Olemme seurustelleet alle kolme vuotta. Olen huomannut, että miesystävä katselee todella paljon ja pitkään muita, mutta olen ajatellut että se kuuluu hänen luonteeseensa ja on harmitonta.
Nyt hän kuitenkin jäi kiinni pelehtimisestä toisen kanssa. Kun keskustelimme, hän sanoi että ei tunne syvää rakkautta minua kohtaan. Kaipaa paljon, tykkää olla lähellä jne. mutta jotain puuttuu. Myöntää, että toiset kiinnostavat.
Tässä ei kai auta enää mikään? Olen niin kovin pettynyt. Meillä meni sinänsä hyvin, suunnittelimme tulevaisuutta yms. En tiedä oliko tuo tunnustus "en rakasta" siitä johtuvaa, että jäi kiinni ja piti saada voimakas selitys mokailuilleen, vai oliko todella syvistä tunteista kumpuavaa. Kun juttelimme, molemmilla oli selvästi toivonkipinää että voisimme ehkä jatkaa vielä suhdetta. Mutta kun mietin asiaa, niin se tuntuu järjettömältä. Jos toinen ei tosiaan rakasta, mitä tätä pitkittämään. Kidutan itseäni kun toivon ja kuvittelen muuta.
Mutta miksi hän sitten on aina aiemmin sanonut, että on todella tyytyväinen meihin? Vasta kun jäi kiinni, puhe äkkiä muuttuikin.
Nyt hän kuitenkin jäi kiinni pelehtimisestä toisen kanssa. Kun keskustelimme, hän sanoi että ei tunne syvää rakkautta minua kohtaan. Kaipaa paljon, tykkää olla lähellä jne. mutta jotain puuttuu. Myöntää, että toiset kiinnostavat.
Tässä ei kai auta enää mikään? Olen niin kovin pettynyt. Meillä meni sinänsä hyvin, suunnittelimme tulevaisuutta yms. En tiedä oliko tuo tunnustus "en rakasta" siitä johtuvaa, että jäi kiinni ja piti saada voimakas selitys mokailuilleen, vai oliko todella syvistä tunteista kumpuavaa. Kun juttelimme, molemmilla oli selvästi toivonkipinää että voisimme ehkä jatkaa vielä suhdetta. Mutta kun mietin asiaa, niin se tuntuu järjettömältä. Jos toinen ei tosiaan rakasta, mitä tätä pitkittämään. Kidutan itseäni kun toivon ja kuvittelen muuta.
Mutta miksi hän sitten on aina aiemmin sanonut, että on todella tyytyväinen meihin? Vasta kun jäi kiinni, puhe äkkiä muuttuikin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toi tilanne muistuttaa todella paljon meidän tilannetta. Paitsi sulla on ehkä hiukan vakavampi...
Noin vuosi sitten, kun olimme poikaystäväni kanssa baarissa (olimme silloin olleet yhdessä n. vuoden), hän yhtäkkiä sanoi minulle, ettei tiedä mitä elämältää haluaa. Ettei tiedä haluaako olla minun kanssa vai jonkun muun. Noh, tietysti seuraavana päivänä puhuttiin asiasta ja hän sanoi sen olleen vain humalaisen höpinöitä, että tottakai hän haluaa olla minun kanssa jne jne.
Tänään sitten, kun lueskelin suomi24:n juttuja, joku tyttö kysyi, että mitä tarkoittaa jos poikaystävä sanoo, ettei tiedä mitä haluaa. Muistu mieleen toi vuoden takainen juttu ja pitihän sitä asiaa vielä poikaystävältäni tiedustella. Tällä kertaa selitys oli, että kyllä hän tarkoitti sitä mitä sanoi silloin baarissa. Silloin vuosi sitten poikaystäväni meinasi jättää minut riidan päätteeksi. Nyt olen sitten miettiny, että olenko ollut sinisilmäinen ja uskonut hänen juttunsa kun hän on kertonut haluavansa olla kanssani jne.
Olisi mukava vaihtaa sun kanssa ajatuksia tästä asiasta, kun melkein samassa tilanteessa ollaan.
Jotenkin tätä on niin vaikea uskoa. En halua olla sinisilmäinen hölmö ja vain jatkaa vaikka toinen sanoo minulle noin. Ehkä olen liian kiltti, kun elättelen muita toiveita.
Mutta en myöskään käsitä, miksi hän yhtäkkiä sanoo tuollaisia vaikka muuten meillä on todella kiva olla yhdessä ja kun olemme jutelleet vakavasti, hän on sanonut ettei ole tuntenut koskaan yllästymistä meidän suhteessa(vaikka kuulemma aiemmissa helposti).
Jotainhan se toisten vilkuilukin kuitenkin on tarkoittanut, ja nyt jäi kiinni vähän enemmästäkin. Perusteli tekonsa sillä, ettei tunne minua kohtaan tarpeeksi. Mutta eihän sekään riitä syyksi, olisi ollut kanssani kuten ennenkin jos ei olisi jäänyt kiinni. Nyt piti keksiä perusteluja, kun sain asian selville. En tiedä mitä ajatella.
Onko sulla jotain anonyymia osoitetta? Voitaisiin kirjoitella niinkin.
Siis kyllästymistä, sori moka ;)
Meillä oli torstaina riita tästä asiasta, jätkä mökötti koko illan. Ei ymmärtänyt mistä suutuin, että kun siitä asiasta on niin kauan.
Mä alan jo miettimään, että oonko ollu sinisilmäinen, rakastanut liikaa ja jotain on jäänyt huomaamatta...
Mun maili osote on [email protected] jos haluat kirjotella...
EDELLISESSÄ suhteessa jossain vaiheessa oli tuomoista. Erottiin mutta mies halusi takaisin kun pariviikkoa oli kulunut. Taas meni hyvin aikansa jolloin halusi "erota". Soppaa lämmitettiin monta kertaa eikä sen maku koskaan parantunut. Lopulta väkivaltaisuuden takia lopetin suhteen. Kymmenen vuoden jälkeen kun tapasin miehen se sanoi, ettei koskaan ole seurustellut sen jälkeen, niin hyvässä suhteessa kun meillä oli ja harmitteli omaa tyhmyyttään...Tulipahan vaan tunne, ettei toinen tiedä mitä on rakkaus! Mun mielestä tuommoinen moneen kertaan pompottelu on toisen kyykyttämistä...
Toisaalta voi olla, että olette miesten, niin hyviä "kavereita". Minun mielestäni se ei ole edes huono asia. Mieheni on paras kaverini ja toisinpäin. Se on meillä toiminut tosi hyvin. Ehkä esimerkiksi jos ottaa aikalisän toinen voi huomata toisen tärkeyden, mutta toisaalta jos niin tärkeä olisi luulisen tietävän vaikka toisaalta sitä ei aina ole, niin kamalan järkevä eikä osaa välttämättä tunnistaa tunteitaan. Tulipas sekavaa...Elämä on!