Jos teitä haukkuu/moittii joku ja asiassa ei ole perää, niin miten osaatte suojella itseänne, ettette loukkaannu moisesta.
Itselläni puuttuu itsesuojelutaito, jos anoppi moittii mua otan sen liian "vakavasti" tiedän siis ettei asia ole totta, mutta miksi mä joudun miettiä sitä, että miksi hän sanoi noin, miksei voi puhua nätisti, en siis osaa sitä että unohtaisin heti koko asian, enkä pyörittele sitä mielessäni.
Paljon en hälle viitsi sanoa vastaan, koska jos päästän sammakon suustani, niin saan kuulla siitä vielä "101" kertaa ja vielä 10 vuodenkin päästä, että miniä sanoi niin ja niin.
Olen liian kiltti, en halua riitaa, mutta nuo jatkuvat haukkumiset, moittimiset ym selän takana touhut ottaa päähän. Mieheni on kyllä sanonut heille ja itsekin, mutta jatkavat vuodesta toiseen samaa tyyliä.
Osaako joku opettaa mulle puuttuvan taitoni.
Itselläni puuttuu itsesuojelutaito, jos anoppi moittii mua otan sen liian "vakavasti" tiedän siis ettei asia ole totta, mutta miksi mä joudun miettiä sitä, että miksi hän sanoi noin, miksei voi puhua nätisti, en siis osaa sitä että unohtaisin heti koko asian, enkä pyörittele sitä mielessäni.
Paljon en hälle viitsi sanoa vastaan, koska jos päästän sammakon suustani, niin saan kuulla siitä vielä "101" kertaa ja vielä 10 vuodenkin päästä, että miniä sanoi niin ja niin.
Olen liian kiltti, en halua riitaa, mutta nuo jatkuvat haukkumiset, moittimiset ym selän takana touhut ottaa päähän. Mieheni on kyllä sanonut heille ja itsekin, mutta jatkavat vuodesta toiseen samaa tyyliä.
Osaako joku opettaa mulle puuttuvan taitoni.
Vastaukset 18
Vanhimmat
itsellä samanlainen tilanne,ja joka kerta päätän etten enää välitä,annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,silti se tuntuu pahalta ja satuttaa.koita vaan jaksaa ja ajattele,että sinä ole arvokas ja hyvä tyyppi,sanoi anoppi mitä tahansa.aurinkoista syksyä.
...vaikka kysymyksessä ei ollut anoppi vaan mieheni muu lähisukulainen. 20 vuotta olin kiltti ja noudatin neuvoa parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ohje on huono, sillä niskan päällä oleva käyttää tilaisuutta hyväkseen ja löytää vain lisää riidanaiheita.
Lopulta sain tarpeekseni, kun hermoni rupesivat olemaan ihan riekaleina.
Ensin totesin, että minun ei tarvitse todistaa toiselle, että hän on väärässä. Asia ei kuulu minulle sen jälkeen kun olen todennut oikean laidan. Jos ei usko, on se hänen oma asiansa. Sekin jo helpotti, sillä minulle selvisi, että hän kiisteli vastaan ihan minua kiusatakseen. Kun en ollut enää yhteistyöhaluinen väittelyissa, ne loppuivat.
Mutta kun muu kiusaaminen jatkui, katkaisin lopulta välit täydellisesti. Siitä on jo useampia vuosia.
Hän oli ensin sitä mieltä, että minun asiani on korjata välit, HÄN ei meinaa siihen puuttua. Nyt on alkanut lähentyä ja jutella ystävällisesti, kun jossakin tapaamme, mutta minä en enää edes vastaa. Hän voi olla nyt ihan niin rauhassa minusta kuin minua ei olisikaan.
Molemminpuolinen rauhan tila.
Ajattelin juuri itse kirjoittaa samasta aiheesta.
En kerta kaikkiaan pysty sanomaan takaisin, sillä en halua asettua tuon "möläyttelijän" tasolle.
Aina kun anoppi piikittelee, niin yritän vain ajatella, että minä vain takerrun joka sanaan. Mutta kun nämä lipsautukset toistuvat, jokaikinen kerta käydessäni anopilla, niin alkaa kohta kärsivällisyys loppua.
Jos joskus olen hiuksenhienosti näpäyttänyt takaisin, niin kyllä siinä on anoppi luonut pitkiä silmäyksiä muihin paikalla olleisiin. Ja sitten olen heti katunut jälkeenpäin monta päivää.
Tuntuu, että on helpompi kestää se, mitä itselle sanotaan kuin se, että huomauttaa toiselle.
En halua näyttää anopille, että loukkaannun. Anoppi taas siirtyy yhä järeämpiin aseisiin, kun huomaa, etteivät ilkeydet tehoakkaan.
Kun mieheni huomautti asiasta, anoppi vain yltyi ja sai siitä vinkkejä, mistä kannattaa sanoa.
Miten siis puolustatua, kun anopin tasolle vajoaminen tuntuu hullulta, mutta kun ei enää jaksaisi kuunnellakaan?
Asia vain pahenee. Kun et pidä puoliasi, toinen ylpeilee muille ja sanoo, että "MINULLE se ei uskalla sanoa vastaan, MINÄ voin sanoa ihan mitä vaan eikä se suutu. Katsokaa vaikka. Ihan kiva katsoa miten se alkaa puolustaa kantaansa, kun sanon, että se on väärässä!"
Tilanne on paha, ja sitä pahentaa vielä se, että ympärillä on hänen sukulaisensa, ei sinun. Olet aina ulkopuolinen. Miehesi kuuluu siihen sukuun. Automaattisesti hän puolustaa sitä, jos alat arvostella. Pahimmassa tapauksessa hän astuu rintamaan sinua vastaann ja jäät yksin koko sakkia vastaan.
Niin kävi minulle.
Katkaisin välit tähän riidankylväjään. Sanoin miehelle, että kotini on linnani, tänne ei tuo enää ikinä tule. Uskoi.
...selviytymislitaniaksi (saa sanoa ääneenkin;))
ultra bran biisin sanat: "hei hoi hauki".
Aina kun sukulaistödit/anopit/naapurit tulevat jakelemaan neuvoja vaikka niitä ei kysellä tai moittivat asioiden erilaisesta tekotavasta tms.tms. tai kerpele, kehuvat miestemme entisiä vaimoja tai ees juttelevat niistä, niin nokka pystyyn ja tuijotetaan suoraan niiden kaikentietäviin silmiin ja lausutaan:"HEI, HOI HAUKI".
tilaavatkohan ne piipaa auton välittömästi
terveisin lauantaisia kakkukekkereitä kauhulla odottava(sukulaistädit pahimmasta päästä paikalla)
Outo anoppini näyttelee minulle joka kerta käydessämme kuvia mieheni vuosientakaisesta tyttöystävästä ja ylistää tätä, samalla seuraten miten tähän reagoin. Tämä tapahtuu tietysti vain silloin kun olemme kaksin.
Kehun entistä kilpaa anopin kanssa ja anoppi hölmistyy joka kerta, kun en suutukkaan. Anoppi aivan tuskastuu kun sanon, että kyllä ne ovat olleet kaunis pari. Ja sitten otamme tämän saman uusiksi seuraavalla kerralla, vaikka sisälläni kiehuu...
Ihmettele ensi kerralla, eikö ole muita kuvia, kun nämä on katsottu jo niin monta kertaa, vaikka anoppi ei ehkä muista niitä näyttäneensä.
Kerro, että olet jutellut entisistä ajoista miehesi kanssa ja miehesi haluaisi myös nähdä nämä kuvat.
"Ensi kerralla katsotaan kaikki yhdessä."
Ihmettele ensi kerralla, eikö ole muita kuvia, kun nämä on katsottu jo niin monta kertaa, vaikka anoppi ei ehkä muista niitä näyttäneensä.
Kerro, että olet jutellut entisistä ajoista miehesi kanssa ja miehesi haluaisi myös nähdä nämä kuvat.
"Ensi kerralla katsotaan kaikki yhdessä."
siellä sama juttu...aina läväytetään albumi esiin ja katsellaan aiempien vuosien kesämökkikuvia joissa ex pari halailee...ja samaan toistuvaan kuvioon kuuluu lausahdus "mitäs näistä, ei näistä tartte suuttua".
Tänä kesänä serkun vaimolta meni pasmat sekaisin kun tämän kevään pilkkikisakuvat olivat päällimmäisenä ja selailin ne iloisena....täti kommentoi." ois siellä vielä muitakin kuvia"...ois joo niitä samoja vanhoja.
yhä edelleen ihmettelen mistä noita vatipäitä syntyy ja kasvaa?
Ei loukkaantuminen ja mielen pahoittaminen ole väärin, vaan se, mitä anoppisi tekee.
SINUN ei siis tarvitse oppia mitään tekniikoita, miten saa ilkeydet käännettyä niin kuin niitä ei olisikaan.
ANOPPISI tässä täytyy oppia jotain uutta.
Sinun ei tarvitse olla tekemisissä anoppisi kanssa, vaikka mitä kuka tahansa yrittäisi muuta väittää. Anoppisi on miehesi äiti, ei sinun. Anna miehesi selvitellä oma likapyykkinsä, ja mene sitten vasta anopin luokse, kun pyykki on pesty.
Milloin sitä alkaa naisparat tajuta, ettei anopin kanssa ole mikään pakko olla tekemisissä.
Käyttäkää naiset energianne sellaisiin ihmisiin, joilta saattekin jotain, eikä sellaisiin inhoanoppeihin, jotka vain ottavat!
En haluaisi rangaista miestäni hänen äitinsä tökeröstä käytöksestä ja appiukkonikin on oikein mukava.
On kuitenkin raskasta tavata anoppia ja yrittää kestää, koska purskahdan kuitenkin lähes aina itkuun paluumatkalla. Ja sitten on taas monta päivää pilalla. Ja jos mieheni sanoo tästä äidilleen, niin anoppi siitä vain innostuu enemmän.
Vähän aikaa sitten anoppini kertoi minulle käyneensä, mieheni entisen heilan kotona valittamassa hänen vanhemmilleen sitä, että poikansa meni minun kanssani naimisiin. Kun minun takiani heiltä meni välit tytön vanhempiin.
Sairasta eikö?
kauhee tyyppi
miksi ihmeessä ei pidä yhteyttä vaikka ex tyttökaverin kissan pikkuserkkuihin yhteyttä.
Jatkan ihmettelyä että mistä noita ihmisiä sikiää. Valuvatko aivot samantien kun ihmisestä tulee anoppi? Loppuuko ajatusmaailma?
Minulla on aivan ainutlaatuinen anoppi. Kun vanhempani saapuivat päivän matkan takaa tervehtimään appivanhempiani, niin he veivät vanhempani kävelylle, jolla esittelivät poikansa exän kotipaikan.
Ja kun ex tuli pihalle anoppini oli pyytänyt vanhempiani tervehtimään häntä iloisesti.
Lopunmatkaa anoppi olikin sitten kertonut, kuinka siinä on niin mukava tyttö ja niin mukavat ja varakkaat vanhemmat. Lisäksi he olivat appiukon kanssa kertoneet kaikesta, mitä mieheni oli aikoinaan exänsä kanssa tehnyt mm. matkoista jne.
Vanhempani halusivat ottaa minut mukaansa kun lähtivät. Ja arvatkaa olisinko halunnut lähteä...
Kertomuksesi jäi ihan kesken, kerropa nyt mitä tuon jälkeen on tapahtunut.
No, anoppi on koko sen ajan kun olemme olleet naimisissa näytellyt minulle kuvia ja kertoillut vuolaasti tuosta exästä.
Tiedän jopa, että ex sai pienenä isältään kaksi kanaa. Ja että exän isä tuli laittamaan asiat järjestykseen, jos kämppäkavereiden kanssa tuli riitaa jne. jne. Eli tiedän hänestä todennäköisesti enemmän kuin mieheni.
Silloin kun menimme naimisiin ja keräilin häihin lapsuudenaikaisia kuvia miehestäni, anoppi kysi haluanko kuvia, joissa mieheni on yhdessä exän kanssa, koska ne ovat aivan valtavan upeita kuvia.
Keväällä meidän olisi pitänyt mieheni kanssa mennä onnittelemaan exää, joka oli saanut "pitkät opintonsa" (2v.) päätökseen.
Anoppi ei aina ole kuulevinaan, kun vanhempani puhuvat hänelle. Minun käy vanhempiani sääliksi, koska he joutuvat aina matkustamaan pitkän matkan ja vastaanotto on sitten tuota luokkaa.
Vähän aikaa sitten minulla oli mieheni sukulaislapsia viikonloppuna hoidossa. Kun anoppi kuuli tästä, niin hän sanoi heti, että nuo lapsetkin olivat niin ihastuneita exään. Että heidän silmänsä aivan loistivat kun he näkivät hänet. Hän myös puhuu exästä lapsille. Siis mainitsee exän aina kun vain voi.
Tilanne ei siis ole muuttunut miksikään. En jaksa aloittaa riitaa ja yritän nyt pitää hieman taukoa anopin näkemisessä. En tiedä, mitä muuta voisin tehdä. Anoppi kun vaan lisää vettä myllyyn, kun näkee minun loukkaantuvan. Ja toteaa, että luuli minun itsetuntoni olevan parempi...
Noita ilmeisesti piisaa noita ilonpilaajia.
Kai sillä on joku ruuvi löysällä tai jotain.
Koita jaksaa!
jaahas eikö sitä voi sanoa että kun ei kiinnosta mikä pakko niiden kanssa on olla tekemisissä jos ovat tuollaisia "mulkkuja",kun sen naisen/miehen kanssa olaan joka on heidän lapsensa.käyköön kukin kotonaan itekseen sitten.
Itse sanoin aikoonaan suoraan anopille kun jotain piikitteli että minua sinä et komentele,etkä rupee "vittuilee" tuota minun ei tarvitse kuunnella jätin kahvit juomatta ja sanoin että palataan asiaan kun osaat käyttäytyä, kyllä vuoden jälkeen anoppi osaa jo kohdella minuakin ajattelevana ihmisenä, olin tavallaan vienyt heidän ainoan tyttönsä ja sekös häntä suututti...
Eihän ihminen siitä mihinkään katoa, jos hän parin löytää, niin kuin luonnossa on määrätty.
Pitäisikö kaikkien lasten sitten aina jäädä vanhoiksipiioiksi ja -pojiksi, ettei vaan anopilla tulisi suru puseroon?
En millään käsitä sellasta itsekkyyttä. Mistä muusta siinä voi olla kysymys kuin itsekkyydestä.