Olen hieman ylipainoinen 27 vuotias mies. Melkein valmis insinööri. Teen musiikkia harrastuksena, soitan kitaraa ja parissa bändissä yms. ja pelailen tietokoneiden kanssa ja koodailen ja katselen leffoja. Tykkään juoda kaljaa aika usein ja viinaksia tulee 2-3 kertaa viikossa otettua, joskus kotona ja joskus baarissa. Poltan tupakkaa ja haisen pahalle kun en jaksa pestä pyykkiäkään. Asun vuokralla ja en jaksaa siivota kun harvoin. Tyhjiä kaljatölkkejä on pöydät täynnä ja vanhoja ruokapaketteja. Mulla on 10000e velkaa. Olen nyt tällä hetkellä työtön kun en viitsi etsiä töitä kun tulen toimeen sossun rahoilla, jossain vaiheessa kun valmistun voisin vaikka töitä etsiä, mutta en jaksa mennä mihinkään paskaduuniin pelkän rahan takia, niitäkin on tosin tullut tehtyä. Olen sinkku, tosin olen seurustellut tässä vuosien varrella aika paljon useiden naisten kanssa. Elämänasenteeni on rento, ei mihinkäään kiirettä periaatteella. Mietiskelen paljon kaikenlaisia asioita ja kirjoitelen joskus niitä ylös. Nauran monelle asialle jonka perässä ihmiset juoksee ja niille ongelmille joita itsellänikin joskus on kunnes tajuan ottaa taas rennosti. Olen suht tyytyväinen elämääni tälläkin hetkellä, enkä oikeastaan muuta kaipaa kun että pysyis terveenä ja ei stressais turhaa asioista. Juoda vaan kaljaa pa pelailla pleisteissonilla ;), oikeesti nautin siitä.
Olen päättänyt sellaisen asian että katsoessani noita naisten vaatimuksia miestä kohtaan olen todellinen kammotus :). En todellakaan täytä kenenkään vaatimuksia millään saralla, mutta joskus aina jostain seuraa löytyy vähäksi aikaa ja se riittä oikeastaan kun en jaksa katella ketään pidempää aikaa. Mietin vaan että minkälaiset miehet yleensä ovat sopivia täyttämään nuo naisten jatkuvat vaatimukset, kai ne jotain yli-ihmisiä sitten ovat. En ainakaan itse pysty ottamaan niitä kovinkaan todesta.
Joku voisi sanoa mua luuseriksi ja onnettomaksi tunariksi, mutta en ole sitä ainakaan omasta mielestäni, koska tiedän että voisin viettää kunnollista ja tylsää elämää jos vain haluaisin ja pingottaa ja pokkuroida. Tai taidan mä sittenkin olla luuseri, no ihan sama miten vaan. Voisin olla yhteiskuntakelpoinen unelmavävy ja loistava kumppani joka sitten jätetään kun on liian kiltti tai liian hyvä.
Mä elän omaa elämääni ja olen tyytyväinen ja jos joku nainen joskus haluaa katsella mua pidemmän aikaa niin mikäs siinä, mutta itse en ala itseäni muuttamaan yhdenkään naisen takia. Teen niinkuin itse parhaaksi näen, olen sitten loppuelämäni yksin, tai sitten en. Aikuinen olen ja tiedän että joku sanoo että olen vielä lapsellinen, mutta en itse sitä myönnä, haluankin olla lapsellinen, eli siis en oikeasti ole.
Ja tää ei sit ollut mikään provo eikä vitsi vaan ihan tosi juttu.
Olen päättänyt sellaisen asian että katsoessani noita naisten vaatimuksia miestä kohtaan olen todellinen kammotus :). En todellakaan täytä kenenkään vaatimuksia millään saralla, mutta joskus aina jostain seuraa löytyy vähäksi aikaa ja se riittä oikeastaan kun en jaksa katella ketään pidempää aikaa. Mietin vaan että minkälaiset miehet yleensä ovat sopivia täyttämään nuo naisten jatkuvat vaatimukset, kai ne jotain yli-ihmisiä sitten ovat. En ainakaan itse pysty ottamaan niitä kovinkaan todesta.
Joku voisi sanoa mua luuseriksi ja onnettomaksi tunariksi, mutta en ole sitä ainakaan omasta mielestäni, koska tiedän että voisin viettää kunnollista ja tylsää elämää jos vain haluaisin ja pingottaa ja pokkuroida. Tai taidan mä sittenkin olla luuseri, no ihan sama miten vaan. Voisin olla yhteiskuntakelpoinen unelmavävy ja loistava kumppani joka sitten jätetään kun on liian kiltti tai liian hyvä.
Mä elän omaa elämääni ja olen tyytyväinen ja jos joku nainen joskus haluaa katsella mua pidemmän aikaa niin mikäs siinä, mutta itse en ala itseäni muuttamaan yhdenkään naisen takia. Teen niinkuin itse parhaaksi näen, olen sitten loppuelämäni yksin, tai sitten en. Aikuinen olen ja tiedän että joku sanoo että olen vielä lapsellinen, mutta en itse sitä myönnä, haluankin olla lapsellinen, eli siis en oikeasti ole.
Ja tää ei sit ollut mikään provo eikä vitsi vaan ihan tosi juttu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sori, mutta en jaksanu lukea kaikkea tota itsesääli p*skaa mitä sä yrität tuoda esiin.
Mutta mä voin antaa sulle neuvoa.
Käy salilla jotta pudotat ton ylipainon, koska tämä näköjään vaivaa sua eniten koska toit tämän ulos ekana, jos et halua käydä salilla saadaksesi ittes näyttää hyvältä niin miten sä voit odottaa että joku hyvän näköinen nainen olisi kiinnostunut susta.
Pudota toi paska asenne itsestäs, äläkä etsi hyväksyntää muista ihmisistä. Koita korjata kaikki negatiiviset asiat itsestäsi ekana, ja ne asiat mitä et pysty korjata, unohda ne, älä tuo niitä esiin, kukaan ei tykkää negatiivisista asioista.
Kun juttelet ihmisille tuo esiin sun parhaat piirteet.
AINA KEHITÄ ITTEÄSI ETEENPÄIN, MUUTEN TUUT OLEMAAN NOLLA KOKO ELÄMÄS!
Ei ollut mitää itsesäälipaskaa vaan silkkaa faktaa. Ja sillä sipuli.
Korkeintaan jokin masennus ja ollaan itselleen epärehellinen siittä. Itsekkin olen aika samanlainen tosin nyt olen alkanut muuttumaan kun pitää saada eukko, jos en haluaisi eukkoa niin en jaksaisi muuttua yhtään.
Ei ole mitään masennusta. Teidän kyllä mitä oikea masennus on se aikoja sitten kokeneena.
Miks pitää heti ajatella että on itsesääliä tai masennusta jos kirjoitan millainen oikeasti olen. Onko se niin mahdoton sulattaa että joku voi oikeasti tykätä omasta elämästään. Ja siten ollaan vaan kateellisia siitä vai mitä toi on.
teistä ei tule mitään. Ettekö te tajua että kun sulla on hyvä omatunto ja elämä kohallan sä et "tarvitse" naista, mutta se on plussa sun elämään. Jos nainen on sun syy muuttua, eikä se että sinä haluat olla parempi ihminen itsesi takia, sä et tule menestymään elämässä, koska kun ole muuttunut tarpeeksi että saat naisen, sä lopetat siihen ja lopulta nainen jättää sut ku sä vaan "olet".
Kuten jo alkuperäisessä kirjoituksessa toi esille. Toki itsensä takia voi muuttua jos näkee tarvetta, mutta en alkaisi käymään kuntosalilla vain muiden mieliksi.
Amen.
Minkälaisia oikesti olette. Kertokaa itsestänne. Sehän tämän avauksen tarkoitis oli eikä mikää itsesäälipaska kuten kujo väitti.
Niin kertokaa minkälaisia oikeasti olette anonyyminä niin saa vähän kuvaan ihmisistä oikeasti.
"Miten vietä viikonloppusi"avauksen perusteella aika moni viettää melko tylsää viikonloppua ja ajattelin että melko samaa mulla.
Kertokaa siis oikeasti minkälaisia olette hyvät ja huonot puolet. Mä avasin ton oman ja sain vaan vittuilua siitä, kiitos.
heh heh...en tienny et täänne ois pitäny kertoo itsestään, luulin et sä tulit vaa tänne valittaa.
No kirjoitan sitten jotain kun olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Eli valmistun ehkä muutaman vuoden sisään hyvään ammattiin, jossa on tarkoitus menestyäkin jonkin verran. Eli riittävästi että rahaa on tarpeeksi sitten eläkepäivillekin. Päivät kuluvat yleensä koulun parissa, tai sitten eivät. Silloin kun aikaa on niin harrastan kohtuullisen monipuolisesti: pelaan tietokonepelejä, maalaan, luen kirjallisuutta, kuntoilen, opettelen musisointia, kuuntelen musiikkia, katson leffoja, unelmoin, nukun ja myös sosialisoin kavereitteni kanssa.
Suhdetta ei ole eikä koskaan ole ollutkaan koska en näe sitä millään tavalla tarpeelliseksi. Vaikka kohdalle osuisi täydellinen puoliso, se ei silti täyttäisi minun elämääni niin että jaksaisin pelkästään sen varassa elää. Arki tulisi vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ja valtaosa ihmisistä muutenkin on niin mielenkiinnottomia että en jaksa teeskennellä että olisin kiinostunut kun en kertakaikkiaan ole. Onneksi minulla on kuitenkin kohtuullisesti fiksuja kavereita joitten kanssa ain yhteistä tekemistä löytyy.
Potentiaaliselta ehdokkaalta vaadin niin paljon ettei se edes naurattaisi jos ne tässä listaisin, mutta itsekin olen samaa tasoa. En vaadi enempää kuin itsekään olen. Mutta huomattavaa on kuitenkin se, että en vaadi suoriutumista vaan olen tyytyväinen siihen että jokainen tekee parhaansa ja oikeasti nauttii tekemästään ( taito seuraa väkisinkin myöhemmin perässä ). Päällimmäisenä listassa olisi humanistinen maailmankatsomus ja ehdottomasti oma elämäkin, eli omat harrastukset ja niihin panostaminen, ja elämän ymmärtäminen. En nimittäin kaipaa mitään järjettömiä ja turhia draamakohtauksia elämääni. Oma näkemykseni on siis se, että kahden sellaisen henkilön liitto jotka pystyvät elämään myös yksin täyttä elämää on kaikista vahvin. Ajatus siis on että yhteinen elämä jaetaan, mutta siitä ei tehdä vankilaa. Välillä on mukavaa olla yhdessä mutta välillä kumpikin tarvitsee omaa aikaa.
Mutta eiköpähän se kumminkin niin ole että valtaosa ihmisistä pitää tällaista tyyppiä omituisena, kylmänä ja jopa hulluna. Mutta mikäs siinä. Mieluummin hullu kuin elämäänsä kyllästynyt joka kulkee elämän läpi laput silmillä :) Elämä on kuitenkin sen verran metka juttu että sitä kannattaa pohtia kerran jos toisenkin, ja jäädä matkan varrellekin ihmettelemään jos siltä tuntuu.
Mjoo. Sekavaa tekstiä mutta kai tässä nyt jokin logiikka on :) Ydin lienee siis että välillä on kurjaa olla yksin, mutta liiallisiin kompromisseihin menevä suhdekaan ei ole hyvä... voi tätä elämää siis :) Aina menee väärin.
Olisin yhtä hyvin voinut itse voinut tuon itsestäni kirjoittaa..
Ihan mies mun makuuni, ehkä vähän liian epäsiisti. Itsekin pelaan pleikkaria, varsinkin GTA:n uusinta versiota ja Raw vs. Smackdownia, juon olutta ja syön makkaraa. Aika siisti olen kyllä itse, mutta eksä haisi lähinnä hieltä (oli tosin asfalttitöissä) eikä se koskaan haitannut.