Miesystäväni asuu lapsuusperheensä kotitalossa. Hänen sisaruksensa ovat omilla avaimillaan käyneet talossa aina halutessaan, onhan se heidän "kotinsa".
Nyt miesystäväni pyysi minua asumaan kanssaan, mutta epäilen miten se tulisi onnistumaan. Talohan muuttuu silloin myös minun kodikseni, eikä sisarusten entisenlainen kulkeminen siellä voi mielestäni enää onnistua. Miesystäväni ei näe asiassa ongelmia, mutta ei ole puhunut sisaruksilleen vielä mitään asiasta.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta ja miten on sujunut?
Nyt miesystäväni pyysi minua asumaan kanssaan, mutta epäilen miten se tulisi onnistumaan. Talohan muuttuu silloin myös minun kodikseni, eikä sisarusten entisenlainen kulkeminen siellä voi mielestäni enää onnistua. Miesystäväni ei näe asiassa ongelmia, mutta ei ole puhunut sisaruksilleen vielä mitään asiasta.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta ja miten on sujunut?
Vastaukset 26
Vanhimmat
ei tulis mitään-ainakaan mun kohdalla.tee pelisäännöt selviksi ja heti,ennenkuin tilanne sitten riistäytyy käsistä.mutta aika riskin otat.toivotaan että kaikki menee hyvin.
Jos kaikki sisarukset omistavat kämpän yhdessä, älä muuta sinne ollenkaan. Ethän voisi kieltää miehesi sisaria käymästä.
Jos taas miehesi omistaa kämpän yksin, asia on selvä: senkun vaihdatte lukot silloin kun muutat sinne.
Talo on miehen omistuksessa, mutta sisarukset ovat silti miehen luvalla kulkeneet siellä kuin kotonaan. Saattavat viettää viikonloppuja ja kesällä jopa viikkoja talossa asustellen.
Eihän se toimi, jos sisarukset juoksee siellä miten huvittaa, vaikkeivät omista talosta mitään osaa. Hankkikoon kesämökit itselleen vai mitä.
Jos mies ei ole puolellasi tässä asiassa, pelkäänpä, ettei tule olemaan muissakaan tärkeissä jutuissa.
Ellet nyt selvitä tätä yhtä asiaa kerta kaikkiaan, saat niskaasi lukemattomia vastaavia ongelmia.
Jos mies pelkää, että sisarukset suuttuvat, niin sehän on sisarusten ongelma. Oma tupa, oma lupa. Joka omistaa, se määrää.
Ei ole normaalia, että siellä ravaa ihmisiä omilla avaimilla. Pitäkää neuvottelu ja luultavasti siskot on sen verran ymmärtäväisiä, että asiasta ei tule riitaa. Sano, että ovat tervetulleita milloin vain, kun olette kotona jne. Meillä lapsilla on avaimet, mutta vain kukkien kastelua ym. varten. Ei tulisi kuuloonkaan, että he tulisivat ilmoittamatta ja aivan itse ovat sen ymmärtäneet, en minäkään heidän huusholleissa ravaa omin avaimin.
Ilman muuta pistä ehdoksi se, että sisarukset eivät ravaa siellä omia aikojaan. Minä otattaisin avaimet pois tai vaihtaisin lukot. Ethän voi tuntea taloa kodiksesi, jos siellä laukkaa vieraita ihmisiä, milloin heitä huvittaa.
Sinun oikeudet rajottuvat (laillisesti) vain "kutsuttuna vierailijana" olemiseen. Niin kauan kun ette ole laillisesti naimisissa, sinulla on lain mukaan hyvin vahan asiaan mitaan sanomista. Ystavasi perhe on tervetullut kayttamaan entista kotitaloaan kuten tahankin saakka, niin kauan kuin ystavasi sen sallii.
Nayttaa silta ettei hanella ole aikomustakaan tehda riitaa sisariensa valille, joten siina suhteessa tuo "ramppaaminen" ei tule muuttumaan. Kenties han jopa rohkaisee perhettaan tulemaan luokseen ja jakamaan kotinsa.
Hyva nain.
Sinulla on pari vaihtoehtoa:
1) Joko hyvaksya asia ja olla onnellinen etta ystavasi toivottaa sinutkin kotiinsa tervetulleesi, aivan kuin sisaruksensa.(Tietenkin pidat onan asuntosi jossa asut vakituisesti vierailujen valilla)
2) Menette naimisiin jolloin sinulla on laki puolellasi valita ketka ja milloin vierailijat ovat tervetulleita, olettaen etta nyt aviomiehesi kanssa yhdessa paadytte ratkaisuun edeltakasin jossa parin paivan virailut ovat maksimiaika, oli omaa perhetta tai vieraita.
Talloin te YHDESSA kohteliaasti ilmoitatte perheelle, esim "sopisiko teille kesakuun 2-4paiva visiittiin? Tai olisiko joku toinen paripaivainen teille parempi?" Ja sita seuraa lista ruokatarvikkeista joita odotatte heidan tuovan tullessaan.Jos kumpikin olette toissa, voitte lisata listaa viela liinavaatteet.
Eikos tuo ole kaikista selvin, rehellisin ja suoraviivaisin kaytanto.
Jos kirjoittaja virallisesti asuu miehensä talossa, on se hänenkin kotinsa siinä missä miehensä koti. Ei siihen avioliittoa tarvita. Yhdessä asuminen ei tarkoita sitä, että toinen on kylässä.
Jos kirjoittajan osoite on ystavan osoite ja hanen kaikki asiapaperinsa ovat lahetetyt ystavan osoitteeseen, tekeeko tama hanesta talon virallisen omistajan?
Ts. Riittaako osoitteen muutos vahvistamaan etta omistaa kyseisen asujaimiston tassa osoitteessa?
hei, ei omistaminen se ainoa autuaaksitekevä asia ole, eihän omistaja voi vuokralaisenkaan luokse lampsia halunsa mukaan.
Avopuoliso on kyllä joissain asioissa aika heikoilla, kannattaa tarkkaan pitää kirjanpitoa ja säilyttää kuitit, joskin nykyisin kai ollaan puuhamassa lakialoitetta avopuolisoden turvaksi. Etuisuuksia anottaessa avopuoliso otetaan tarkasti lukuun, jopa niinkin, että jos käy riiaammassa yh-äitiä säännöllisesti, pian joku avulias naapurin akka tekee siitä sossuun ilmoituksen.
Onpa se nyt vaikea ymmärtää. En puhunut omistamisesta mitään. Ihmisen koti on hänen kotinsa, vaikka sen omistaisi kuka tahansa. Sinun logiikkasi mukaan vuokranantaja saisi lompsia vuokralaisen luo, milloin haluaa.
Muuttoilmoitus virallistaa muuton. Sen jälkeen avopuoliso asuu uudessa kodissaan, ja hänellä on yhtäläinen oikeus kotirauhaan kuin kodin omistajalla. Jos omistaja haluaa potkaista avon pihalle ilman avon suostumusta, se vaatii häädön.
Ollaanpas täällä kärkkäästi vetoamassa lakeihin ja säädöksiin. Onhan ne tietysti perälautana, mutta minä mieluummin hoidan ihmissuhdeasiat puhumalla ja neuvottelemalla kuin lyömällä lakikirjalla päähän.
Jos mies sanoo saa käydä ja (avo)vaimo kieltää, siinä on sana sanaa vastaan ja puolisoilla erimielisyys. Ei siihen mitään lakikirjaa kannata väliin tyrkätä, että kellä mitäkin oikeuksia on. Toisen mielipiteiden ja tarpeiden huomioonottaminen kuuluu toimivan suhteen edellytyksiin.
Jos toisen omistamassa asunnossa asuisin ja joutuisin kotirauhasääntöihin vetoamaan, niin miettisin lähtöä jo saman tien ilman häätölappuja.
Avokillahan on oma kotinsa. Tässä ei ole mitään pulmaa. Ei pidä mennä ehdoin tahdoin vaikeuksiin.
Yllaolevat kommentit todistavat etta vapaehtoisesti hyvaksyessaan itsensa taloon jonka pitka-aikaisista ja pysyvista jarjestelyista ei heti alkuunkaan pida todistaa jo tyhmyytta ja ikavyyksien rukoilua.
Tuossa saa itsensa nayttamaan tosi tollolta ja tuo kaytos saattaa saada vihamieliset tunteet aikaan (tallahetkella)muuten rauhallisen ja ystavallisen perheen valille(ystava ja hanen sisaruksensa).
Joten yhteenvetona: annat hanenrauhassa elaa omaa elamaansa jo hyvaksytyin jarjestelyin ja tapaatte hanen kodin ulkopuolella.
Taten saat sielunrauhan pysymaan itsellesi ja ystavallesi.
sanon minä.
Heillä taitaa olla suvussa sellainen tyyli, että ollaan paljon ja mutkattomasti tekemisissä toistensa kanssa. Ilmeisesti miesystäväsi ei ole nähnyt mitään syytä alkaa rajoittaa sisarustensa käyntiä vanhaan tyyliin kotitalossaan. Miksi olisikaan, kun on lapsesta lähtien tottunut, että sisarukset ovat kotonaan. Ja toisaalta jos yksin asuu lapsuudenkodissaan, ei sillä ole väliä jos lähisukua piipahtaa yllättäen.
Sitten kun on puoliso ja oma perhe, tilanne on toinen. Nyt on sen muutoksen hetki. Kannattaa kysellä ja makustella mitä puolisosi on asiasta ajatellut ja millaisena tilanteen näkee tulevaisuudessa (lapsia yms.)? Voihan olla, että hän pitää nykytilannetta luonnollisena myös jatkossa ja olettaa että sinä opit "tavoille" pikkuhiljaa kun totut sukulaisiin. Jos alat määräämään tai painostamaan lukkojen vaihtoja ja kieltämään käyntejä, saat vain vaikean ämmän maineen.
Vaikuttaa, että kyse on myös sukujenne erilaisista toimintakulttuureista. Tärkeää on, että hän ymmärtää asian myös sinun kannaltasi. Tottakai haluat oman kodin ja muiden kulku omilla avaimilla sinne ei toimi. Asia pitää sopia kunnolla myös sisarusten kanssa ennen kuin muutat, jälkikäteen on vaikea saada asiaa kääntymään. Kannattaa varmistaa, että miesystäväsi keskustelee asian selväksi sisarusten kanssa. Ota vaikka asia puheeksi kun kaikki ovat paikalla ja laita vaikka muuton ehdoksi, että kaikille sopii uudet vierailukäytännöt.
Jos vakavasti olet ajatellut mennä yhteen kaverin kanssa, niin taloasia pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä.
Jos rakasta kotitaloa ei voi myydä, ehkä joku sisaruksista voisi sen lunastaa, ja te hankkisitte oman asunnon omilla avaimilla.
Ei ole mitään järkeä sinun yrittääkään sopeutua näin kiinteään sisarusparveen. Onko heillä muuten perheitä, vai sinkkunako he tulevat ja menevät velipojan huushollissa?
Joka tapauksessa ei kannata luopua omasta asunnosta tällaisen kolhoosin takia. Muuttakoon kaveri sinun kämppääsi.
sitä tuommoista tarvitse kauaa katsella. ei muuta, kuin juttelet miehen kanssa asiasta ja tulette yhdessä tekemään selvät säännöt tuolle asialle.
Kerronpa tässä omia kokemuksia. Miehelläni on 3 veljeä ja maailman paras isi ja äiti omasta mielestään.
Asumme ihan omassa talossa, ei appivanhempien vanhassa. Kun veljekset sattuvat tulemaan kylään, (joka päivä, kertoja riittää koska on 3 eri veljeä..) sisälle tullaan soittamatta ovikelloa tai koputtamatta. Siitä matka jatkuu jääkaapille tyyliin, vittu, eiks oo muuta mehua.. Sitten yleensä ruvetaan haastamaan minun kanssa riitaa aiheesta kuin aiheesta ja yllätysyllätys, mammanpojat pitävät aina yhtä mukaan lukien oma mieheni, joka huutaa päällimmäisenä painu akka hiiteen..
Ja mitäs, en edes jaksa kertoa appivanhemmista tarinaa. Siinä vasta olisikin aihetta. ..ja tätä on kestäny 12 vuotta. Vittu et on mitta täynnä.
Että mieti toisenkin kerran, ei ne sisarrukset kumminkaan tapoja muuta.
Väitätkö, että sinun miehesi on hyvin käyttäytyvä ja asiallinen, mutta hänen veljensä ovat tuollaisia porsaita? Tuskinpa on noin. Eiköhän miehesi ole ihan samanlainen kiroileva ääliö. Eli itsehän olet soppasi keittänyt.
niin näet miten hän miestään kuvailee.
Hyvä huomautus. Luin lopun vähän huolimattomasti. Eli on ottanut itselleen ukon, joka tiuskii ja pitää veljiensä puolta. Itsepä on soppansa keittänyt. Kannattaako täällä valittaa, kun nuoruudessa on pitänyt ihastua renttuun, joka on ollut niin ihanan jännittävä?
Joka tapauksessa huomasit tulkinneesi väärin mirvan ensimmäisen viestin.
Se toinen ongelma eli ihastuminen törppöön kuuluukin sitten jo tuonne parisuhdepalstalle tai jonnekin.
muutin mieheni kanssa yhteiseen kämppään kaks ja puoli vuotta sitten. miehelläni on kaksoissisko, joka muutti samalle paikkakunnalle pari kuukautta sen jälkeen ku me muutettiin yhteen. sit alko nää kyläilyt..ensin ihan ok..soittikin ennenku tuli. sit se alko pesee pyykkinsä meillä, ku ei ollu omaa konetta. aluks sekin oli ihan ok. sit se alko olee yötä, lupaa kysymättä. mylläs ite kaapista peitot ja tyynyt ja löi sohvalle maata. oli monesti kolme tai neljäkin yötä. olin viimesilläni raskaana ja tätä oli kestäny jonkun kuukauden.
no, tuli synnytyksen aika ja olin sairaalassa neljä päivää. kun tulin kotiin, siellä oli aikaslailla sotkusta; miehen sisko oli ollu koko ajan meillä ja ottanu hullun kissansa mukaan. olin tosi loukkaantunu, olisin halunnu tulla kotiin, jossa on vaan mun mies ja sen sotkut. tilanne sit paheni aina vaan. sen akan pyykkiä loju meillä aina, ja se suunnilleen asu meillä. puolitoista vuotta siinä hurahti ja siinä ajassa kaikki oli muuttunu TÄLLASEKS: se kävi meillä joka päivä ainakin kerran, monesti jäi yöks kysymättä lupaa, tuli töistä paskasilla(kirjaimellisesti) vaatteilla ja meni meidän sänkyyn nukkumaan (ei mihinkään päiväpeiton päälle vaan oikeen peiton alle). sit ku heräs ni meni keittämään kahvia ja syömään. monesti huus sohvalta mulle et "tuo kahvia", pesi pyykkinsä edelleen meillä; otti mun valmiiks lajittelemat pyykit pois koneesta ja löi omansa sinne, käski mun laittaa ne kuivumaan ku ite lähti töihin, vaihteli kanavaa vaik MINÄ katoin jotain ohjelmaa..ja vaikka mitä. ai niin, pahin kaikista: lainas meidän autoa aina ku piti jonneki päästä. romutti vahingossa kaks autoa ja meidän vakuutusmaksut nous..
huh ku tulee pitkä juttu..yritän kertoa loput lyhyesti...!
kerran sit hermostuin ja sanoin mielipiteeni ja kas mitä tapahtu: SE LAITTO VÄLIT POIKKI! olin kuulemma typerä, lapsellinen, ja käski mun hävetä. ei halunnu enää olla tekemisissä mun kanssa. sano et elämä kuulemma opettaa mua vielä.
meni pari kuukautta ja se "tuli takas" niinku mitään ei olis tapahtunu. oli ystävä sun muuta..!
kaikessa tässä mua ottaa päähän se, etten ikinä sanonu mitään. kärsin vaan itekseni ja purin tietysti kiukun tenavaani. miten typerästi tehty!!
tai sanoin mä kerran sille puhelimessa et "etkö vois pestä jossain muualla pyykkiäs" se sano vihasesti, että "ei oo mitään muuta paikkaa". niin ja kerran miehelle sanoin, et "se on meillä vähän väliä" mies siihen "ei sillä oo muutakaan". et sillee..
oon vieläkin katkera kaikesta, syytän välillä itteänikin, kun en sanonu mitään.
eli siis: ÄLÄ ANNA KENENKÄÄN OLLA KOTONAS NIINKU NE HALUU. OMA TUPA, OMA LUPA, niinku joku sano!!
tsemppiä!
Sano, että menee mtkoihinsa ja että elämä opettaa hänetkin ottamaan muut huomioon.
Miksi otit hänet takaisin kun olit jo kerran päässyt irti?
Nyt joudut paljon pahempaan tilanteeseen, kun hän huomasi ettei olekaan välirikkoa pelättävänä.
en tiedä miks otin takas. kai siks ku se on mun miehen kans niin läheinen, etten halua niiden välille mitään kinaa tms. en osaa olla ku kynnysmattona. se pistää vihaks mut siitä on niin vaikea päästä pois..oon yrittäny mut nyt taas tyydyn tähän tilanteeseen. kai mä taas jossain vaiheessa hermostun ja sanon mut..nii..! tilanne on kuitenki muuttunu niin, että se sisko on muuttanu yli sadan kilsan päähän ja saanu vakipaikan sieltä et ei oo ainakaa ihan heti tänne takas muuttamassa. ei tarvi nähdä sitä niin paljoa. katkeruus kuitenkin on ja pysyy..