Niin, siinähän tuo jo otsikossa tuli. Oletko jättänyt/vähentänyt alkoholinkäyttöäsi miehesi vuoksi.
Itse olen "melkein" lopettanut. Toki tulee baareissa joskus harvoin (1krt/2kk) käytyä, mutta kotona ei enää mitään. Enkä ole juurikaan bisseä ikävöinyt. Mielestäni ei ole suuri uhraus toisen eteen jättää turha läträäminen. Mutta miten muilla?
Suuri osa näistä suomessa majailevista muslimeista käyttävät myös alkoa/vahvempia, mutta nyt lähinnä haastattelisin näiden tavallisten "kunnollisten" muslimien kanssa asustelevia.
Baareissa käyn toki muuten, mutten ota enää alkoa niin kuin ennen liittoani.
Itse olen "melkein" lopettanut. Toki tulee baareissa joskus harvoin (1krt/2kk) käytyä, mutta kotona ei enää mitään. Enkä ole juurikaan bisseä ikävöinyt. Mielestäni ei ole suuri uhraus toisen eteen jättää turha läträäminen. Mutta miten muilla?
Suuri osa näistä suomessa majailevista muslimeista käyttävät myös alkoa/vahvempia, mutta nyt lähinnä haastattelisin näiden tavallisten "kunnollisten" muslimien kanssa asustelevia.
Baareissa käyn toki muuten, mutten ota enää alkoa niin kuin ennen liittoani.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Vaikeaksi kysymyksesi tekee se, ettei Suomessa mitään "kunnollisia" muslimimiehiä edes ole (en tiedä onko missään). Jos toista luulet, olet aika yössä.
Olen suomalainen mies, ja en pidä läträämisestä.
Pitäisikö kääntyä muslimiksi ?
Olisiko silloin mahkuja löytää seurustelukumpani joka ei läträisi tai vähentäisi läträämistä?
Suurin osa tuntemistani muslimiehistä läträä alkoholin kans ihan siinä missä suomalainenkin mies. Enpä ole paljon eroa huomannut. Mistähän niitä ihan raivoraittiita enää löytyy? Monet muslimit vetää muutaman oluen lähes joka päivä.
Olen suomalainen mies, mutta naimissa arabialaisen (Arabiemiraatit) musliminaisen kanssa. Ennen vaimoni tapaamista käytin alkoholia hyvin vähän, käytännössä en lainkaan. Joskus kaukaisia ystäviä tavatessani pitkästä aikaa saatoin ottaa oluen tai pari, sekä kavereiden häissä esim. tarjotun viskipaukun. Baareissa, ravintoloissa tms. en käynyt lainkaan.
Vaimooni tutustuessani kerroin hänelle olevani raitis, - en koe valehdelleeni, koska aiemmin juomani määrä oli niin olematonta - koska hänellä oli/on jyrkän kielteinen suhtautuminen mm. alkoholiin. Olen mielestäni aina ollut ikään kuin ylimääräinen tai vääränlainen pala suomalaisessa alkoholi- ja biletyskulttuurin palapelissä, joten lopettaessani lähes olemattoman alkoholin käytön en suinkaan koe joutuneeni luopumaan mistään. Alkoholiin ja sen käyttöön liittyy myös lukuisia mm. eettiseltä ja terveydelliseltä kannalta negatiivisiä piirteitä, joiden takia raittius on erinomainen valinta.
Vähäinen alkoholin kohtuukäyttö on useaan otteeseen todistettu terveydelle hyväksi, joten absolutismi tuskin tuo sinulle minkäänlaista terveyshyötyä eikä sitä siis voi käyttää argumenttina alkoholista luopumiselle.
Olet joko muslimi, tai sitten valehtelet. Musliminainen ei saa avioitua muun uskontokunnan edustajan kanssa. Tästä seuraa Sharia lain mukaan rangaistus, ankara sellainen.
eipä ole kuule sharia rangaistus käytössä kuin muutamissa maissa.monissa maissa on ihan normaalia ja ok että musliminainen menee eriuskoisen miehen kanssa naimisiin.katsos kun kaikki eivät ole fanaatikkoja vaan on sekulaareja muslimejakin.itse tunnen muuten monta tälläistä paria,enkä edes valehtele.
kummallista, että tällä palstalla te tiedätte aina useita tällaisia pareja, vaikka kukaan muu ei ole nähnyt kuin suomalaisnaisten tuomia muslimituliaisia.
se, että lähi-idästä kotoisin oleva musliminainen menisi naimisiin suomalaisen kristityn kanssa, on aivan toiveajattelua.
sellaisia pareja on oikeasti paljon koska kaikki muslimit eivät ole fanaatikkoja(ihan tosi!!)vaan on aivan sama mitä uskontoa edustaa jos on hyvä ihminen ja puolisot rakastavat toisiaan.ne parit jotka tunnen asuvat ulkomailla eivätkä edes suomea ymmärrä joten tuskin kirjoittelevat tänne.täällä kun ei ole koko maailma.
jep. poikkeustapauksia löytyy aina. sen sijaan yhtään suomalaismies - musliminainen -pariskuntaa en tiedä, vaikka tiedän montakin turkkilaisen tms. kanssa heilastelevaa suomalaisnaista.
kerron heti, kun ensimmäinen sellainen tulee vastaan.
rallikuski niin en esittele itseäni rallikuskina.Jos en ole lääkäri niin en myöskään sano olevani lääkäri.Jos en harjoita islamin uskoa niin en myöskään voi sanoa olevani muslimi.
jos et harjoita kristinuskoa esim. joka sunnuntaina kirkossa käymällä ja muutenkin kristillistä moraalia tiukasti vaalimalla, et myöskään voi sanoa olevasi kristitty? Taitaisi olla noilla kriteereillä Suomessakin aika vähän kristittyjä. Oletkos tapamuslimista/-kristitystä koskaan kuullut?
tämä ei voi olla totta...niin minäkin tunnen monta eri, islamilaisissa maissa asuvaa koulutettuakin muslimi naista, eikä heistä ole yksikään naimissa kristityn kanssa.
Suomessakin tämä mikä maratoonari tämä nyt lienekään, en muista nimeä, on naimissa suomalaisen miehen kanssa, joka on kääntynyt muslimiksi, koska ei ois voinut muuten avioitua tämän Marokkolaisen naisen kanssa.
Vaikka ois kuin sekulaari (ei ole fanaattisen vastakohta muuten) niin se ei kertakaikkaan ole siinä kulttuurissa sallittua eikä hyväksyttyä. Ei missään muslimimaassa siis!
"Vaikka ois kuin sekulaari (ei ole fanaattisen vastakohta muuten) niin se ei kertakaikkaan ole siinä kulttuurissa sallittua eikä hyväksyttyä. Ei missään muslimimaassa siis!"
No on ainakin Albaniassa ja muutenkin albaanien keskuudessa (Kosovo, Makedonia, Pohjois-Kreikka). Heidän pääuskontonsa on islam, mutta albaaneja on myös paljon kreikkalaisortodokseja (20%)ja katolilaisia (10%) ja heidän kesken avioidutaan ihan uskontokunnasta toiseen... Oman mieheni isä on esimerkiksi katolinen ja äiti muslimi. Mieheni sisko on naimisissa kreikkalaisortodoksin kanssa ja serkku katolisen italialaismiehen kanssa jne... Eikä tämä "ristiin naiminen" suinkaan lopu mieheni perheeseen...
Ei islamilainenkaan maailma ole mustavalkoinen, eikä yhtä kuin arabimaailma, joka esimerkiksi minun perheessäni tavoiltaan, sharian lailtaan jne. on niiiiiiin kaukainen tapa elää ja ajatella ja silti minä elän muslimin kanssa. Olkoot sitten harjoittava tai ei, muslimi mieheni on ja hän tulee maasta, jonka voi katsoa olevan muslimimaa (70%)...
voipa olla että ehillä on sittene ri tavat..mutta islam ei sitä salli oikeasti, ja vaikka kulttuuri ois eri, uskonto on sama.
Kyllähän minunkin perheessä on peräti viittä eri uskontoa, mutta emme riitele uskonnoista ja näkemyksistä, koska me rakastamme toisiamme, aina sillon tällön kun jollakin on joku juhlapyhä asiasta keskutellaan, mutta aina päädytään siihen että jokainen tekee niinkuin parhaaski näkee. Olemalla joustavia tavallamme..
No ainakin tässä lauseessa menee kulttuuri ja uskonto iloisesti sekaisin: "Vaikka ois kuin sekulaari (ei ole fanaattisen vastakohta muuten) niin se ei kertakaikkaan ole siinä kulttuurissa sallittua eikä hyväksyttyä. Ei missään muslimimaassa siis!"
Ihmiset eivät selvästi usein muista/tiedä, että muslimeidenkin elämään ja uskonnon harjoittamiseen vaikuttaa kulttuuri aivan kuten meidän kaikkien muidenkin... Esimerkiksi albaanit eivät katso olevansa yhtään vähempää muslimeja, vaikka ovatkin näin länsimaisen näkökulmasta katsottuna vapaamielisiä: huivia ei juuri käytetä, pukeudutaan länsimaisesti, uskontokunnasta toiseen avioituminen ei ole tabu jne.. Sanoi koraani mitä tahansa, ihmiset ovat ihmisiä ja he tulkitsevat eri tavoin omaan kulttuuriinsa nojaten islamin oppeja.
En ole joutunut tekemään mitään muutosta. Mies ei juo paljon (lähinnä juhlatuulella noin kerran-parin kuussa) Enkä minäkään käytä kuin juhlajuomia... ja baarissa tulee tietysti jotain kevyttä otettua (edelleenkin parin kerran kuussa). miehen uskonto ei paljon minuun vaikuta enää, asiat on puhuttu selviksi. Mikä sopii hänelle ei aina sovi minulle ja päin vastoin...
Joskus pyytää tuomaan olutta vaan ei kuitenkaan juo koko pulloa, sitten se pullo jää jääkaappiin pyörimään kun en itse tykkää kaljasta sitten yhtään. Äiti sen käydessään aina suuhunsa lotasee... vaikka väljähtynyttä se kalja jo onkin.
Jaa-a ehkei se minun mies nyt sitten ihan kunnon muslimi ole vaikka muuten asiallinen ja hyvä.
Tupakointi on minusta paljon pahempi vika kuin olutpullo silloin tällöin tai baarissa drinksuttelu... johtuu varmaan siitä kun en itse polta.
Minun mieheni ei juo alkoholia, ei ole koskaan edes maistanut sitä. Hän on ns.kunnon muslimi siis, ja en vois ikinä kuvitellakkaan että hän ottaisi edes jotain alkoholitonta olutta tai viiniä! Sillä hän ei hyväksy edes niitä.
Hän ei pidä ollenkaan alkoholista mutta suhtautuu kyllä ihan suvaitsevasti jos joku seurassa ottaa lasin viiniä tms. Hän ei ikinä arvostele muitten alkoholin käyttöä. Eikä arvostele muutenkaan ihmisiä, vaan suhtautuu kaikkiin positiivisesti ja ystävällisesti ja kaikki ihmiset, ystäväni ja sukuni pitää hänestä todella paljon! Hän on hyvin aito, hyväsydäminen ja rehellinen ihminen.
Mutta periaatteistaan hän ei tingi missään asiassa.
Tietysti emme käy myöskään baareissa tms.
Minä olen joskus nuoruudessani kolunut baareja ja klubeja sun muita ihan tarpeeksi, mutta alkoholi ei ole koskaan ollut minulle mikään must. Olen kyennyt juhlimaan ilman sitäkin, enkä todellakaan kaipaa sitä!
Paitsi joskus kun olemme illallisella jossain, kaipaisin lasillista viiniä hyvän ruoan seuraksi, mutta kun mieheni ei sitä hyväksy niin en sitä ota sitten. Joskus, harvoin kun olen ollut työkavereitten kanssa ilman häntä syömässä jossain niin olen ottanut lasin viinä (en yhtään enempää. Uskon että hän aavistaa sen, mutta ei sano mitään, vaan ajattelee että asia on ok. niin kauan kun en tee sitä hänen nähtensä.
"Hän ei pidä ollenkaan alkoholista mutta suhtautuu kyllä ihan suvaitsevasti jos joku seurassa ottaa lasin viiniä tms. Hän ei ikinä arvostele muitten alkoholin käyttöä."
"Paitsi joskus kun olemme illallisella jossain, kaipaisin lasillista viiniä hyvän ruoan seuraksi, mutta kun mieheni ei sitä hyväksy niin en sitä ota sitten."
Siis miten se menikään?
Minä olen hänen vaimonsa siis! En ole koskaan edes puhunut asiasta hänen kanssaan, tai kysynyt saanko ottaa alkoholia. Tietysti kunnioitan häntä ja hänen vakaumustaan, ja alkoholi on siis täysin OUT!
Alkoholi on liian tärkeä asia suomalaisten elämässä,osa tätä kulttuuria ja hallitsee monen ihmisen elämää niin että siitä on tullut ongelma ja se on suuri terveydenhoidollinen ongelma täällä, se tulee maksaan valtiolle vuosittain pitkän pennin elikkä centin. Jos joku ei juo, niin sitä tulisi kunnioittaa ehdottomasti!
Miten yhdistit alkoholismin aiheuttamat ongelmat kansantaloudelle ja kansanterveyteen siihen, juotko sinä silloin tällöin lasillisen viiniä aterian yhteydessä? Eihän niillä ole mitään tekemistä keskenään. Päinvastoin, voisit osaltasi lieventää sydänsairauksien ja valtimotukosten riskiä nauttimalla silloin tällöin lasillisen viiniä aterian yhteydessä. Punaviinissä on myös flavonoideja.
Jos olisit tasa-arvoisessa asemassa miehesi kanssa, ei sinun tarvitsisikaan kysyä häneltä lupaa nauttia lasillista viiniä.
Juu, mutta jos se loukkaa toista niin en tietenkään sitä tee! Kunnioitus on yhtä tärkeää kuin rakkaus suhteessa, niin tääläkin joku sanoi aiemmin ja olen samaa mieltä.
Ei siinä ole kyse tasa-arvosta todellakaan, me olemme tasa-arvoisia, hän tekee kotitöitä siinä missä minäkin. Silittää, kokkaa ja leipoo, jopa ompelee. Minä saan harrastaa mun omia juttuja vapaasti.
Minulla on hyvä mies, ja en kyllä antas lasin viinä vuodessa tai parin pilata sitä, enhän minä mikään alkkis ole ! Jos alkaisin vaatimaan että mun pitää saada juoda, sillonhan minä oisin alkoholiongelmainen.
Enkä minä itsestäni siis puhunut, vaan tämän kansan alkoholiongelmasta. Se on vakava ongelma.
"Minulla on hyvä mies, ja en kyllä antas lasin viinä vuodessa tai parin pilata sitä, enhän minä mikään alkkis ole"
Suhteellisuudentaju on kyllä koetuksella, jos väität, että lasi viiniä vuodessa on alkoholismia. Pyrin minäkin välttämään sellaista mikä loukkaa puolisoani, mutta en pyri perustelemaan sitä millään huuhaa-sepustuksilla.
Näyttäisi siltä, että vaimon nauttimat pari viinilasillista vuodessa vaarantaisi koko suhteen jatkuvuuden. Hänen miehensä ei enää vaikutakaan samalta "liberaalilta" mieheltä, joka "suhtautuu kyllä ihan suvaitsevasti jos joku seurassa ottaa lasin viiniä tms. Hän ei ikinä arvostele muitten alkoholin käyttöä." Tosiasiassa hän ei kuitenkaan suvaitse ollenkaan kenenkään alkoholin käyttöä, muttei pysty vaikuttamaan kuin vaimoonsa. Vaimo alistuu miehen tahtoihin ja pelkää häntä ("joskus, harvoin kun olen ollut työkavereitten kanssa ilman häntä syömässä jossain niin olen ottanut lasin viinä (en yhtään enempää).")
Tällainen liitossa vallitseva vaimon alisteinen asema lienee suoraa perua miehen yhteiskunnasta, jonka normien mukaan naisenkin on elettävä, vaikka he Suomessa asuvatkin. Ts. naisen on omaksuttava miehensä kulttuuri ja miehensä tahdosta luovuttava joistain tavoistaan, kun taas vaimo tuskin voisi kuvitellakaan vaativansa mieheltään vastaavia uhrauksia. Rakkaus tekee sokeaksi, niinhän se meni?
On se vaan outoa että suomalainen ei sitten millään ymmärrä jos joku ei halua ryypätä. Tässä se taas nähtiin..
Minusta siinä oli juuri kyse siitä että jos toisella on vakaumus joka kieltää alkoholin käytön KOKONAAN, niin se on loukkaavaa jos sitten sen naaman edessä ryypiskelee, edes siis sen yhden lasin viiniä. Selkis?
Miehet ja logiikka..huh huh!
Mielestäsi lasi viiniä on ryyppäämistä? Nimimerkkisi kuvaa sinua kovin hyvin...
Lasi viinä on lasi viiniä..eikä siis yhtään enempää, ei niin paljoa että siitä kannattaa nostaa haloo ja alkaa vääntään hulluna jotain skeidaa.
Sitten se on niin vähän että sen voi kyllä jättää juomattakin, eikö niin?
Avioliitto on yhteistyö ja avunanto sopimus, jossa tehdään kompromisseja, luovutaan jostain jotta saatais jotain tilalle. Se antamista enempi kuin ottamista. Jos et anna,et voi mitään saadakkaan, sanoo Suuri Kirja,mutta eikä mennä nyt uskontoihin kuitenkaan, jutellaan niistä toisessa forumissa.
Mutta jos ette ole samaa mieltä, älkää edes harkitko asiaa, taikka pettymys on taattu ja ero häämöttää jo alttarilta lähtiessä.
Joskus silloin opiskeluaikoina (jolloin siis olen mieheni tavannut) tuli läträttyä vähän liiankin kanssa, joten siitä olen kyllä aika paljon vähentänyt. Mikäs siinä toisaalta oli sinkkuna hyppiä baarista toiseen opiskelijakavereiden kanssa :) En ole kokonaan alkoholia jättänyt vieläkään, vaan yhä tulee otettua aika paljonkin silloin joskus harvoin kun baariin jaksan "vanhojen" kavereiden kanssa lähteä. Baarissa en käy enää niin usein kuin opiskeluaikoina/mieheni tavatessani. Tosin en käynyt paljon ennen noita aikojakaan. Kotonakin joskus kauniina kesäiltana tulee yksi siideri otettua. Olen siis vähentänyt hieman, mutta en kuitenkaan mieheni takia vaan enemmänkin iän (ja viisauden toivottavasti heh:)) karttumisen takia. Mieheni on uskontonsa takia todellinen totaalikieltäytyjä, eli kertaakaan ei ole elämänsä aikana alkoholia edes maistanut. Se on kuitenkin hänen valintansa, eikä hän katso pahalla jos muut (minä mukaan lukien siis) juovat. En itsekään näe mitään syytä alkoholin käytön lopettamiseen kokonaan, ns. nimikristitty kun olen enkä muslimiksi muutu :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000009827640
Minulle tuo _tavallinen "kunnollinen" muslimi_ otti vähän silmään... Ihan tasa-arvon nimissä kysyisin sinulta ap, ovatko myös suomalaisista ne raivoraittiit jumalaa pelkäävät uskovaiset yksinomaan niitä "tavallisen kunnollisia", vai onko se seikka liitettävissä vain tähän kovin eriskummalliseen "muslimirotuun"? Oltiinko sinun kotonasi raittiita ja jos ei oltu, tuletko mahdollisesti mielestäsi ns. pahellisesta perheestä?
Minä itse katson tulevani _kunnollisesta evankelis-luterilaisesta perheestä_, jossa käytettiin alkoholia ja katson olevani naimisissa _kunnollisen_ muslimitaustaisen miehen kanssa, joka niin ikään käyttää alkoholia... Avainsana kunnollisuudessa on tuskin sen kummemmin uskonollisuus kuin alkoholin käyttökään.
"Suuri osa näistä suomessa majailevista muslimeista käyttävät myös alkoa/vahvempia, mutta nyt lähinnä haastattelisin näiden tavallisten "kunnollisten" muslimien kanssa asustelevia."
Minulla ei lienee tämä kirjallinen ilmaisutaito riitä tälle palstalle, jotensakin tulen aina poikkeuksetta jonkun mielestä ymmärrettyä väärin.
- "kunnollinen" muslimi tarkoittaa minun ajatuksissani hyvin lyhyesti sellaista joka ei käytä alkoholia, sehän meille länsimaisille on aika näkyvä merkki uskonoppien luistamisesta.
Tartuit tuohon kunnollinen sanaan mielestäni melko ylireagoivasti.
Meillä tuo alkoholi on uskontomme puolesta aivan erilaisessa asemassa kuin muslimiyhteisöissä. Ja kyllä- jos vertaan omia lähtökohtiani hyvin alkoholisoituneen perheen lapsena, pidän mieheni lähtökohtia huomattavasti "kunnollisempina". Heillä on vanhempien ja sukulaisten kunnioitus hieman toista luokkaa kun meikäläisillä. Ja -EI, hänen sukulaisnaisia ei ole kivitetty/poltetty/riistetty... Ihan korkeasti koulutettua porukkaa ja uraihmisiä anoppikin. sakkia
Ja -kyllä, jos olisin vakavassa suhteessa suomalaisen miehen kanssa, joka ei hyväksy alkoholin käyttöä, varmasti myös hänen takiansa luopuisin.
"Minä itse katson tulevani _kunnollisesta evankelis-luterilaisesta perheestä_, jossa käytettiin alkoholia ja katson olevani naimisissa _kunnollisen_ muslimitaustaisen miehen kanssa, joka niin ikään käyttää alkoholia..."
Mielipiteensä kullakin, mutta varmasti moni myös asian ymmärsi niin kuin tarkoitin.
En ole lopettamassa alkoholin käyttöä ja muslimimieheni sen hyväksyy. Poltan myös (en päivittäin vain silloin tällöin). Miehelle asia on ok, tosin hän on sanonut, ettei mielellään juttele kanssani, kun olen ottanut. Omat ovat valintani kuten miehenikin ollessaan kunnon muslimi. Emme tosin vielä asu yhdessä, emmekä näe toisiamme kovin usein..molempien menoista johtuen. en tiedä miten asiat tulevat muuttumaan, kun joskus muutamme yhteen. Näillä näkymin en kuitenkaan siis ole lopettamassa niin juomista kuin polttamistakaan. piste.
Jos mun ukko alkais tupakkaa polttaan niin ulos lentäs ja heti! Minä en ymmärrä miksi ihmiset joilla ei ole mitään yhteistä edes ajattlee yhteistä elämää...
Toinen polttaa ja toinen ei, toinen juo ja toinen ei..se ei tule kuulkaa onnistumaan.
Sitten täällä kehutaan kuinka minä teen niinkuin haluan ja se toinen on mun pelkkä käskyläinen ja alainen. Ei kyykyttäminen kuulkaa ole rakkautta.
Vaaditko että vapaat seksisuhteetkin tulee sallia sulle mutta häneltä ne on kielletty?
täällä ihmiset kilpailee kuka alistaa eniten puolisoaan, hirveetä!
Rakkaus on kompromissien tekemistä!
Sanan kunnon ja kunnollinen menee tässä nyt kyllä iloisesti tarkoitusperiltään sekaisin, koska kysehän on harjoittavasta uskonnollisesta muslimista! Harjoittaminen tai harjoittamattomuus ei rajaa pois kunnollisuutta ihmisessä!
Kunnon muslimilla ei ole tyttöystävää..
Jos muslimimies esittelee että "tässä on tämä mun tyttöystävä" se tarkoittaa arabiaksi käännettynä että "tässä on yksi huora."
Sori mutta näin se vaan on..Kysyppä siltä sun "poikaystävältäsi" asiaa, niin näet,ok?
Kun kaikki kertoo omia kokemuksiaan ja mielipiteitään niin turha niitä on todistella vääräksi tai puolustaa kertomalla mitä siinä kulttuurissa oikeasti ajatellaan! Missä 'siinä'? Jos poikaystävä on vaikka marokkolainen jonka suku on asunut Ranskassa vuosikaudet on se aika kaukana afganistanilaisesta paimentolaisesta! Ei ole yhtä arabikulttuuria, ei yhtä muslimikulttuuria eikä yhtä islamilaista kulttuuria... Joku voi sanoa olevansa muslimi mutta ei tarkoita harjoittavansa islamia yms. Joku turkkilainen loukkaantuu pahastikin jos kuvaillaan arabiksi. Kuitenkin suomessa menee vielä monella termit sekaisin. Joten voitais ehkä suhtautua kaikkien kokemuksiin tai näkemyksiin hieman kunnioittavammin - siksihän täällä puhutaan että koko asia on niin monimuotoinen eikä siitä kukaan tiedä kaikkea!
Islamissa on kiehtova asia se, että siellä naiset eivät pyri papeiksi. Tämä osoittaa kulttuurilta selkärankaa.
Kun ei ole hajuakaan islamin uskonnon tavoista tai arabialaisesta kulttuurista ja niiden yhteenkietoutumisesta.Niillä on vain oma naiivi, nuori ja länsimainen näkemys kunnollisuudesta mikä todellakin voi olla täysin päinvastainen näkemys tuon miespuolisen kulttuurissa.Vähänpä tietävät, jos tietäisivät, eivät niinkään ylistyslaulua laulaisi keskustelupalstoilla.Muslimiuden kriteeri on kuitenkin aika tiukka islamin uskossa.Se ei ole vain sitä että ei juo tai polta tai syö sikää.Siinä ei myös oteta tyttöystäviä(ei edes ystäviksi)ja naisten kanssa ei puhuta edes saati mennä seuraan jossa kiellettyjä asioita harrastetaan.
Heti tulee mieleen että nyt nämä tyttöystävät ajattelevat lukiessaan tätä että siinäpä on kuvaelma kiihko islamistista... VÄÄRIN!Se on kuvaus ihan tavallisesta muslimista koraanin mukaan.Kiihkoilijat ym. ovat vielä asia erikseen.
Ottakaa typyt selvää minkä asian kanssa olette tekemisissä ennenkuin suutanne avaatte.Koska näytätte vain tyhmyytenne ja naiiviutenne.Älkääkä puhuko muslimiudesta tai islamista ennenkuin tiedätte mitä se on.
Kun ette vielä tiedä mitä arabikulttuurikaan on muuta kuin korkeintaan erilainen nimi ja ihonväri ja jokunen ruokalaji.
Tietysti islamissa muslimi on aina muslimi tekipä hän väärin vai oikein mutta sen sisällä on määritteitä kuinka tekee hyvä muslimi,tekopyhä=munafiq etc.Tai edellä mainittu "kunnollinen"eikä tuo kovin kunnolliselta muslimiksi vaikuttanut.Ihmiseksi ehkä.
Kannattaa myös muistaa että muslimipiireissä ollaan ylpeitä muslimiudesta vaikka uskontoa ei juuri harjoittaisikaan.
Yhdyn sinun kirjoitukseesi täysin!Hyvä!
Totta tuo, ettei muslimimiehillä ole tyttöystävää tai edes naispuolisia kavereita, vaan naisseuralaisia arvostetaan tasan yhtä vähän kuin maksullisia naisia. Kaverini on irakilainen kurdi, ja myös muslimi. Hän on useasti uskonnosta ja kulttuurista kanssani keskustellessaan sanonut, että hänen äitinsä järjestää hänelle kunnollisen muslimivaimon Irakista, eikä voi pyytää esim. tuttavaperheen nuorta musliminaista kanssaan ulos. Tytön miespuoliset perheenjäsenet tulisivat kuulemma 'rynkyn kanssa' hänen perheensä oven taakse.
Tämä ei tietenkään estä häntä pitämästä hauskaa ja harrastamasta seksisuhteita suomalaisten naisten kanssa, joiden käyttäytymistä (alkoholi, tupakointi, löysä seksuaalinen moraali) toisaalta hyvinkin voimakkaasti kritisoi, ja korostaa aina kuinka 'meidän naisemme ovat puhtaita jne.' ja kertoo esimerkkejä kuinka irakilaisen naisen kanssa naimisiin menneet suomalaismiehet ovat näitä ylistäneet taivaallisiksi (ruoka lämpimänä pöydässä miehen tullessa töissä ym.). Hyvin samanlaisia voimakkaita mielipiteitä olen kuullut myös mm. vietnamilaisilta ja länsi-afrikkalaisilta ystäviltäni, sekä miehiltä, että naisilta, joiden kulttuureissa arvostetaan mm. naisen neitseellisyyttä avioliittoon mennessä, siveää käytöstä yleensäkin ja naisen savuttomuutta ja raittuitta.
Siksi onkin jopa näin 'sisäpiiriläisenä' huvittavaa lukea tämänkin palstan naisten muka-tietäviä kommentteja siitä, mitä ihmiset heistä todella ajattelevat ja kuinka tietyistä kulttuureista kotoisin olevat miehet heitä arvostavat, kun asia on pitkällisen ja syvällisen kokemukseni mukaan aivan päinvastainen. Toki yksilöllisiä erojakin on olemassa, ja osa miehistä on hyvinkin liberaaleja ja 'suvaitsevaisia', mutta nämä ovat todellakin vain poikkeuksia...
Se on melkoista tekopyhyyttä, että muslimimies halveksuu jotain asiaa, mutta tekee sitä itsekin. Se on vähän sama asia, että alkoholisti halveksuu viinaa. Tai että ökyrikas pakolainen halveksuu varastamista ja silti käy kelan luukulla vaatimassa oman asunnon ja päivärahat.
Kannatais lukea ja vähän viisastua ennenkuin laukoo käsityksiä.....on ihan maallikoidenkin tajuttavissa olevia tarinoita.
http://www.angelfire.com/oh4/allah/kabair.html
http://www.geocities.com/athens/rhodes/5536/huntu.html
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000010238775
http://www.fortunecity.com/business/mitchell/1377/fiqhia.html
http://www.geocities.com/athens/rhodes/5536/
Kyllä "kunnon muslimillakin" voi olla tyttöystävä. Kotimaissaan monet muslimit seurustelevat vuosiakin ennen naimisiinmenoa. Tosin tämä seurustelu on hyvin erilaista mitä suomalainen sillä ymmärtää. Se on enemmänkin toiseen tutustumista ystävänä ilman seksiä. Avioliiton ulkopuolisen seksinkin saa islamin mukaan anteeksi, jos myöhemmin menee saman naisen kanssa naimisiin. Eri asia tietty on jos näitä "tyttöystäviä" on enemmän kuin yksi eikä ole aikomustakaan naida yhtäkään heistä.
taisit suustas sammakon päästää.
Kun tuon kaiken tiedät islamista niin miksi sitten otat asian kevyesti?
Oletko itse myös muslimi, jos olet tietäisit kuinka iso synti muslimille on esiaviollinen seksi ym.?
Kyllä sitä syntiä on mahdollisuus katua ja saada anteeksi.Mutta se ei oikeuta edes YHTEENKÄÄN hairahdukseen, saati sitten koko seurusteluaikaa koskevaan zinailuun zina=aviorikos = avioliiton ulkopuolinen seksi.
On kaksinaismoralismia ajatella että teenpä syntiä, ainahan sitä voi katua.
Siinä meillä muslimi ja huomioi siis muslimi tarkoittaa uskovaa ihmistä!Islam on uskovaisen ihmisen elämäntapa ja hän voi kutsua itseään muslimiksi!
Jos kutsuu itseään muslimiksi ja tekee kiellettyjä asioita ei ole muslimi vaan tekopyhä ja menee helvettiin.
mutta mieheni on. Olemme seurustelleet pari vuotta ennen naimisiin menoa. Mieheni ei ole koskaan juonut alkoholia, syönyt sianlihaa yms. Seurusteluaikanamme häntä vaivasi erittäin kovasti se, että harrastimme esiaviollista seksiä. Itse en kuitenkaan halunnut avioitua ennen kuin tunsin miehen perinpohjaisesti. Eli tiedän kyllä, kuinka suuri synti se islamissa on. Siitä huolimatta mieheni on tänä päivänäkin suht harras muslimi, uskoo jumalaansa ja noudattaa uskontonsa sääntöjä. Esiaviollisen seksin hän uskoo saaneensa jumalaltaan anteeksi. Monet eivät edes noudata niitä pienempiäkään sääntöjä ja silti kutsuvat itseään muslimeiksi. Kuka sinä olet tuomitsemaan kuka on ns. kunnon muslimi ja kuka ei? Eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia ja loppupeleissä uskonnon jumalan käsissä. Toisaalta kukaanhan meistä ei ole täydellinen vaan hairahduksia sattuu kaikille, myös muslimeille.
missä kohti viestiä tuomitsinkaan.Vai kerroinko sinulle ja muille mistä on kysymys että valaistuisit.Siinäs näet kun et ole muslimi otat toisen uskonharjoittamisen kevyesti ei sinua liikuttavaksi asiaksi.Kylläpä on miehelläsi kärsivällisyyttä ja rakkautta et menis vaik helvettiin kun sinä haluat seksiä ym. häneltä.Mitäs se seksin saaminen ennen avioliittoa auttoi nykyisessä suhteessanne.
Yleisesti ottaen onko pippelin koko tai esiaviollinen seksi tae hyvästä seksielämästä tai rakkauselämästä avioliitoissa tai suhteessa?
Miksi halusit esiaviollista seksiä, jos halusit tuntea miehesi?Sehän tarkoittaa juuri sitä et halusit vain tietää onko ukkosi hyvä sängyssä.En ollenkaan vähättele seksin merkitystä suhteessa, mutta sulle taisi olla tärkeää vain miehen koko.Sillä seksielämä on ihmeellistä ja sillä on tapana muuttua ajan mittaan.Vähänpä vaadit tietää kumppanistasi!
Kato muslimi miehellä on oikeus purkaa avioliitto jos ei ollutkaan tyytyväinen uuteen vaimoonsa yhdessä vietetyn yön jälkeen.
koko viestisi ajan kun kerroit kuka on muslimi ja kuka ei. Ei ole sinun asiasi määritellä tuollaisia asioita. En ota kenenkään uskonnonharjoittamista kevyesti, vaan päinvastoin kunnioitan mieheni uskomuksia täysin. Eikös siihen seksiin kuitenkin tarvita kaksi, eli en todellakaan minä ollut se ainoa meidän suhteessamme joka sitä seksiä halusi. Kuten sanoin, kukaan ei ole täydellinen ja halujansa on joskus vaikea hallita vaikka miten uskovainen olisi. Oli erittäin vaikeaa myös minulle nähdä mieheni tekevän jotain sellaista jota sitten kuitenkin uskontonsa takia katui jälkikäteen. Tästä huolimatta halusin tutustua häneen (huom siis häneen, en hänen elimensä kokoon tai seksitaitoihin!!!) hyvin ennen naimisiinmenoa jotta ei sitten heti parin ensimmäisen vuoden jälkeen erottaisi.
Mielestäni myös seksi on sen verran suuri asia parisuhteessa, että kyllä haluan siihenkin tutustua ennen kuin nain miehen loppuelämäkseni. Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että välittäisin miehen koosta enemmän kuin hänen luonteensa tuntemisesta?! Sulla taitaa olla jotain todella pahoja traumoja kun tuollaisia ajattelet. Kyllä se kaikinpuolinen tunteminen oli meille molemmille tärkeää ja tässä tuntemisessa seksi näytteli sitä pienintä mahdollista osaa. Miten yleensäkään voit tehdä tuollaisia päätelmiä meidän seksielämästämme/mieheni uskonnollisuudesta pelkän nettikirjoittelun perusteella? Menisit nyt vähän itseesi ja miettisit todellisia motiivejasi.
Ja jos mun ukko hakis teologiseen niin ulos lentäs ja heti!
sen määrittääkin!En minä ja minä kerroin sinulle mitä käsite muslimi tarkoittaa koraanin mukaan!Älä oleta liikaa!Lukisit sinäkin sen!
Millä perustelet edelleenkin esiaviollisen 2 vuoden aikaisen seksin jos seksi näytteli pienintä osaa tutustumisessanne?
No mitä seksi kertoi kumppanistasi tai sinusta mitä et olisi voinut puhumalla selvittää?
tarvitse perustella seksielämäämme sinulle mitenkään. Seksi on pieni, mutta kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta. Monet jutut ovat paljon tärkeämpiä. Eihän seksiä voi puhumalla kokeilla ja harva kuitenkaan tosiasiassa menee naimisiin sitäkin puolta kumppanissaan ensin kokeilematta. Olisiko mielestäsi parempi olla kokeilematta ja sitten parin vuoden päästä erota kun on huomannut omaavansa hyvin erilaiset mieltymykset sängyssä? Usko pois on sitä vähemmilläkin syillä erottu. Mieheni on syntinsä omassa mielessään anteeksi pyytänyt ja saanut. Jos se riittää hänelle, pitäisi sen riittää myös sinulle. Jos kaikki nuo sinun kriteerisi olisi täytyttävä, ei maailmassa todellisuudessa varmaan kovinkaan montaa muslimia olisi. Kukaan ei ole täydellinen, tuskin sinäkään. Ihmiset tekevät virheitä ja pyytävät niitä anteeksi. Toisinaan saavat toisinaan eivät. Olisit nyt sinäkin kunnon muslimi ja antaisit Allahin yksin päättää kuka on muslimi ja kuka ei. Eiköhän se uskonnollisuus ja seksielämä ole kuitenkin jokaisen omia asioita, jopa islamissa.
Minä olen kyllä myös tässä asiassa samaa mieltä, ei seksillä ole niin suurta merkitystä suhteessa, kun länsimaissa uskotaan ja ihmisille uskotellaan median ym.toimesta. Se on hyvin pieni mitätön osa seurusteluvaiheessa, tai ainakin sille pitäs se arvo antaa tutustumis vaiheessa kuin sille oikeasti kuluukin, elikkä sen tulisi olla se vimmenen tärkeä asia. Avioliitossa se on tärkeä, ei seurustelu vaiheessa.
Minä tuolla aiemmin kirjoitinkin miehestäni joka ei ole vielä tähän päivään mennessä ottanut alkoholia tippaakaan, eikä varmaan tule ottamaankaan, me emme ennen avioliittoa harrastaneet seksiä ollenkaan, emme kumpikaan sitä halunneet, ja se oli selkeä yhteinen päätös.
Minä en todellakaan ole mikään nuori vasta rakastunut aviovaimo, kuin joku näkyi asiaa ymmärtäneen tuolla, vaan olen jo 41v. ja mieheni on 35v. ja olemme olleet aviossakin jo 6v. Meillä on pieni lapsi, jolle aiomme opettaa samalaisen sukupuolimoraalin kuin meillä itsellämmekin on.
Tottapa totta. Sama tyttöystävä saattaa olla vaikka useita vuosia, mutta hän on silti miehen silmissä huora. Naimisiin mennään sitten oman maalaisen naisen kanssa...
minä en ole jättänyt alkoholia ja minä en ole jättänyt hassista.
Et varmasti ole jättänyt, kun et ole vielä aloittanutkaan. Vaikea jättää sellaista mitä ei ole aloittanutkaan, teini!
Eihän sun alkoholin käytto sille kuulu, jos et ole hurahtanut samaan uskontoon.
Viisas käyttää alkoholia kohtuullisesti riippumatta aatesuunnasta.
näin,mieheni on muslimi mutta maasta ja perheestä joka on länsimainen ja euroopasta.hän juo todella vähän,diskossa pullon siideriä-minä useamman.diskossa ei ole tullut käytyä kovinkan usein.mutta siis jos olemme yhdessä en juo paljoa koska tiedäthän tunteen,kenen tahansa seurassa joka ei juo ,ei ole niin kiva vetää lärvejä.jep,mutta tyttöporukassa on kiva mennä ja juoda .tai jos ystäviäni on meillä ,juomme viiniä ja se on okei.ei mitään ongelmia.mutta minulle olisi ongelma jos mieheni töiden jälkeen jäisi oluelle yms. tai humaltuisi.johtunee että tämä on ex-elämässä koettu rankasti.
"tämä on ex-elämässä koettu rankasti"
Oletko uudesti syntynyt?
Minun avomies en pidä jos juon alkoholia, se on hauskaa ja outoa koska hän on suomalainen ja hän ei juo alkoholia.
On teeskentelyä vain.
Mä en olen tapaillut kunnollista muslimi miestä, ja käytännöllisesti asumme yhdessä.
Itse en ole ihan hiveästi alkoholin käyttöä vähentänyt, koska juon lähinnä viiniä ja siideriä, ja muslimi miehenikin on sanonut minulle, että kristitty saa juoda viiniä.
Kerran mieheni halusi kokeilla viinaa... ja joi yhden vodka-paukun.
Kyllä mä voin alkoholin käyttöä vähentää, mutta ei mulla ole tarvetta sit lopettaa, koska mun mielestä viinit, oluet ja siiderit on aivan ihania juomia!