaisella meillä on menneisyys ja sikspä neitseellisesti elänyttä kolmekymppistä lienee vaikea löytää... tosiaan, exä saa olla vaikka kuinka surullinen, eihän se sentään minun vikani ollut. ja sitä paitsi pitäisikö tähän ko. asuntoon tehdä pyhättö hänelle johon kukaan ei saisi astua varpaallaankaan... :)
Oletan, että mieheni ex vihaa minua. Jos katse voisi tappaa =) Minullakin omat ennakkoluuloni kyseistä neitosta kohtaan, mutta onneksi mies on luotettava tapaus.
Niin, ex tosiaan pisteli torilla menemään haarat levällään kun mies oli armeijassa. Se kun sitten aikanaan selvisi, sai se neito kenkää saman tien. Neito ilmoitti olevansa raskaana, johon mies totesi että outoa, että sinulla kuitenkin erotessa oli kuukautiset. (No onhan se mahdollista, mutta!) Sitten alkoi itsemurhauhkailut, takaisin kerjääminen, ja viimeisenä tämä työläs taistelu tavaroiden suhteen. Olivat juuri muuttaneet yhteen ennen eroa, ja neidillä kesti vissiin lähemmäs vuosi hakea viimeisetkin cd-levynsä. Usein vielä miehen olisi pitänyt kantaa niitä hänelle kotiin =)
Me kuitenkin tapasimme jo kuukautta heidän eronsa jälkeen, joten ehdin saada oman osani tilanteesta. Luulisin, että tämä ex olettaa, että mies ei ota häntä takaisin, koska minä tulin väliin. Mikäli yhtään tiedän miehen ajatuksia eksästään, paluuta entiseen ei olisi ollut missään tapauksessa, mutta syyt tästä eksän silmissä sain minä. Eikä siinä mitään, vihatkoon minua, jos se hänen oloaan helpottaa. Oikeasti! Emme nykyään asu edes samassa kaupungissa, ja jos minun naama tikkatauluna auttaa häntä purkamaan pahaa oloaan, niin mikä ettei...
Mutta siis tiivistettynä ei olla väleissä =) Minulla ei ole eksiä ja miehen muut eksät ovat jostain tyyliin yläasteajalta, joten tässä on ainoa kosketukseni aiheeseen.
Minulla on erittäin hyvät välit mieheni exän kanssa vaikka alku olikin hankalaa. Tutustuimme kun hän tuli aukomaan minulle päätään kun oli mustasukkainen poikaystävästäni. Sitten kului pari vuotta ja olemme nyt viettäneet iltaa yhdessä muutamaan otteeseen. Nasta tyyppi.