Naisystäväni suureen ääneen viikonloppuna yksipuolisesti ilmoitti että tapaamiset harvenevat erinäistä syistä eikä aikaa ja mielenkiintoa löydy tiheään näkemiseen.Nyt kun en sitten ollut missään yhteydessä häneen 30 tuntiin ,tuli just äsken puhelimeen närkästynyt viesti miksi ei minusta kuulu mitään!!!Olenhan nimittäin tosi riemuissani heti soittelemassa hänelle kun toinen osapuoli laittoi kapuloita rattaisiin!!
Noh,en alkanut vittuilee hänelle vaan kyselin kuulumiset.Ehkä hän haluaa kummiskin pitää päivittäistä yhteyttä minuun,oletan.
Noh,en alkanut vittuilee hänelle vaan kyselin kuulumiset.Ehkä hän haluaa kummiskin pitää päivittäistä yhteyttä minuun,oletan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä kuitenkin kannattaa keskustella asiasta.
Ihan aikuisten oikeasti.
Tosi hieno veto sulta, että et alentunu kuittaileen asiasta naiselles, vaikka mieli ehkä tekikin. Se on sitä tahdikkuutta ja tyylikkyyttä se. ; )
Pidä vaan kiinni löysällä otteella, niin kuin toive oli.
Ymmärrän osaksi naiseni jarruttamisen suhteessamme,johtuuhan se hänen kertomansa mukaan työstään.Nyt voi joku heti sanoa perään että naiseni huijaa mua.
En usko että huijaa koska olen omin silmin nähnyt mitä se homma on.Vastuullista ja rankkaa työntekoa esimiesasemassa.Naisystäväni toivoo minun lisäkseni että työkuviot selkenisivät ja paineet vähenisivät.
Nykyaikana on vaatimukset työelämässä kovat.
Kuitenkin mua pelottaa hänen sanat (kännispäiten suutuksissaan):
"En odota sinulta mitään.En odota sinun tekevän mitään minun hyväkseni.Mulla on paljon muutakin ajateltavaa kuin suhde."
Aika näyttää varmaan kuinka tässä käy.
Vielä kuukausi sitten puhuimme yhteenmuutosta kun naiseni oli lomalla.
Juu, luota vaan itseesi ja siihen, että sinä tiedät mikä on todellisuus. Me ulkopuoliset vaan arvaillaan juttuja sun kuvaustesi perusteella.
Niin, nuo kännipäissä sanotut sanat kuulostaa mun korvaani kovasti syyllisyydeltä. Mitä ilmeisimmin naisesi on huomannut ihanien kesäisten yhteenmuuttosuunnitelmien olevan nyt vaikea toteuttaa, joten ihmekös jos pettymys on suuri.
Mutta kun pitää hoitaa se duunikin...
Hän ruoskii sillä itseäänkin, kun julistaa parisuhteen nyt joutuvan odottamaan parempia aikoja. Hänestähän se johtuu, että näin on. Ei takuulla tunnu kivalta. Kännissä sitten uhitellaan tunteella, jotta olo muka helpottuisi, mutta sellanen repiminenhän vaan pahentaa olotilaa.
No, sinä fiksuna sällinä et ota moisesta nokkiisi vaan tuet naistasi ymmärtämällä hänen omantunnontuskiaan ja elämäntilannettaan. Rauhoittele häntä, viesti, että tykkäät vaikka hän hiukan vikuroiskin. Eihän se suhde tollaseen kaadu ellette te anna sen kaatua.
Kun toisella on vaikeeta, pitää toisen tulla tueksi ja turvaksi, sillä päämäärähän on edelleenkin molemmilla ihan sama.
Eiks niin?
Sen toteutumista vaan pitää nyt hiukan venata, perskeles.
Mutta kyllä se siitä. Asennoitukaan niin, että vaikeuksien kautta se suhde vaan karaistuu! ; )
On yksi kysymys mitä en ole esittänyt naisystävälleni.Ja sen kysymyksen sanoit sinä Tuutu.Ehkä minun kannattaa siis kysyä suoraan emännältäni,onko hän pettynyt koska esim. yhteenmuuttosuunnitelmat romuttuivat toistaiseksi??
Sillähän se selviää.
Mutta mitä on pääteltävissä vastauksista??
Jos sanoo ei,sehän on aika yksiselitteinen vastaus.Onko enää ei-vastauksen jälkeen suhteella toivoa???
Meillä rakkaus roihusi tosi voimakkaasti kesällä.
Olimme lähes joka päivä yhdessä.
Viikonloppuna oli kova riita meillä jolloin suhde oli poikki hetken aikaa (n.30 minuuttia).Sovimme kuitenkin asiamme ja homma jatkuu.
Mietipäs ihan vakavasti onko ensinkään kyse noin raa'asta joko tai tilanteesta, että yksi vastaus ratkaisee kaiken.
Tunteet on varmaan pinnassa molemmilla nyt kun teillä on mihin verrata nykyistä tilaanne, eli aina voi muistella sitä suloista aikaa kun ei riidelty eikä äksyilty ollenkaan ja miten ihanaa se olikaan.
Mutta nimenomaan eripuran kauttahan pariskunnat opettelee elämään yhdessä. Elämä kun ei ole ihanaa rakkauden roihua iänkaiken ja joka päivä vaikka mitä tekis. Paineita tulee suhteeseen ulkoakinkäsin (esim. työ) ja kaksi persoonaa kopsahtaa väkisinkin yhteen aina silloin tällöin kun erilaisia yksilöitä kerran ollaan, mutta niistäkin konfliktin poikasista pitää vaan selviytyä. Yhdessä.
Sitä on parisuhde kaikkine sävyineen.
Niin että kysy vaan, mutta mieti millä asenteella ja miksi sä sitä kysyt. Jos olet valmiiksi varautunut, saatat helposti myös väärinkäsittää naisesi vastauksen, äänensävyn jne.
Kysy siksi, että tunnet tarvetta keskustella ja sitä kautta oppia ymmärtämään naistasi, älä siksi, että haluat vain nopean päätöksen ikävältä tuntuvalle tilanteelle.
entäs sitten kun te oikeasti seurustelette ja asutte yhdessä ja perheen perustaminenkin olis edessä ja muuta mukavaa,niin naisesi tekee taas äkkijarrutuksen?ettei hän nyt töidensä takia taas jaksakaan seurustella ja pitää kotia pystyssä...mitäs sitten?
jos meinaat hänen kanssaan vakavaankin suhteeseen,niin kannattaa kyllä ainakin keskustella hänen kanssaan pitkään ja hartaasti...
Tottahan tuokin on.Ei ehkä kannata vetää hätäisiä johtopäätöksiä yhden vastuksen perusteella.Kuitenkin vaikka tapaamiset näyttää harvenevan,ne ei kummiskaan lopu.
Nyt täytyy kertoa muutama asia.
Olen kohta 30v mies ja tämä on mulle ensimmäinen kunnon suhde koskaan.Aiemmin olen tavannut naista ehkä enintään 8 kertaa kunnes homma on loppunut.
Viikonloppuna ollut konflikti oli mulle elämäni ensimmäinen kunnon riita naisen kanssa.Poltin päreeni,löin hanskat tiskiin mutta sain anteeksi.Onneksi.
Toista kertaa en anteeksi saa samasta teosta.
TAATUSTI saat anteeksi tulevaisuudessakin, kun vaan osaat pyytää sitä. Ei virheistä joudu automaattisesti giljotiiniin, sen verran ymmärrystä pitää aina olla molemmilla.
Katumus on sen merkki, että on uskaltanut katsoa peiliin ja kykenee myöntämään olleensa väärässä tai käyttäytyneensä töpösti jne.
Se on rehellisyyttä, jota kandee aina arvostaa itsessään ja muissa.
Sä olet nyt vaan epävarma ja kovin hämmentynyt tapahtuneesta, ja siinä tilassa sitä helposti antaa periksi ellei pidä varaansa.
Tämän naisen kanssa eläminen vaatiikin nyt vaan sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja ymmärtämisen taitoa toiseen malliin kuin yksikään exäsi, joten ihmekös jos olet epävarma ja neuvoton.
Et halua menettää häntä, mutta et oikein tiedä miten tästä edetäänkään, joten tunteetkin menee vuoristorataa.
Täysin ymmärrettävää. Ja uskallan väittää, että naisesi tuntee ihan samoin.
Mutta kukas teihin uskoo ellette te kaksi? Älä siis ainakaan menetä toivoasi teidän onnistumisenne suhteen. Toivoa on aina.
Löysäät nyt vaan vähän otetta ja annat naisellesi sitä aikaa ja tilaa jota hän pyytää. Ole saatavilla kuten ennenkin, eli pidä yhteyttä ja ilmoittele itsestäsi, utele kuulumisia, eli juuri niin kuin olet jo tehnytkin. Se on sitä välittämistä.
Te joudutte nyt pitämään suhdetta yllä muilla keinoin silloin kun ette kykene tapailemaan face to face.
Katsotte rauhassa miten se alkaa sujumaan ja raportoitte tunnelmistanne toisillenne. Ikävä tietysti hyppii silmille kun haluaisitte olla fyysisestikin lähekkäin, mutta hetken tämäkin tilanne vaan kestää ja teillä on aikaa olla yhdessä vaikka loppuelämänne. Niinhän sitä pitää ajatella, positiivisesti, kun on rakastunut ja siihen rakkauteen vastataan. Ei silloin saa olla toivoton.
; )
Juu,kyllä varmasti hän antaa anteeksi eri syistä mutta se että pakkasin tavarani,otin avaimeni häneltä ja häivyin tuosta vaan hänen luotaan,ei saa toistua,muuten se on heti poikki.
Mulla oli melkoinen stressi tästä asiasta mutta ajan edetessä se on helpottanut paljon.
Kirjoittaminen asiasta auttaa myös.
Lisäksi meillä on tänään tarkoitus lähteä reippailemaan.En aio järjestää tänään mitään erikoisempia ja syvällisiä keskustelutilanteita vaan aattelin ihan tulevan viikonlopun suunnitelmia hioa hänen kanssaan.
Riidan saimme siis selvitettyä aiemmin eli siihen ei tarvitse enää tänään puuttua.
Olet oikeassa siinä että kärsivällisyyttä ja uskoa tulevaan tämä vaatii.Toivonhan että olisi mahdollista olla yhdessä enemmän.