Välillä vähän ihmetyttää kun lukee näitä juttuja täällä. Molemmat sukupuolet huutavat samoja asioita, mitä teen ku toinen on niin ujo ?, miksi en löydä ketään ?, missä kaikki kunnolliset ovat ?, jne jne. Lista on pitkä ja loppua ei tunnu olevan ollenkaan.
Miksi toisen löytäminen on tehty niin älyttömän hankalaksi ? Miksi siitä on tullut niin vaikeaa ?
Molemmat kyselevät täällä et mitä pitäisi tehdä jonkun ihmisen kanssa et pääsis hänen kanssaan kanssa käymiseen ?
Onko ihmiset muuttuneet vai miksi tuntuu että ulkopuolella liikkuu paljon yksinäisiä ihmisiä jotka etsivät itselleen seuraa. Olen saanut sen vaikutelman myös et suurin osa tällä hetkellä naimisissa olevat eivät elä kovinkaan hyvässä suhteessa. Keskenäinen kanssa käyminen on vähissä ja molemmat elävät vaan omaa elämäänsä ja sit vaan asustavat saman katon alla. Pidetäänkö silloin toista vaan liian itsestään selvänä ettei huomata tehdä mitään muutosta liiaksi jämähtäneen elämään !
Ovatko ihmisten arvomaailmat muuttuneet niin paljon et toisen löytämisestä on tullut liian vaikeaa tai siitä on jokainen tehny monimutkainen sekä vaativa projekti.
Olisi kiinnostava tietää millaisia ihmisiä ovat ne jotka näistä kyseisistä asiosta kirjoittaa ? Jotkut täällä haukkuvat meitä saamattomiksi ruikuttajaksi, onko näin ? Vai olemmeko liian syvällisesti ja monimutkaisesti ajattelevia yksilöitä ja ne haukkujat ovat taas sit niitä munattomia pettureita jotka käyttävät toisia vaan hyväksi aina kun mahdollista.
Miksi toisen löytäminen on tehty niin älyttömän hankalaksi ? Miksi siitä on tullut niin vaikeaa ?
Molemmat kyselevät täällä et mitä pitäisi tehdä jonkun ihmisen kanssa et pääsis hänen kanssaan kanssa käymiseen ?
Onko ihmiset muuttuneet vai miksi tuntuu että ulkopuolella liikkuu paljon yksinäisiä ihmisiä jotka etsivät itselleen seuraa. Olen saanut sen vaikutelman myös et suurin osa tällä hetkellä naimisissa olevat eivät elä kovinkaan hyvässä suhteessa. Keskenäinen kanssa käyminen on vähissä ja molemmat elävät vaan omaa elämäänsä ja sit vaan asustavat saman katon alla. Pidetäänkö silloin toista vaan liian itsestään selvänä ettei huomata tehdä mitään muutosta liiaksi jämähtäneen elämään !
Ovatko ihmisten arvomaailmat muuttuneet niin paljon et toisen löytämisestä on tullut liian vaikeaa tai siitä on jokainen tehny monimutkainen sekä vaativa projekti.
Olisi kiinnostava tietää millaisia ihmisiä ovat ne jotka näistä kyseisistä asiosta kirjoittaa ? Jotkut täällä haukkuvat meitä saamattomiksi ruikuttajaksi, onko näin ? Vai olemmeko liian syvällisesti ja monimutkaisesti ajattelevia yksilöitä ja ne haukkujat ovat taas sit niitä munattomia pettureita jotka käyttävät toisia vaan hyväksi aina kun mahdollista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Puhun nyt kovasti omasta puolestani, mutta tarkoituksenani on tuoda eräs toisenlainen näkökulma keskusteluun.
Ainakin itse huomasin, että ei minusta varmaankaan ole kenenkään mieheksi. Ts. en usko, että minulla on juurikaan sellaisia henkisiä tai fyysisiä ominaisuuksia, joita uskon naisten arvostavan miehessä. Eikä niissä "läheltä piti"-tilanteissa ole ollut sitten oikein kipinää (no, mulla on, mutta... ;). Miksi siis aina vaan yrittää ja sitten pettyä, ja lopulta masentua?
Ajattelen asiaa siten, että ennen deittailu ja lopulta lasten tekeminen on ollut joko elinehto ( biologiaa, tietty), tai syntynyt yhteiskunnan (perheen, kylän ämmien, tms.) painostuksesta. Nykyään tällaiset paineet ovat joko kadonneet kokonaan, tai ainakin keventyneet niin, että heikompikin uskaltaa tehdä omat valintansa.
Jos se harmittaa, että ei voi sitten yksin saada lapsia, niin voi miettiä, kannattaisiko heitä tehdä tällaiseen jatkuvan kilpailun ajamaan maailmaan, vaikka siinä menestyisikin. Se on monille se menestyminenkin niin kovin raskasta ja aikaa viepää. Siis: "turn on, tune in, drop out". Helppoa elämää.
Niin ajatusmaailmat ovat muuttuneet ! Ennen kaikki oli melkein itsestään selvää et kaikilla pitää olla puoliso ja liuta lapsia. Se oli tavallaan elämisen ehto.
Mitä sitten nykyään ? Ovatko ihmiset alkaneen ajatella liikaa omaa itseään ja näin muokanneet kaikesta niin hankalaa. Ajatellaanko nykyään liian materiaalisesti loppu elämää, mielletään että vain maallinen mammona tuo sitä hyvää.
Miksi sitten tosiaan koittaa ja pettyä aina vaan uudestaan ja uudestaan ? Jotkut senkin taipaleen käyvät nopeammina kun taas toisilla se on paljon tuskallisempi, mutta matkan varrella tapahtuneesta täytyy ottaa vain opikseen ja kehittää omaa itseään. Tottahan sekin et ku tarpeeksi siipensä saa sitä kovettuu liikaa ja kaikki vaan muuttuu vaikeammaksi, silloin sitä ihminen valitsee pian sen helpoimman tien mutta ehkä kuitenkin ei sitä mahdollisesti mukavinta.
Mistä sen sitten oikein löytää ? Sitähän nyt ei tiedä elävä erkkikään vaan kyllä se sitten joskus tärähtää kohdalleen tahi sitten ei ? Kummallista lottoomista koko ihmiselämä mut sehän tekee tämän vaan mielenkiintoisemman !
Minusta nykymalli on ihan ok; se kuitenkin tarjoaa sen valinnanvapauden.
Mutta tottakai kannattaa yrittää, jos intoa vielä riittää ja näkee sen sen arvoiseksi. Tosin eipä se tilanne taida paljoa kummeta keskustelupalstoilla ihmettelemällä ;)
ei se nii vaikeeta ollu... vastasin ilmoon ja siitä se alkoi... häät tammikuussa... ei muuten ollut suomi24 treffit, käyttäkää niitä muita palstoja, ovat paljon parempia.
Sulla onni potkas heti kerta laakista kun asiat noin nopeasti hoitui ! Joillakin se taival saattaa vaan olla hieman monttuisempi ja matkan varrelle sattuu jotain pahoja karikkojakin !
Se on sitä valinnan vaikeutta mitä haluaa ja mihin on tyytyväinen. Itsellenikin on jokunen matkan varrelle sattunut jonka kanssa olisi voinut ajatella syvällisempääkin mutta tein valinnan ja jatkoin etsimistä ! Tein mahdollisesti jossain kohtaa virhe liikkeen mutta mistä sitä tietää. Tiedän kuitenkin aikaisemmin tapahtuneesta et mitä se parisuhde voi olla ku löytää jonkun jonka kanssa kaikki käy yhteen ja sitä haluan saavuttaa tulevassa suhteessa.
teit hyvän valinnan kun jatkoit etsimistä. Sä tajusit että tämä nainen ei ole "kaikki kaikessa" sinulle ja ajattelit jatkaa etsintää. ÄLÄ tyydy mihinkään muuhun kuin sinun täydelliseen naiseen.
**Tämä viesti on tarkoitettu suurimmalle osalle Suomalaisista, poikkeuksia kyllä löytyy, mutta ei paljon.****
Suomalaiset hiljasia, huonoja puhumaan, epävarmoja itsestään, ja ennakkoluuloisia -(paitsi kännissä)- ja kun he eivät osaa puhumisen taitoa niin eihän tästä ihmisen tapaamisesta tule mitään.
Ite asuin jenkeis 8 v. ja siellä ihmiset ovat enemmän avoimia ja valmiita juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa, kun täällä suomessa tuhahdetaan, tai annetaan kyllä/ei/en tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin jos sitäkään.
Täällä te valitatte kuinka ihmiset eivät tule juttelemaan teille kaduilla/bussissa/metrossa yms. mutta kun joku mies/nainen tulee juttelemaan teidän kanssa vihdoin niin te menette ihan lukkoon eikä teistä saa mitään kiinnostavaa ulos.
Mitä teidän pitäisi tajuta on että älkää sulkeko itseänne ulos muusta mailmasta.
Oon huomannut että kun te tulette känniin niin olette valmiita jubaa kaikkien kanssa, tarkottaako tämä että ilman alkoholin tuomaa rohkeutta ette uskalla tehdä mitään? Jotta te pääsisitte ulos teidän "kuoresta" ajatelkaa että toiselle ihmiselle jutteleminen on teidän alkoholi, ja mitä enemmän te juttelette toisille ihmisille sitä paremmalta teistä tuntuu, ja tämä on totta.
Se on kyllä totta ! Suurin osa suomalaisista eivät osaa puhua tai ehkä he osaavat mutta jostain syystä puhuminen on vaan joillekin niin vaikeata. Kaikkihan aina sanovat että suomalaisella luonteen laadulla ei kyetä minkäänlaiseen small talkkiin ollaan liian jäyhiä luonteeltaan.
Mutta kuiteski samaa vikaa on molemmissa sukupuolissa. Kohtuullisen kiusallista olla iltaa viettämässä sellaisen ihmisen kanssa jolta saa kokoajan lypsää jonkinlaista jutun aihetta. Useammat naiset jostain syystä haluavat aina miehen tekevän kaikki aloitteet ja hoitavan muutenkin koko illan kulun. Hei nyt eletään tasa-arvon aikaa ja naiset herätkää ! Tehkää tekin myös aloitteita, keksikää jutun aiheita ja nähkää vaivaa sen eteen että joskus jonkun ihmisen tapaa. Suurimman osan meistä pitäisi katsoa peiliin ja nähdä siellä tämä syyllinen tähän kaikkeen hankaluuteen. Syyllinen on useimmiten oma itse.
Haetaan toista ihmistä mutta joko omat "haku" kriteerit ovat liian tiukkoja taikka sitten kiinnitetään pikku seikkoihin huomiota ja unohdentaan ihminen itse.