Jokaiselle tätä palstaa vilkuilevalle pitäisi olla täydellisen selvää, että työttömiä kadehditaan suuressa määrin. Tämä kateus kertoo enemmän kadehtijoista itsestään kuin työttömistä, vaikka kateelliset yrittävätkin naamioida kateutensa oikeutetuksi puhumalla työttömien mahtavista eduista, vapaista työpaikoista joita on muka pilvin pimein ja muusta sellaisesta.
Tosiasia siis näyttää olevan, että työssäkäynti on myrkkyä mielenterveydelle. Kun heebo kuluttaa päivänsä netissä surffaillen ja pasianssia pelaten, niin siinä henkisesti tylsistyessään hän eksyy purkamaan katkeruuttaan tälle keskustelupalstalle.
Työntekijän päivästä määrää pomo - työtön on oman itsensä herra. Duunari jyystää sorvilla metalliputkea päivästä toiseen - työstä vapaa tekee rakkautta vaimonsa kanssa kesäpäivän auringossa. Toimistorotta joutuu nuolemaan pomonsa persettä - työttömän lemmenasetta nuolee rakas tyttöystävä. Insinööri suunnittelee salaatinkuivaimia ja muita tarpeettomia vekottimia - työtön kirjoittaa rakkailleen runoja, tekee loistavia lounaita ja koodaa lapselleen pelin ajanvietoksi.
Tässä ovat ne työn orjuuttamien tiedostamattomat syyt kokemaansa katkeruuteen. He eivät näitä syitä tunnista vaan koittavat epätoivoisesti keksiä toisia syitä; sellaisia syitä, joiden nojalla he voivat perustella itselleen, miksi jatkavat hamaan hautaansa saakka kuluttavassa oravanpyörässä juoksemista. Työttömät seuraavatkin juoksukilpailujen sijaan oravanpyöräskabaa, jossa itsensä tärkeiksi tekevät henkilöt nolaavat itsensä ja tuhoavat elämänsä tavalla, joka näkyy vain murheellisina kansanterveysstatistiikkana.
Tosiasia siis näyttää olevan, että työssäkäynti on myrkkyä mielenterveydelle. Kun heebo kuluttaa päivänsä netissä surffaillen ja pasianssia pelaten, niin siinä henkisesti tylsistyessään hän eksyy purkamaan katkeruuttaan tälle keskustelupalstalle.
Työntekijän päivästä määrää pomo - työtön on oman itsensä herra. Duunari jyystää sorvilla metalliputkea päivästä toiseen - työstä vapaa tekee rakkautta vaimonsa kanssa kesäpäivän auringossa. Toimistorotta joutuu nuolemaan pomonsa persettä - työttömän lemmenasetta nuolee rakas tyttöystävä. Insinööri suunnittelee salaatinkuivaimia ja muita tarpeettomia vekottimia - työtön kirjoittaa rakkailleen runoja, tekee loistavia lounaita ja koodaa lapselleen pelin ajanvietoksi.
Tässä ovat ne työn orjuuttamien tiedostamattomat syyt kokemaansa katkeruuteen. He eivät näitä syitä tunnista vaan koittavat epätoivoisesti keksiä toisia syitä; sellaisia syitä, joiden nojalla he voivat perustella itselleen, miksi jatkavat hamaan hautaansa saakka kuluttavassa oravanpyörässä juoksemista. Työttömät seuraavatkin juoksukilpailujen sijaan oravanpyöräskabaa, jossa itsensä tärkeiksi tekevät henkilöt nolaavat itsensä ja tuhoavat elämänsä tavalla, joka näkyy vain murheellisina kansanterveysstatistiikkana.
Vastaukset 18
Vanhimmat
minä työssä käyvä ihminen en kadehdi työttömiä,vaan mua vit...sellaset työttömät ihmiset jotka eivät ees hae töitä.nostetaan VUODESTA toiseen sossusta rahaa.ihmisen tehtävä on tehä niitä töitä et tää homma pyörii.ja toisekseen miksi kadehtia työtöntä joka saa muutaman satasen kuukaudessa rahaa,minä en ainakaan sellasella rahalla pärjäis,siksi teen töitä että on millä pistää talot,autot yms.elintaso nousee ku on töissä,vaikka työ onki raskasta välillä..ja ei mun tarvi pomon persettä nuolla,minä teen töitäni eikä mua siellä kukaan komenna..työttömänäkin olen ollu ja voi luoja miten aika tuli pitkäksi,järjenhä siinä menettää ennemmin tai myöhemmin..ja eihä lapsille näytetä esimerkkiä että ei työssä tarvi käydä koska se on jokaisen ihmisen tehtävä käydä siellä jos niitää töitä on.eriasia jos niitä ei ole,mut jos ahkerasti etsii niin varmasti töitä löytyy. minä olen ainakin onnellinen ja kiitollinen työpaikastani,en jäis kotia edes lottovoitosta!
lukea tällaista tekstiä, kun on justiinsa sellanen joka on ollut työtön vuosikausia ja joutuu elääkseen nostamaan tätä "köyhänapua" että jotenkin selviää tästä elämästä, eikä itse mahda tälle asialle mitään. Vaikka kuinka etsii työtä niin kenellekään ei kelpaa, kun tuota ikää vaan on kertakaikkisesti liikaa eikä ole sitä koulutustakaan tullut elämän varrella hankittua, kuten kaikissa paikoissa nykyään vaaditaan. En saa edes näillä rahoilla sitä hygieniapassia irti revittyä, jota joka työssä melkeinpä huudetaan.
Ja sitten muutama hyvinpärjäävä moralisoija kehtaa laittaa koko tämän työttömyyden minun elikä työttömän piikkiin. Kiitti vaan V**usti!
Meitä on myös NIITÄ JOTKA ON OSANNUT HOITAA ASIANSA ENEMMÄN KUIN NAPPIIN. On meitä peremmin mensetyviä työttömiä eli on tultu oltua joskus töissä, jotkut on saanut lottovoiton ja toiset perinyt tai saanut osakkeissa tai nainut van rahamiehen/naisen, nii mitä sitä enää töissä kun aika kuluu kotosalla monenlaista harrastaen ja matkustellen jne. Voi kehittää itseään monellalailla eikä ole robotti oravanpyörässä. Ei kaikki työttämät tarvi sossun palveluja JOTEN TURHA YLEISTÄÄ TYÖTTÖMIÄ YHTEEN TIETTYYN TYYPPIESIMERKKIIN.
Kerronpa oman "loisen" (mukana sarkasmia, nimimerkki Simpsoneista, kun Itchy & Scratchy korvautui kommari-tsekkiläisellä "proletaari ja loinen" -ohjelmalla ... eli loinen viittaakin kapitalistiin!) tarinan:
Se tarina tulee varmasti parhaiten kerrotuksi antiteeseinä tälle joopajoolle ja hänen "ajatuksilleen". Sanottakoon vielä sitä ennen, että kun aina puhutaan, kuinka pitää "laskut maksaa", niin hemmetistäkö se tällainen köyhä niitä laskuja hankkii, kun ei tarvitse sitä ja tätä turhaa vempaita ja tsiljoonaa aivojatappavaa tv-kanavaa.
"minä työssä käyvä ihminen en kadehdi työttömiä,vaan mua vit...sellaset työttömät ihmiset jotka eivät ees hae töitä."
mutta:
"ja toisekseen miksi kadehtia työtöntä joka saa muutaman satasen kuukaudessa rahaa,minä en ainakaan sellasella rahalla pärjäis,siksi teen töitä että on millä pistää talot,autot yms."
Entäs jos ei tarvitse autoa eikä kummoista taloa? Miksi siis tekisin töitä, kun vaimo tuo juuri riittävästi ja myötäjäisistäkin vielä riittää?
"ihmisen tehtävä on tehä niitä töitä et tää homma pyörii."
Kuka niin sanoo, että minun olisi pakko pyörittää sinun "hommaasi"? Minä voin "pyöriä" ihan omissa ympyröissäni enkä sinun pakottamassasi oravanpyörässä.
"minä teen töitäni eikä mua siellä kukaan komenna.."
Kyllä komentaa, jos päättäisit tehdä jotain muuta kuin määrättyjä töitäsi. Olet vain niin hyvin sisäistänyt pomosi komennon, ettet pidä sitä käskyttämisenä. Olet kuin pohjois-korealainen työn sankari suuren johtajan iloisen propagandan alla.
"työttömänäkin olen ollu ja voi luoja miten aika tuli pitkäksi"
Ai, oletkin vain tuhonnut niin täydellisesti mielikuvituksesi, ettet osaa olla ilman, että joku on sinua koko ajan käskemässä. Monilla meistä on vielä aivot ja mielikuvitus jäljellä eivätkä he ole työn ideologian läpikyllästämiä vaan osaavat tehdä omatoimisestikin jotain järkevää.
"ja eihä lapsille näytetä esimerkkiä että ei työssä tarvi käydä koska se on jokaisen ihmisen tehtävä käydä siellä jos niitää töitä on."
Ei ole mikään velvollisuus. Kyllä älyttömiä töitä aina keksii, mutta työ on vain historian likasankoon joutava tapa selvitä hengissä. Selviytymisen sijaan haluan ELÄÄ!
Lapsillekin on paljon parempi, että vanhemmat ovat joskus paikalla eivätkä päivät läpeensä töissä ja yöt ja viikonloput baarissa potemassa "live for the weekend" -krapulaa. Parempi, että vanhemmat itse kasvattavat rakkaimpansa, silmäteränsä, kuin että heittävät heidät päiväkotiin tanttojen armoille lukuistaan räkänokkien joukkoon jatkoksi. Kyllä lapsi oppii terveemmin ahkeraksi tekemällä kotitöitä, viemällä roskat, kuin katsomalla, kuinka DI-iskä on k-marketin kassalla töissä kyrpiintymässä ja lintsaamassa parhaansa mukaan.
Keski-ikäisellä poikamiehellä, eikä sitä perhettä enää kannata/voi perustaa, niin mihin vittuun sitä rahaa sitten tarvii ? Itsekäs yksinasuva tekee töitä.
Autoon ja bensaan mä laitan... Aina voi ostaa isomman bemarin ja ajella enemmän! Ikinä ei raha riitä...
Totta veistelet. Ei ihmistä ole tarkoitettu 40 viikkotunnin oravanpyöräilyyn. Vain noin 10% länsimaisista työpaikoista ovat tärkeitä ja loput turhaa paperinpyörittelyä.
Jostain on vain jäänyt roikkumaan käsite että kahdeksan tuntia polkemista päivässä on minimi, joka oikeuttaa olemassaoloon. Ollaanko sitä niin paljon jollekin velkaa, että suurin osa elämästä on käytettävä johonkin niinkin tyhjänpäiväiseen kuin työhön? Kai sitä vähemmälläkin raatamisella pärjättäisiin.
Muurahaiset raatavat koska vaistot niin ohjaavat, mutta ihminen raataa koska on pakko. Etsikääpä ihmisen lisäksi toinen nisäkäs joka tekee jotain vasten tahtoaan.
Vaikka ajankäytöllisesti kadehtisikin työttömiä, etenkin jos työ ei kaikiltaosin ihan unelmahommaa ole niin kummasti tuo "isompi raha" silti on suurempi houkutin kuin pelkkä runsas vapaa-aika...
Itse olin aikanaan opiskelujen jälkeen vajaat 5kk työttömänä ennenkuin alkoivat hommat pyöriä ja nyt jo vakituinen. Palkka nyt ei kummoinen ole, verojen jälkeen jää n. 1600e käteen ja näillä nurkin asumiskustannuksetkin ovat aika korkeat.
Työkään ei mitään aivan hauskinta mahdollista aina ole, mutta elämän perusasiat sentään pysyvät kunnossa eli laskut saa kaikki hoidettua ok, harrastuksiin ja vapaa-aikaan riittää rahaa, plus ei tarvitse tuota penniä venytellä juuri koskaan koska on tottunut aika pieneen kulutukseen. Niinkin oleellinen asia kuin siistit ja kunnolliset vaatekerrat ovat joskus vähän kysymysmerkki jos kauan maleksii tekemättä mitään.
Eli jotenkin kummasti sitä ainakin itse arvostaa tuota vapaa-aikaakin eri tavalla kun on happea tehdäkin jotain, eikä runsasta vapaata tarvitse tappaa lukemalla kirjaston kirjoja. Mutta kuka mitenkin, toisia kun katselee niin huomaa kyllä olevan aikamoinen taidelajikin tuo eläminen eikä edes halua mennä töihin. Toinen on mieluummin työtön, toinen taas töissä viimeiseen asti. Itse kuulun kyllä siihen sakkiin joka tuota rahaakin hieman arvostaa vaikken mikään materialisti olekaan.
Nyt "Vinkutohveli" kaupplehdessä esittelee työllisyys setelin käyttöönottoa 2006 alusta.
Pitkäaikaistyötön voisi tällä setelillä höystettynä mennä tarjomaan työpanostaan yksityiselle puolelle, ei valtiolle tai kunnalle.
tavallisten pulliaisten kadehtia toisiaan oli sitten työssä tai työtön. Tavallisella tallaajalla, vaikka työssä onkin voi silti olla asiat huonosti. Noh rikkaat ovat sitten asia erikseen. Me köyhät pitäkäämme vain toistemme puolta oli työssä tai työtön. Irtisanomiset kun ovat tämän päivän todellisuuta.
Ihan kateeksi käy kun ajetteleekin että aamulla saisi vain kääntää kylkeään kun naapurin herätyskello alkaa soittamaan seinäntakana. Mutta ei ... Oma kello alkaa soimaan 5-minuuttia myöhemmin ja sitä pitää vääntäytyä sängystä pää jomottaen ylös kuudelta, hortoilet vessaan ja pakotat itsesi suihkuun heräämään.
Huomaat sitten että suihkussa menikin muutama minuutti liian kauan etkä kerkeä syömään vaan joudut säntäämään autoon että pääset Helsinkiin päin suuntaavien duunareiden harmaaseen virtaan mukaan.
Kukapa ei haaveilisi aamusta jolloin ei olisi mitään kiirettä, mieleen muistuu kuinka joskus työttömänä heräsi ilman kelloa ajoissa, otti lehden ja meni keittiöön lukemaan kaikessa rauhassa kahvin tippuessa. Siinä samalla onkin kiva katsoa töihin meneviä duunareita.
Töistä palatessaan sitä sitten haaveilee omasta ajasta, jospa saisi kerrankin tehdä asioita joita itse haluaa tehdä, uusia harrastuksia, luonnossakin olisi kiva liikkua joskus valoisaan aikaan...
Töistä saa kyllä rahaa, mutta koska siitä pääsee nauttimaan ilman että takaraivossa painaa jo seuraava työpäivä?
kaiken muun kurjuuden lisäksi todella ohuet seinät kotona kun kuulet naapurin herätyskellon.
Pisti vaan silmään ihan asian vierestä.
Oon työttömänä tällä kertaa ollut reilun vuoden ja pakko sanoa että kello soi mullakin aamuisin,nuoriso lähtee kouluun ja en ilkeäisi peitot korvissa olla kun tekevät lähtöä.
Aamupalat syödään yhdessä ja toivottelen hyvät koulupäivät,sillai on jotenkin reilumpaa kuin että muksut joutuisivat yksin aamuisin lähtemään kun mutsi vain kuorsais.
on paljon jotka haaveilevat omasta ajasta, jolloin voisi hieman relata ja harrastaa mitä ikinä lystää. Ja mikäs siinä. Samaan aikaan on kuitenkin satoja tuhansia työttömänä ja joista tuntuisi melkeinpä lottovoitolta jos vain töihin pääsisivät. Aikaahan heillä on, mutta elämä on yhtä kituuttamista päivästä toiseen kun rahat eivät riitä. Eikö olisi järkevää jos asiaa helpotettaisiin siten, että työttömät saisivat kauan kaipaamaansa työtä ja työssäkäyvät voisivat pitää lomaa ja kääntää kylkeään aamuisin ja olla iloisia niiden työttömien puolesta jotka vihdoinkin pääsevät sitä herkkua eli työntekoa maistamaan. Näin kaikki olisivat tyytyväisiä.
Semmoinen saattaisi jopa toimiakin, että jokaiselle jaettaisiin tasaisesti 3 kuuden tunnin työpäivää viikossa. Kaikille tulisi palkka ja kaikilla olisi aikaa käyttää sitä palkkaansa. Ostovoima lisääntyisi ja sitä myöten uusia työpaikkoja syntyisi. Samalla köyhien ja rikkaiden välinen kuilukin kapenisi - oltaisiin jälleen muuttumassa takaisin hyvinvointivaltioksi.
Mutta ei - nykyään on liian kallista palkata lisää työntekijöitä. Kaikessa pitää säästää vaikka rahaa olisi kuinka paljon. Meininki onkin lähinnä sitä että osa makaa joutilaana ja toiset rääkätään loppuun 12 tuntisilla päivillä.
Ei kovin paljon säätöä työnantajamaksuihin ja palkkapolitiikkaan tarvittaisi kun tähän päästäisiin. Mutta kun näistä asioista päättävät 4500€ kuussa tienaavat, neljänneksen vuodesta lomalla olevat ihmiset niin ei asia tietenkään heidän näkökulmastaan niin tarpeelliselta tunnu.
On paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten ravintoloiden tupakointikielto ja kotimaisen kurkun minimikäyryys sekä myytävän puolukan vähimmäishalkaisija.
"Aikaahan heillä on, mutta elämä on yhtä kituuttamista päivästä toiseen kun rahat eivät riitä"
Just joo, nyt todellakin on aikaa omille lapsille!! Kadun etten irtisanoutunut jo aikoja sitten työstäni, kituuttamista ei ole silti tarvinnut harjoittaa.
Eipä ole olemiseni makaamista puolillepäivin.Herättelen koululaiset aamulla, teen aamupalan ja vien kouluun.Aamuni alkavat 5.30-6.00 viimeistään! Pyykkäystä, ruuanlaittoa,siivoamista(n.180neliön asunto),eläimen hoitoa,lapset koulusta-avustus tarpeen mukaan läksyissä,harrastuksiin vientiä/hakua jne....mun päivä ei ainakaan ole hetkeäkään "makaamista", teen nyt paljon enemmän kuin töissä ollessani ja "työpäiväni" ovat pidempiä ja raskaampia.Vaan en valita, nyt on hyvä olla,toistaiseksi ainakin.Ennen en nähnyt lapsiani kuin n.2tuntia päivässä, töiden jälkeen.Sitten olikin aika mennä nukkumaan....
Aivan! Eikö työttömän elämä olekin ihanaa! Ainakin omaa elämää elävillä työntäyteisyyttä riittää ilman ulkopuolisia pakottajiakin, työ on mielekästä koska sitä tehdään itsen ja läheisten hyväksi ynnä omalla järkevällä tahdilla ja aikataululla. Siis työtön tekee tarpeellisen työn, muttei joudu väkisin pakertamaan sitä turhaa jonninjoutavuutta, josta palkkatyö yleensä koostuu.
Kannattaisi työläisparkojen miettiä, olisiko sittenkin järkevämpi opetella itse tekemään monia asioita (kuten kasvattamaan lapsiaan & ruokaa, tekemään itse alkoholinsa ja kenties vaatteitaan ja muita tavaroitaan) kuin teeskennellä siellä työpaikalla rahapalkan takia (jolla sitten ostaa kalliit tavarat ja palvelut itselleen).
yhtään kehua kuin vapaa olet? ymmärrätkö meidän työssä käyvien elättävän sinut? Ne veromarkat joita säälittävä päivärahasi tuottaa, eivät kata edes puoliakaan kustannuksistasi.onneksi tienaan sen verran hyvin, että sinun kaltaistesi loisten lisäksi pystyn pitämään myös vapaavalinnaista elättiä, koiraa.
vaikka olen työssä olen vapaa, voin matkustella (siihen on rahaa), voin ottaa suihin kundikaveriltani (Joka siis ei ole pomoni),voin kirjoittaa rakkausrunoja ( Työpäiväni on 8h), voin laittaa ihania päivällisiä (siihenkin on rahaa.Työtttömyyskorvauksilla ei juuri HK:n sinisistä parempaa gourmet ateriaa laiteta), pysymme kehityksessä mukana paremmin kuin kulmakapakoissa istuvat työttömät ja ehkä kaikista parhain, kykenen elättämään itseni ja olen siitä ylpeä.
Miksi minä häpeäisin vapauttani? Päinvastoin, olen ylpeä siitä, ettei kukaan määrää tekemisistäni 8h/vrk ja käytännössä enemmänkin, koska töihin ei voi mennä krapulassa saati humalassa eikä töistä voi myöhästyä (ei voi matkustaa kovin kauas).
Vaimoni elättää minut, joten älä huolehdi veromarkoistasi. Enemmän niitä menee siihen, kun kuntasi rakentaa porvareille tuettua golfkenttää tai nörteille ilmaista langatonta verkkoa.
Sinun mielikuvituksessasi kaikki työttömät mädättävät aivonsa kulmakapakassa, mutta realismi on toinen asia. Työtön pystyy persoonansa kokonaisvaltaiseen kehittämiseen aivan toisella tapaa kuin työn orja, jota käskytetään kursseille yhtiön strategian eikä oman tarpeen mukaan.
Jokaisen työn orjan on syytä kysyä itseltään, tekisinkö tätä hommaa niin paljon kuin teen sitä nyt, jos selviytymiseni ei olisi siitä kiinni. Harva vastaa kyllä. Työttömät kuten minä voivat rehellisesti sanoa että eivät selviydy he elävät!
choose mortgage, choose saturday night fitba, choose fuckin big telly, choose life..?