Moni on kirjoittanut miehensä juomisesta,niin minäkin. Olen todellä väsynyt! Rakastan miestäni,joka selvin päin on mitä mukavin. Mutta tilanne muuttuu heti kun,viina alkaa poltella mieltä. Nykyään sitä tapahtuu tosi usein ja kotiin tullaan vasta muutaman päivän päästä. Minä en tiedä missä se aika vietetään eikä minulle kerrota. Välillä vastataan puhelimeen,välillä se on kiinni. Aina luvataan tulla kotiin,mutta turhaan odotan. Sitten,kun on pakko tulla esim. töiden takia, vaivaudutaan ilmestymään. Ja minä tietenkin kotona pelkään,mitä on sattunut ja onko hän kunnossa.
Kotona hän ei osaa keskittyä mihinkään suurempaan projektiin ja ei kai paljon kiinnosta,mitä meille kuuluu,vaikka olemme kuulemma hänelle tärkein asia maailmassa.
Hän myöntää itsekin olevansa alkoholisti ja yritti keväällä hakea apua,mutta heikoin tuloksin.
Mitä teen? Tuntuu etten jaksa hoitaa enää omaa työtäni ja perhettäni kunnolla,kun suurin osa ajasta menee odottamiseen ja pelkäämiseen siitä,milloin se taas alkaa.
Tiedän että minun pitäisi lasten kanssa lähteä pois tästä tilanteesta,mutta miksi se on niin vaikeaa? Alan pelätä oman mielenterveyteni puolesta,että kuinka kohta selviän.
Saan olla todella kiitollinen siitä,että murrosikäiset lapsemme ovat selvinneet eteenpäin hyvin ja eivät ole sortuneet huonoille teille.
Asioiden vieminen eteenpäin on vaikeaa,kun keskustelu hänen kanssaan tästä aiheesta on useimmiten tuskallista. Sitten,kun on morkkisaika, itketään ja luvataan tilanteen muuttuvan. Aina löytyy kuitenkin aihetta juomiseen.
Kertoisiko joku,kunka on selvinnyt vastaavasta tilanteesta? Itsestä tuntuu,ettei minulla ole ollut elämää viimeisen kahden vuoden aikana. kaikki on mennyt vain sisulla eteenpäin,mutta nyt taitaa olla seinä vastassa Kohta kulissit murtuvat,jos jotain ei tapahdu.
Nytkin odotan....
Kotona hän ei osaa keskittyä mihinkään suurempaan projektiin ja ei kai paljon kiinnosta,mitä meille kuuluu,vaikka olemme kuulemma hänelle tärkein asia maailmassa.
Hän myöntää itsekin olevansa alkoholisti ja yritti keväällä hakea apua,mutta heikoin tuloksin.
Mitä teen? Tuntuu etten jaksa hoitaa enää omaa työtäni ja perhettäni kunnolla,kun suurin osa ajasta menee odottamiseen ja pelkäämiseen siitä,milloin se taas alkaa.
Tiedän että minun pitäisi lasten kanssa lähteä pois tästä tilanteesta,mutta miksi se on niin vaikeaa? Alan pelätä oman mielenterveyteni puolesta,että kuinka kohta selviän.
Saan olla todella kiitollinen siitä,että murrosikäiset lapsemme ovat selvinneet eteenpäin hyvin ja eivät ole sortuneet huonoille teille.
Asioiden vieminen eteenpäin on vaikeaa,kun keskustelu hänen kanssaan tästä aiheesta on useimmiten tuskallista. Sitten,kun on morkkisaika, itketään ja luvataan tilanteen muuttuvan. Aina löytyy kuitenkin aihetta juomiseen.
Kertoisiko joku,kunka on selvinnyt vastaavasta tilanteesta? Itsestä tuntuu,ettei minulla ole ollut elämää viimeisen kahden vuoden aikana. kaikki on mennyt vain sisulla eteenpäin,mutta nyt taitaa olla seinä vastassa Kohta kulissit murtuvat,jos jotain ei tapahdu.
Nytkin odotan....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tosiasiahan on, että alkoholisti sairastuttaa lähiympäristönsä. He saavat ihmisen niin huonoon kuntoon, että ei ole enää voimia tehdä ratkaisuja. Ensin haet apua itsellesi, tilaa aika mielenterveystoimistoon ja liity vaikka Al-Anon-ryhmään, sieltä saa vertaistukea. Kerro tämä kaikki miehellesi. Voisit myös hakea avioeropaperit plankkona kaappiin ja näyttää ne hänelle. Vaadi keskustelua, sano ettei enää itkut ja lupaukset auta, nyt on tosi kysymyksessä. Miehesi juo juuri niin kauan kuin sallit sen tapahtuvan, tarkoittaa avioliitossa. Voihan olla, että hän haluaa juoda lopun elämäänsä, mutta toivottavasti ilman sinun myötävaikutusta.
Avoliitossa, mies on ihana. Päissään, unohtaa täysin minut ja tekee tuttavuutta muiden naisten kanssa.Jälkeen päin sanoo ettei muista mitään. Tai valehtelee päin naamaa ja haukut päälle=(
Mietin että mitäs sitten kun on jo lapsia ja eletty 20 vuotta yhdessä: sama homma?
Pääseekö seepra raidoistaan?
Ihmettelen myös suuresti, kun olen mukana hänen ryyppäysretkellä ja joku miespuolinen eksyy juttelemaan minulle hän vetää herneen nenään ja suuttuu minulle aivan mielettömästi ja meuhkaa yleisön edessä.Haluaa ilmeisesti näyttää sen kuinka paljon musta "välittää".Ja käskee pysymään kaukana hänestä.Sitten kun teen lähtöä hän tulee tönimään ja repimään minua,estämään lähtöäni. Käytös on kuin leikkikouluikäisellä. En tiedä enää miten tulisi käyttäytyä, aina annan periksi hänelle.
Parempia aikoja odotellessa.=(
Sulla on kaksi vaihtoehtoa: lähdet läiskiin tai sitten ukkos laittaa antabusnapin nahan alle. Se tarkoittaa sitä, että se on vuoden selvinpäin. Muut konstit ei auta, sen voin kertoa kokemuksen syvällä rinta-äänellä. Voi olla, että se alkaa vuoden päästä ryppään uudestaan, jolloin sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kun lähteä. Juopon kanssa ei kannata elää, jos ei ole ittekin holisti. Juopolle viina on tärkeintä - sitten tulee vasta kaikki muu. Itse laitoin antabusnapin yli kymmenen vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ja yhdessä ollaan vielä. (Vaikka ei ihan raivoraittiina, mikä olisi järkevää)
kun se kapseloitui ja vaikutus lakkasi ennen aikojaan. Eikä auttanut mitkään terapiat, katkot tai hoidot. Niiden jälkeen tahti vain on kiihtynyt vuosien varrella. Minä jättäydyin pois kelkasta aika nopeasti - fyysisesti. Henkisesti mies on vieläkin tärkeä minulle, enkä osaa muita katsella vaikka järki sanoo, että pitäisi alkaa elämään eteenpäin. No, mieluuummin yksin hyvässä seurassa kuin kaksin juovan alkoholistin lähellä. Se on henkisesti ja fyysisesti niin rankkaa, että minä en kestänyt. Lisäksi tuli väkivalta kuvioon jossain vaiheessa. Siitä pidin vielä vähempi kuin juomisesta. Juomarin on itse tallustettava se oma reittinsä, ei siinä auta mikään ulkopuolinen juttu.
oma mieheni on myös alkoholisti..nytkin ollut 7 päivää reissussa.en anna itseni vajota mukana,yritän pitää oman elämän kunnossa vaikka se on vaikeaa. kyllä se routa porsaan kotiin ajaa ennemmin tai myöhemmin!selvimpäin mies on kuin enkeli mutta ei osaa kieltäytyä viinasta.jokainen kantaa ristinsä itse..tiesin mitä sain kun mentiin ukon kanssa yhteen ja sen asian kanssa on elettävä. al-anon on hyvä tuki!
Olen katsellut perjantai/lauantaipullon juojaa 20 vuotta. Vaiva on onneksi lieventynyt vuosien aikana. Mies on saattanut jo huomata ettei pysty hoitamaan työtään ym. velvollisuuksiaan jos on krapulassa tai väsynyt. Siksi humalahakuinen ryyppääminen keskittyykin viikonloppuihin. Jos asuntomme olisi pieni en varmaan asuisi saman katon alla.
Viina on elintärkeä asia sille joka siitä on riippuvainen, viikonloppuisin vaimo jää kakkoseksi. Itsenäinen nainen jolla on omia harrastuksia pärjää juoponkin kanssa jos hyväksyy alkoholismin parantumattomana sairautena. Kyse on valinnoista, helppoa ei juopon kanssa ole, ja kovin yksinäistä on joskus.
Voin kertoa sen murrosikäisen lapsen näkökulman. Isäni oli alkoholisti ja muistan tarkalleen millaista oli odottaa ja pelätä, milloin juominen alkaa taas.
Olin juuri se lapsi, joka porskutti eteenpäin, menestyi koulussa jne, vaikka kotona oli valtava virtahepo olohuoneessa. Voin kuitenkin kertoa, että siitä huolimatta, murrosikäinen lapsi kärsii suunnattomasti tilanteesta. Olen edelleenkin vihainen äidilleni, että hän vitkutteli liian pitkään ennen kuin päätti ottaa avioeron. Tilanne jatkui yli kuusi vuotta. Äiti vain jaksoi toivoa ja uskoi lupauksiin.
Isäni oli äärimmäisen hyvä isä ja läheinen minulle ja on edelleen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että äitini olisi pitänyt tehdä ratkaisu huomattavasti aiemmin. Silloin en olisi kuluttanut nuoruuttani jatkuvaa murehtimiseen. Murrosiän kapinointikin jäi väliin, kun perheessämme ei ollut sille tilaa. Enhän voinut ryhtyä hankalaksi kun tilanne oli jo isän takia riittävän tukala. Minun oli kasvettava aikuiseksi liian aikaisin. Lukio-ikäisenä sitten masennuin.
Itsesi ja lapsiesi takia, jätä miehesi. Äitini otti vihdoin avioeron, isän seitsemän vuoden juomisen jälkeen. Päätös oli kaiken puolin oikea. Äitini mieliala on kohentunut huomattavasti ja hänen elämänsä tasapainottunut - ja hän löysi vielä viisikymppisenä uuden hyvän miehen. Minun ei tarvitse enää murehtia äitini takia ja minulla turvallinen ja rauhallinen koti, jossa voin käydä lomilla. Isäni ei ole lopettanut juomista. Mutta nyt olen voinut luoda häneen aivan uudenlaisen suhteen. Minun ei tarvitse enää syyllistää isää tai yrittää parantaa häntä. Murehdin toki edelleen hänen vuokseen, mutta tunne ei ole enää niin ylitsevuotava. Ja luulempa, että tavallaan isäkin voi paremmin, hänenkään ei tarvitse tuntea enää syyllisyyttä toisten elämän pilaamisesta. Ja tavallaan hän ottanut vastuun elämästään ja rauhoittunutkin.
Älä odota seitsemää vuotta kuten äitini teki. Alkoholistia ei voi parantaa, se ei ole sinun tehtäväsi, eikä alkoholistin lupauksiin voi luottaa. Sinun ei tarvitse sietää nykyistä tilannetta. Ole itsekäs. Sillä tässä tapauksessa sinun itsekkyytesi tulee tekemään teidän kaikkien elämän paremmaksi.
En voi miehenä kun ihmetellä eikä mene millään jakeluun miten joku haluaa olla alkoholistin kanssa?Tässä maassa vedetään niin paljon viinaa,että järkyttääsit ihmiset vielä hyväksyy sen ei ymmärrä meikäläinen.Alkoholistin kanssa suhteessa ei kannata eikä tarvii olla hetkeäkään.Eihän ne koskaan lopeta juomista kun ei siitä mitään seuraa emäntä vaan silittää päälakea ja voivottelee heittäkää helvettiin ne väkivaltaset alkoholisti miehet tai mun puolesta ne vois viedä ladon taakse.Vihaan väkivaltaa ja olen mies:)
Mitä mun kannattais tehdä? olemme seurustelleet vuoden ja olemme olleet kokoajan todella tiiviisti yhdessä.. Mieheni on aina ollut kova ottamaan viinaa (ikää 21), nytkin hän on juomassa, eilen joi ja lähti taas päivällä kun heräsi, muuten hän on selvinpäin..Minua niin itksettää tilanne, minä siivoan vloppuna, olen kuskina miehelleni ym.. (tänään päätin etten kuskaa häntä kun hän on kännissä, hyvä päätös?) Mies vaan juhlii ja juhlii ja juo viimeiset rahat:(
Alkoholistia EI VOI MUUTTAA MIKÄÄN MÄÄRÄ RAKKAUTTA. USKOKAA SE NYT LOPULTA HYVÄT SISKOT.Ei kannata ainutkertaista elämää hukata juopon odottelussa ja laskujen maksuissa. Lupaukset ei pidä koskaan. Eroon nopeasti vaan ja omaa elämää rakentamaan. Alkoholistiperheiden lapset kantavat koko elämän surua mukanaan. Lopettakaa uskominen siihen, että kyllä se mies vielä muuttuu.Ei se muutu. Naisen ikuinen usko rakkauden kaikkivoipaisuuteen miehen kohdalla on muutoinkin tuhoon tuomittu asia. Ikuinen periksiantaminen, odottaminen, anelu ym. vain mahdollistavat miehelle juomisen.Rakkautta on sekin, että päästää toisen harjoittelemaan omaa elämää ja juoppokin mies joutuu kohtaamaan yksinäisyydessä sen, että kannattaiskohan tehdä jotain. Lopeta paapominen niin ettet 20 v. kuluttua huomaa olevasi elämäsi hukannut, katkera vanheneva nainen, itsetunto romuna ja juoppo miehesi kenties löytää jopa sua nuoremman, joka " ymmärtää".
1. Hanki asunto
2. muuta lapsinesi
3. hoida juridiset asiat
4. älä missään tapauksessa palaa takisin vaikka kuinka meli tekisi!
5. anna ajan kulua ja elämän tasaantua.
6. keskity lapsiin ja huomaa kuinka hyvä teillä on keskenänne ilman juoppoa.
7. panosta itseesi, ulkonäköön ja hemmotteluun
8. lähde ulos tuulettumaan
9. anna ajan edelleen kulua
10. Pidä itsesi lujana, käytä sisäiset piilossa olevat voimasi uuden elämän luomiseen, älä koskaan palaa vanhaan vaikka se tuntuisikin helpolta ratkaisulta!
11. Taistele, nainen!
12. Tunnusta tosiasiat, voit rakastaa häntä mutta et voi elää hänen kanssaan!
13. Rakasta häntä jos siltä tuntuu, ei se ole häpeä, mutta älä palaa hänen luokseen!
Voimia sisko!