Tilanteeni on raivostuttava. Rakastuin 3 vuotta sitten mieheen joka on avoliitossa itseään n. 15 vuotta vanhemman naisen kanssa. Suhteeni mieheen alkoi siitä kun veljeni kuoli ja mies oli veljeni paras ystävä. Veljeni kuoleman jälkeen mies otti minuun yhteyttä ja yhdessä tuimme toisiamme surussa. Ystävystyimme ja mies soitteli aina silloin tällöin.
Ystävyys muuttui jossain vaiheessa rakkaudeksi. Nyt tuntuu etten jaksa enää olla miehen henkinen tukija ja salainen rakastajatar. Miehen avovaimo on sairaalloisesti mustasukkainen kaikista miehen tuntemista naisista jo paljon ennen kuin meidän suhteemme alkoikaan. Mies ryyppää aina kun "sukset menee ristiin" naisen kanssa. Ryypöksissään soittaa minulle ja valittaa kuinka heidän välinsä ovat nyt lopullisesti ohitse!
Miehen mieliala kulkee vuoristorataa, ylös ja alas. Kolme vuotta jotka olen miehen tuntenut, sama kuvio toistuu: riidan jalkeen mies uskoo että avokki ei enää halua häntä ja on mennyt vieraisiin, koska nainen on kuulemma uhannut niin. Sitten kuitenkin myöhemmin mies AINA menee takaisin naisen luokse ja hetken menee hyvin.
Miehellä on oma asunto jonne palaa aina kun avokki saa raivareitaan.
Mies ei pysty lopettamaan suhdettaan tähän avokkiinsa vaikka nainen on kohdellut häntä kuin "vierasta sikaa", kuumat kahvit kaatanut päälle, huitonut veitsellä, raapinut verille, ym.ym.
Olen henkisesti väsynyt tähän kaikkeen jota on kestänyt jo 3 vuotta, rakastan miestä ja meillä on ihania yhteisiä hetkiä takana. Kuitenkin kun mies valittaa avokkinsa jättävän hänet, sydämeni "vuotaa verta" häntä kuunnellessani, koska minäkin rakastan häntä ja hän huutaa toisen perään. Aina sama kuvio: mies uskoo että nainen jättää ja kohta taas mies menee takaisin.
Pelkään mitä tapahtuu jos jätän miehen, koska hän on erittäin kiintynyt ja rakastunut minuun. Olen kuulemma hänen elämänsä ainoa valopilkku. Myös jättäminen sattuisi minuun, mutta kuinka jaksan tätä henkisesti?
Ystävyys muuttui jossain vaiheessa rakkaudeksi. Nyt tuntuu etten jaksa enää olla miehen henkinen tukija ja salainen rakastajatar. Miehen avovaimo on sairaalloisesti mustasukkainen kaikista miehen tuntemista naisista jo paljon ennen kuin meidän suhteemme alkoikaan. Mies ryyppää aina kun "sukset menee ristiin" naisen kanssa. Ryypöksissään soittaa minulle ja valittaa kuinka heidän välinsä ovat nyt lopullisesti ohitse!
Miehen mieliala kulkee vuoristorataa, ylös ja alas. Kolme vuotta jotka olen miehen tuntenut, sama kuvio toistuu: riidan jalkeen mies uskoo että avokki ei enää halua häntä ja on mennyt vieraisiin, koska nainen on kuulemma uhannut niin. Sitten kuitenkin myöhemmin mies AINA menee takaisin naisen luokse ja hetken menee hyvin.
Miehellä on oma asunto jonne palaa aina kun avokki saa raivareitaan.
Mies ei pysty lopettamaan suhdettaan tähän avokkiinsa vaikka nainen on kohdellut häntä kuin "vierasta sikaa", kuumat kahvit kaatanut päälle, huitonut veitsellä, raapinut verille, ym.ym.
Olen henkisesti väsynyt tähän kaikkeen jota on kestänyt jo 3 vuotta, rakastan miestä ja meillä on ihania yhteisiä hetkiä takana. Kuitenkin kun mies valittaa avokkinsa jättävän hänet, sydämeni "vuotaa verta" häntä kuunnellessani, koska minäkin rakastan häntä ja hän huutaa toisen perään. Aina sama kuvio: mies uskoo että nainen jättää ja kohta taas mies menee takaisin.
Pelkään mitä tapahtuu jos jätän miehen, koska hän on erittäin kiintynyt ja rakastunut minuun. Olen kuulemma hänen elämänsä ainoa valopilkku. Myös jättäminen sattuisi minuun, mutta kuinka jaksan tätä henkisesti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
uskoa. Että oikein kiintynyt ja rakastunut ja vielä valopilkku. Olisitko vielä tuossa suhteessa, jos hän kertoisi totuuden. Olet pelkästään ja ainoastaan se varallaolija, jos avokki pettää ja jättää. Mikäli mies olisi varma avokistaan, ei katsoisi sinuun päinkään.
Totahan voi jatkua seuraavat kymmenen vuotta, jos et ota etäisyyttä. Miehellehän se sopii.
Niin jotainhan tässä on pakko tehdä, juuri eilen taas olin todistamassa hetkeä kun hän soittaa kesken työviikon että meneekin avokkinsa luokse kun hän niin kovasti pyytelee, muuten on kulkenut töissä omasta asunnostaan käsin.
Harmittaa kun en sillä hetkellä huomannut sanoa että no niin, nyt sen näet, AINA avokki ottaa takaisin vaikka tilanne olisi miehen silmissä näyttänyt aikaisemmin vaikka kuinka toivottomalle. Reilu viikko sitten mies soitti ja oli täysin maassa koska uskoi suhteen avokkiinsa olevan lopullisesti lopussa ja epäili tämän taas menneen vieraisiin.
Ilmeisesti tällainen suhde on heitä molempia tyydyttävä. Voisi sanoa että "räiskyvä suhde". Riidan jälkeen, vaikka se olisi kuinka kaamea, taas sovitaan. Tämä tuntuu olevan jonkunlainen "leikki". Tästä noidankehästä haluaisin päästä pois kun vaan tulisi toimeen omien tunteidensa kanssa... Olen välillä henkisesti ihan loppu.
hänelle. Vaikka suhde avokin kanssa loppuisi, olisit silti hänelle kakkosnainen, hätävara. Hän löytää uuden ykkösen kyllä.
Lähde nyt etsimään uusia tuulia elämääsi. Unohda hänet, jos et pysty, niin voithan pitää siihen asti kunnes uusi löytyy.
Olemme kyllä puhuneet siitä kuinka hän haluaisi minut omakseen, mutta joku pitää kiinni tässä "raivohullussa" avokissa, joka kaahaa autollaankin suuttuessaan niin että joskus matka voi päättyä kohtalokkaasti. Ajaessaan nainen on miehen puheiden mukaan läiminyt miestä kasvoille, ja mies on uhannut nousta autosta kesken matkan, vaikka vauhtia onkin ollut toistasataa mittarissa.
Mikä pitää tuollaiset parit yhdessä, miksi mies antaa naisen kohdella noin vaikka eivät ole edes naimisissa?
Jos noin kovasti voit arvostella kultasi ja tämän avokin suhdetta, niin oletko muistanut katsoa peiliin ja kysynyt itseltäsi mitä sinä teet siinä suhteessa? Eikö mikään kello kilahda päässäsi, että kannattaisi jättäytyä tästä leikistä. Suomikin on varmasti pullollaan vapaita ja järkeviä miehiä! Miksi piirittää varattua ja ilmeisen tomppelia miestä?