Itseni ei ole milloinkaan tarvinnut jonkun kanssa seurustellessani hakea mitään(!) muilta miehiltä. Nyt kuitenkin kävi niin että "kuljettuani" jokusen kuukauden ihan mukavan miehen kanssa, lähdin kaverini mukaan ulkomaanreissulle. Siellä vastaani tuli suomalainen siellä työskentelevä mies johon "rakastuin" aivan päätäpahkaa!
En ole koskaan ollut hyvä puhumaan rakkaudesta, mutta tässä tapauksessa olin lähes heti varma. Kaiken lisäksi homma ei jäänyt yksipuoliseksi!! Kotiin tultuani kerroin asiasta, ja (x)mieheni reagoi asiaan niin hienosti, etten olisi miehistä koskaan uskonut. Alkupettymyksen jälkeen hän kyseli ihan asiallisia kysymyksiä ja minusta jopa tuntui että hän oli onnellinen puolestani!
Kerroin myös että suuri rakkauteni on tulossa suomeen (meille) seuraavana päivänä.. -Ei ongelmaa, vaikka entinen asuu seinänaapurina.
Oliko tekoni uskottomuutta? Ei tunteille mitään mahda ja yritän puolustella tekoani sillä että olin ainakin rehellinen. Eikö uskottomuus ole uskottomuutta vasta kun on tehnyt jotain mistä ei voi puhua ääneen? Mielipiteitä? Tällä hetkellä olen löytöni kanssa onnellisempi kuin koskaan, eli oli uskottomuutta tai ei niin ainakin kannatti!
En ole koskaan ollut hyvä puhumaan rakkaudesta, mutta tässä tapauksessa olin lähes heti varma. Kaiken lisäksi homma ei jäänyt yksipuoliseksi!! Kotiin tultuani kerroin asiasta, ja (x)mieheni reagoi asiaan niin hienosti, etten olisi miehistä koskaan uskonut. Alkupettymyksen jälkeen hän kyseli ihan asiallisia kysymyksiä ja minusta jopa tuntui että hän oli onnellinen puolestani!
Kerroin myös että suuri rakkauteni on tulossa suomeen (meille) seuraavana päivänä.. -Ei ongelmaa, vaikka entinen asuu seinänaapurina.
Oliko tekoni uskottomuutta? Ei tunteille mitään mahda ja yritän puolustella tekoani sillä että olin ainakin rehellinen. Eikö uskottomuus ole uskottomuutta vasta kun on tehnyt jotain mistä ei voi puhua ääneen? Mielipiteitä? Tällä hetkellä olen löytöni kanssa onnellisempi kuin koskaan, eli oli uskottomuutta tai ei niin ainakin kannatti!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tuo uskottomuudelta kuulostanut. Mutta silti ihmetyttää juuri tällainen tapa toimia??? Siis onko ihmisistä tullut todellakin kertomasi perusteella noin itsekeskeisiä? Sähän et ajatellut sun rakkaasi tunteita yhtään. Ajattelit suoraan sanottuna vain itseäsi. Ihan ok että se suhtautu siihen hyvin, ajatteli varmaan että hyvä että näin kävi kun eihän tommosen kanssa vois olla luontevasti. Tällaisissa tapauksissa mietin myös sen uuden miehesi ajatuksia? Eikö hänellä ole pelkoa että teet vielä taas suuremman rakkauden kanssa saman hänelle? Sama kuin se että jos toinen pettää toista, niin miten tämä syrjähyppy uskaltaa aloittaa suhteen pettäjän kanssa? Siinähän tavallaan syö omaa tuoliaan ? Hämmästyttäviä asioita?
Siinähän se sitte oli, minkä vissiin halusinki kuulla.. Se on askarruttanu mua koska ite en välttämättä uskaltais lähtee vakavempaan juttuun miehen kanssa joka minun takia jättää entisen..
Ei helpottanu oloa, mut luulen että mulla on rakkaani kanssa pieni "juttutuokio" kunhan pääsen kotiin. Ehkä siitä on järkevintä jutella kotona. Ois vaan mukava kuulla yleinen mielipide ja senhän juuri taisin tehdä. Kiitos anyway!!
Jos entisestä kohtaan ei ole varsinaista rakkautta, niin onhan se parempi että on rehellinen niin itselleen kuin kumppanilleenkin! Ei se välttämättä ole vain omaan napaan tuijottamista, vaan jos tosiaan rakastuu niin se on menoa sit! Parempi mielestäni näin, nimim. kokemusta on...
Mitä on "jokunen kuukausi"? Jos suhteenne oli vielä, seurustellaan- kai- tasolla ei mielestäni voi oikein pettämisestä puhua. Ihan mukaviin suhteisiin ei ylipäänsä kannattaisi ryhtyä juuri tämän takia! Toivottavasti ex-miehesi suhtautui suhteeseenne yhtä väliaikaisena kuin sinäkin.
Rakkaudellehen ei tunnetusti mitään voi, mutta käyttätytymiselleen taas voi.
Mun mielestä se, että edes ajattelee toista ihmistä ja miettii uskottomuuden rajoja on lähellä uskottomuutta. Jos rakastat toista, miksi edes ajattelet toista? Joa ajattelet - et rakasta! Jos rakastat - et ajattele!
Ihan hienosti se meni, vaikkei varsinaista uskottomuutta ollutkaan. Tässä jäi vaan hämäämään tämä, että sinä tiesit heti, että tässä on uusi miehesi ja silloinen miehesi ei ollut siitä moksiskaan: Asiassa auttoi suuresti se, ettette olleet yhdessä kovin kauaa. Mitä olisit tehnyt jos olisit ollut vastaavassa tilanteessa 10 vuotta myöhemmin. Olisitte olleet naimisissa ja teillä olisi lapsia. Olisitko silloinkin toiminut samoin?